Minä olen sitä mieltä, että herätysliikkeiden toiminta ei ole kirkon toimintaa, eikä sen vuoksi herätysliikkeillä ole mitään sisäsyntyistä oikeutta kirkon tiloihin.
Entä jos otetaan huomioon, että 1) herätysliikeväki on yhtä lailla kirkollisveroa maksavaa kuin muutkin ja 2) kirkon tilat ovat yleensä vajaakäytössä ja niitä kyllä voi antaa vaikka mihin?
4 tykkäystä
Herätysliikkeet ovat kylläkin kirkon virallisia lähetysjärjestöjä, eli ovat ihan kiinteä osa kirkon toimintaa.
6 tykkäystä
Entä miten oma tehtäväsi Konviktin teologina eroaa herätysliiketeologin virasta? Onko näissä mielestäsi jokin olennainen “laadullinen” ero?
2 tykkäystä
On muutissakin kirkoissa luostarit, hengellisiä liikeitä ja spirituliteetit, jotka ovat osa ko. kirkkoa / kirkkoja vaikka eivät ole seurakuntarakenteessa,
2 tykkäystä
@timo_k, @ooperi ja @Henrikki esittävät hyviä huomiota. Vastaan niihin esittämisjärjestyksessä.
- Herätysliikeväki maksaa kirkollisveroa
Mitä siitä? He maksavat kirkollisveroa, koska ovat kirkon jäseniä paikallisseurakunnan jäsenyytensä vuoksi. He eivät ole kirkon jäseniä herätysliikkeensä jäsenyyden kautta, vaan paikallisseurakunnan jäsenyyden kautta, ja mikäli he eivät ole paikallisseurakunnan jäseniä, he eivät ole myöskään kirkon jäseniä, vaikka olisivat herätysliikkeen jäseniä.
- Vajaakäyttö oikeuttaa antamaan
Tämä on ihan hyvä argumentti. Herätysliikkeet ovat kirkon kommuuniossa ja lähes täydessä yhteydessä (ilman hallinnollis-organisatorista yhteyttä, siis), minkä vuoksi kirkko voi hyvällä tahdolla katsoa niiden toimivan “saman päämäärän eteen”. Tilojen luovuttaminen tällaisessa vajaakäyttötilanteessa on siinä mielessä ihan hieno asia, ja yhteistyötä. Se ei kuitenkaan tee herätysliikkeistä “kirkkoa”.
- Herätysliikkeet ovat kirkon virallisia lähetysjärjestöjä
Tämä on myös ihan hyvä argumentti. Se ei kuitenkaan vielä tee niistä “kirkkoa”. Se, että järjestö toteuttaa kirkollista tehtävää, ei tee siitä kirkon osaa. Onko Punainen Risti tai Caritas osa kirkkoa, vai ovatko ne kristittyjen perustamia järjestöjä jonkin tehtävän toteuttamista varten? Toinen kysymys: ovatko herätysliikkeet tehtäväyhteisöjä vai “olemisyhteisöjä”? Ovatko ne sis yhteisöjä, joihin kuulutaan ja johon kuulumisen kautta yritetään olla kirkon jäsen, vai ovatko ne yhteisöjä, joihin kuulumisen kautta toteutetaan jotain kristillistä toimintoa?
- Oma tehtäväni Konviktissa
Itse asiassa olen sitä mieltä, että Ylioppilaskoti Konviktin kannatusyhdistys, jonka palveluksessa olen, ei yhdistyksenä ole osa kirkkoa. Se on kirkon piispojen ja papiston perustama tiettyä tehtävää varten - teologien ylioppilaskodin perustamista ja ylläpitoa varten - olemassa. Sellaisena toteutan siellä tiettyä kirkollisesti motivoitunutta tehtävää, joka palvelee kirkkoa, mutta joka ei itsessään ole kirkon toimintaa.
Sen sijaan toimittaessani papillisia tehtäviä toimitan kirkon toimituksia. Tämän ilmaisee se, että olen sitoutunut noudattamaan kirkon käsikirjaa ja ohjeistuksia, ja niitä myös Konviktin työsuhteeni puitteissa järjestämissä messuissa noudatan. Messut ovat siis kirkon messuja Konviktin asukkaita ja muita kirkon jäseniä varten. Samoin pyhät toimitukset ovat kirkon toimituksia asukkaita varten. Jos puolestaan toimittaisin jotain muita toimituksia, enkä seuraisi kirkon ohjeistusta, silloin nämä toimituksetkaan eivät olisi kirkon toimituksia, vaan jotain muuta.
On siis erotettava toisistaan järjestön olemus ja tehtävä sekä sen palveluksessa olevien pappien toiminta. Kirkon ulkopuoliset järjestöt
- eivät ole kirkon osia, vaan kirkon organisatoris-hallinnollisen rakenteen ulkopuolella olevia järjestöjä
- nämä järjestöt ovat lähtökohtaisesti kirkon näkökulmasta tehtäväorientoituneita, eivätkä hengellisiä yhteisöjä
- kirkon perustavanlaatuiset hengelliset yhteisöt ovat hiippakuntia, jotka ovat jakautuneet paikallisseurakuntiin
- kirkon papit, jotka ovat järjestöjen palveluksessa, ovat kirkon pappeja
- mikäli heidät oikeutetaan järjestön palvelukseen kirkon puolesta, he toimittavat pappeuttaan ko. järjestön palveluksessa
- pappeina ko. järjestöissä papit toimittavat kirkon pyhiä toimituksia järjestöjen jäsenten hyväksi
Se, mitä yritän sanoa, on se, että herätysliikkeet eivät muodosta personaaliordinariaatteihin rinnastuvaa rakennetta, eikä niiden jäsenyyden kautta voida tulla osallisiksi Kristuksen ruumiista, samoin kuin ei minkään luostarinkaan jäsenyyden kautta tulla siitä osalliseksi, vaan Kristuksen ruumiista tullaan osalliseksi piispan alaisen paikallisseurakunnan jäsenyyden kautta.
Lopuksi vielä tämä:
Kyse on kuitenkin siitä, että kirkot ovat organisoituneet niin, että nämä on tunnustettu osaksi kirkkoa joko siihen kuuluvina tehtäväyhteisöinä tai muina. Suomessa näin ei ole tehty. Lähetysjärjestöstatus viittaa siihen, mutta sen asema on epäselvä.
1 tykkäys
Kysymys on tietysti monitahoinen siksi, että lähetysjärjestöt eivät ole jotain Punaiseen ristiin verrattavia järjestöjä kirkollisesti, vaan niillä on kirkon myöntämä status tehdä yhtä kirkon keskeistä toimintaa, lähetystyötä. Kaikki herätysliikkeet eivät ole kirkon virallisia lähetysjärjestöjä, oikeastaan vain SLEY, SLEF ja SEKL ovat sellaisia. Vaikka siis monet herätysliikeet tukevat lähetystyötä, ne eivät itse ole lähetysjärjestöjä, vaan lähetystyö kanavaoidaan jonkin lähetysjärjestön kautta (esim. heränneet, uusheräys) tai sitä tehdään ulkopuolella niitten (SRK). Ja osa lähetysjärjestöjä on nimenomaisesti sitten taas lähetysjärjestöjä, joita ei pidetä varsinaisesti herätyliikkeinä, vaikka niillä saattaa olla yhteyksiä sellaisiin tai niillä on niitä muistuttavia piirteitä. Lähetysjärjestöjen lähetystyö on mitä vahvimmin kirkon toimintaa. Kirkollahan on muitakin erityistyömuotja, joita tehdään yhdistyspohjaisella organisaatiolla.
Toinen asia, mikä tulee ottaa huomioon on se, että kirkko tosiaan vihkii pappeja toimimaan herätysliikkeissä. Siitä sitten seuraa, että kirkko katsoo heidän toimittavan papillista tehtäväänsä, joka aivan kuten Silvanus sanoo, on kirkon pappeutta. Muutenkin ihan hyviä huomioita hänellä.
3 tykkäystä
http://www.arkkihiippakunta.fi/toiminta-ja-koulutus/kansainvalinen-tyo/lahetysjarjestot/
Sley
Slef
Sansa
Kylväjä
Pipliaseura
Lähetysseura
Sekl
2 tykkäystä
En yrittänytkään sanoa, että herätysliike olisi kirkko. Kannanottoni koski kirkon kiinteistöjä. Tietenkään herätysliikkeellä ei ole “oikeutta” käyttää kirkon tiloja siinä merkityksessä, että ne saisivat sanelemalla ottaa niitä käyttöönsä. Mutta kun kirkon tilat on tarkoitettu sananjulistukseen ynnä muuhun, kirkon pitäisi lähtökohtaisesti olla auliisti antamassa tiloja myös herätysliikkeille, kun ne haluaisivat käyttää niitä asialliseen tarkoitukseen, mm. tunnustuksen mukaiseen sananjulistukseen.
2 tykkäystä
SPR on ihan muuta kuin lähetystyö joka on kirkon päätöksellä annettu tietyille järjestöille. Kirkon jäsenet tekevät monenlaista mutta mikä on perusasia kirkossa, siitä pitäisi olla kyse kun seurakuntien elämää ja tilojen käyttöä arvioidaan.
Ymmärrän teologian kannalta tuon piispa-
ja srkrakenteen, ja myös virkaan liittyvien eri kantojen ristiriidan - josta paljolti herätysliikkeiden kotipaikasta keskustelu juontuu - mutta väitteesi Kirkon rajoista on käytännössä silti varsin ontto. Jos kirkko todellakin olisi yhtenäinen opillisesti ja hengellisesti, rajoja voisi asettaa helpommin. Nyt kuitenkin kirkossa on tahoja jotka pyrkivät syleilemään uskon yhteisöönsä kaikkia ja varsinkin niitä jotka kyseenalaistavat dogmeja mutta arvostavat hyvän tekemistä jne. Samaan aikaan esim papit saattavat puhista harmissaan “niistä” tarkoittaen heille epämieluisten liian uskovaisten tms ryhmien väkeä joka käytännössä kuitenkin uskoo ja elää todeksi kirkon omaa oppia ja uskoa. Tilanne on joskus aivan absurdi kun srkn työntekijät keskenään arvioivat seurakuntalaiset tässä suhteessa eri luokkiin ikään kuin he omistaisivat kirkon vaikka asia on päinvastoin. Seurakunta on siellä missä kokoonnutaan sanan ääreen ja työntekijät ovat heitä varten.
Kirkkoherrojen osa ei ole helppo… heillä on paljon vastuuta siinä mikä asenne ja tasapaino missäkin löytyy tässä vaikeassa tilanteessa.
4 tykkäystä
Varsinainen mysteeri on se pääkaupungin hiippakunnan ilmiö, että Askola oli kai lupaamassa kirkon tiloja muslimienkin käyttöön, mutta sellaisille (kuitenkin kristillisille) porukoille ei tiloja käyttöön anneta, jotka tahtoisivat pitää naispapittomia jumalanpalveluksia, ajankohtina, jolloin ei tiloja muuhun tarvita.
Eipä kai muslimeillakaan nais-imaameja ole yhteisissä rukoushetkissään.
4 tykkäystä
Joo, Sley käyttää messuissaan omia tiloja ja Kansanlähetys Nmky:ltä vuokrattua tilaa sunnuntai-iltapäivisin. Olisi kai noita enimmäkseen tyhjiä kirkkojakin vaikka kuinka monta. Mutta on vaarallista päästää konservatiivisia herätysliikkeitä kirkon tiloihin, voisi joku ulkopuolinenkin vaikka vahingossa tulla ja luulla kirkon toiminnaksi.
2 tykkäystä
Toki on hyvä että on omiakin tiloja. Esim Sley omistaa lähes kaikki tilat joissa sen messuja on. Se takaa ettei tule riitoja käytöstä mutta toisaalta luo esteitä kohtaamiselle.
On ehkä kirkon säädösten ja jopa teologisesti perusteltavissa että ev.lut.kirkko potkaisee osan herätysliikkeistä pihalle tulevaisuudessa. Mutta onhan se oman oksan sahaamista ja kertoo kirkon kriisin syvyydestä.
Silvanus, määrittelysi Kristuksen ruumiista ei taida olla luterilaisen tunnustuksemme mukainen, ennemminkin se haiskahtaa jollekin eksklusiiviselle lahkolle kuten tietyille lestadiolaisuuden haaroille. Minkään kirkkokunnan tai yhteisön paikallisseurakunnan jäsenyys ei todellakaan ole välttämätön edellytys Kristuksen ruumiseen kuulumisesta.
Seitsenvuotias lapsikin tietää, Jumalan kiitos, mitä kirkko on: (Joh. 10:3) sen muodostavat pyhät uskovaiset ja “ne karitsat, jotka kuulevat paimenensa äänen”.
Apologia, VII ja VIII uskonkohta. KIRKKO
Kirkkopa näet ei ole sellainen yhteisö, joka vain rakentuu ulkonaisten tekijöiden ja menojen varaan, kuten muut yhteisöt, vaan se on ensisijaisesti uskon ja Pyhän Hengen yhteys sydämissä. Sillä on kuitenkin ulkonaiset merkkinsä, joista se voidaan tuntea: puhdas evankeliumin oppi ja Kristuksen evankeliumin mukainen sakramenttien hoitaminen. Ainoastaan tätä kirkkoa sanotaan Kristuksen ruumiiksi, ja sitä Kristus Hengellänsä uudistaa, pyhittää ja hallitsee, niin kuin Paavali Ef. 1. todistaa sanoessaan: (Ef. 1:22s.) “Ja hän on antanut hänet kaiken pääksi seurakunnalle, joka on hänen ruumiinsa”, hänen, joka kaiken kaikissa toteuttaa. Ne siis, joissa Kristus ei lainkaan vaikuta, eivät ole Kristuksen jäseniä.
1 tykkäys
Olet valitettavasti ymmärtänyt luterilaisen tunnustuksen väärin. Tutustutaanpa tunnustuksen teksteihin.
Edelleen seurakuntamme opettavat, että yksi, pyhä kirkko on pysyvä ikuisesti. Kirkko on pyhien yhteisö, jossa evankeliumi puhtaasti julistetaan ja sakramentit oikein toimitetaan. (CA VII)
Mitä tässä siis ensin sanotaan? Ensin sanotaan, että kirkko pysyy ikuisesti. Sen jälkeen sanotaan, että kirkko on yhteisö. Mitä yhteisö tarkoittaa? Se siis tarkoittaa ihmisten kerääntymistä ja elämistä yhdessä. Sen jälkeen puhutaan niistä piirteistä, jotka tekevät tämän tietyn yhteisön kirkoksi: evankeliumi ja sakramentit.
Samoin Melanchthon jatkaa Puolustuksessaan: Kirkko ei rakennu vain ulkonaisten tekijöiden varaan, vaan ensisijaisesti uskon varaan. Ulkonaiset tekijät eivät kuitenkaan ole turhia, vaikkakin ne ovat toissijaisia. Näinhän hän jatkaa sanoessaan: “Sillä on kuitenkin ulkonaiset merkkinsä”. Nämä merkit ovat tuon yhteisön merkkejä. Näin siis se yhteisö, joka on hengellinen yhteys, mutta jolla on myös näkyvät merkkinsä, on Kristuksen ruumis.
Kirkon näkyvimpiin merkkeihin puolestaan liittyvät ne, jotka näitä merkkejä esiin kantavat, siis papit eli virka. Piispojen vallasta puhuessaan Augustanassa sanotaan näin:
Tätä valtaa käytetään yksinomaan opettamalla eli julistamalla evankeliumia ja jakamalla sakramentteja joko monille tai yksityisille, sen mukaan kuin kukin on saanut kutsun. Sillä siinä ei lahjoiteta aineellisia vaan iankaikkisia lahjoja, iankaikkinen vanhurskaus, Pyhä Henki ja iankaikkinen elämä. Näitä lahjoja ei voi saada muutoin kuin sanan ja sakramenttien viran välityksellä (CA XXVIII)
Sanoin näin: Kristuksen ruumiista tullaan osalliseksi piispan alaisen paikallisseurakunnan jäsenyyden kautta. Piispan ja papin virat ovat Jumalan säätämiä. Paikallisseurakunnalla tarkoitan sellaista paikallista yhteisöä (!), joka jatkuvasti toteuttaa Herran käskyä kokoontua yhteen muistamaan hänen kuolemaansa, ylösnousemustaan ja odottamaan hänen tulemistaan.
Koska nyt Apologian perusteella on selvää, että sillä yhteisöllä, joka on Kristuksen ruumis, on sekä näkyvä puoli - sakramentit ja evankeliumi - sekä näkymätön puoli - Pyhän Hengen yhteys ja usko - niin minusta on aivan selvää, että väitteeni on pidettävä paikkansa. Kristuksen ruumiista tullaan osalliseksi paikalliseurakunnan jäsenyyden kautta. Tämä on selvää, koska juuri kirkon ulkoisten merkkien avulla tehdään osalliseksi Jumalan sisäisestä toiminnasta - tai ilmaistaakseni tämän tunnustusjargonilla, “sanaa ja sakramentteja välineinä käyttäen lahjoitetaan Pyhä Henki, joka niissä, jotka kuulevat evankeliumin, vaikuttaa uskon missä ja milloin Jumala hyväksi näkee” (CA V). Minusta tämä osa väitteestäni on nyt jo riittävän perusteellisesti osoitettu tunnustuksen mukaiseksi. On toki totta, että sitä voisi jonkin verran tarkentaa, mutta mennään siihen vasta myöhemmin.
Jossain määrin voidaan hyväksyä se, että paikallisseurakunnan ei tarvitse olla piispan alainen tai piispan yhteydessä. Uskon pelastavat merkit ovat näkyvissä ja vaikuttavat myös niiden joukossa, jotka ovat ottaneet jotain niiden joukosta pois - piispan, puhtaan evankeliumin tai jopa ehtoollisen. Jumalan sana vaikuttaa oman voimansa perusteella. Se ei kuitenkaan tarkoita, että nämä yhteisöt olisivat “täydellisiä” siinä mielessä, että niissä on olemassa kaikki ne merkit, jotka ovat välttämättömiä siihen, että jotain yhteisöä nimitetään Kristuksen ruumiiksi. Kristuksen ruumis on todellisesti ja täydellisesti läsnä siellä, missä kaikki sen konstitutiiviset osat ovat läsnä – siellä missä kaikki ei ole läsnä, Kristus kyllä vaikuttaa, mutta sellainen yhteisö ei ole hänen ruumiinsa.
1 tykkäys
Olen ymmärtänyt tunnustuksen jokseenkin eri tavalla kuin sinä. Kristuksen Kirkko on näkymätön yhteisö, Jumalan kansa. Sana ja sakramentit synnyttävät Kirkon, mutta eivät ole osa itse Kirkkoa.
Luther: “Sillä Jumalan sana on verrattoman paljon korkeammalla kuin kirkko. Luotuna olentona kirkko ei voi säätää, määrätä tai tehdä mitään tälle sanalle, vaan sanan täytyy ohjata, määrätä ja muovailla kirkkoa. Sillä kukapa olisi synnyttänyt isänsä; kukapa olisi aiheuttanut alullepanijansa?”
Kirkon tuntomerkit eivät ole näkyvä osa Kirkkoa - eikä Hawkingin säteily ole näkyvä osa näkyvää mustaa aukkoa. Kirkon olemassaolo havaitaan tuntomerkeistään, kuten Hawkingin säteily paljastaa näkymättömän mustan aukon olemassaolon. Kun Melanchthon puhuu merkeistä, hän ei tarkoita että merkit kuuluisivat Kirkkoon itseensä, vaan ne vain ilmaisevat missä Kirkko on.
Luther opettaa Galatalaiskirjeen selityksessä: “Meillä on siis täysi syy lausua uskontunnustuksessa: “Uskon pyhän kirkon.” Sitähän ei voi nähdä, se asuu Hengessä, paikassa “jota ei voi lähestyä” (1. Tim. 6:16).”
…ja kirjeessään Hans Wurstia vastaan: “Kirkko on korkea, syvälle kätketty asia, niin että sitä ei voi tuntea eikä nähdä, vaan ainoastaan tarttua kasteeseen, sakramenttiin ja Sanaan ja niistä USKOA se.”
Vielä lisää Lutheria: "Vertaile nyt keskenään Kristuksen pyhää kirkkoa ja paavin mieletöntä kirkkoa. Kristuksen pyhä kirkko sanoo: minä uskon kristillisen kirkon; paavin mieletön kirkko sanoo: minä näen yhden pyhän kristillisen kirkon. Ensinmainittu sanoo: kirkko ei ole täällä eikä tuolla; viimemainittu sanoo: kirkko on täällä ja tuolla. "
Voisin lainata vielä Chemnitziä ja Gerhardia, mutta en viitsi kopsata. Tarvittaessa löytyy sitaatteja, jossa he opettavat samoin kuin Luther.
Paikalliseurakunta ei aina yhtene täysin Tosi Kirkon kanssa. Osa paikalliseurakunnan jäsenistä ei kuulu Kirkkoon, kuten Tunnustuskin sanoo. Toisaalta, Kristuksen ruumis ei edellytä ulkoisia tuntomerkkejä kaikissa oloissa ollakseen Kristuksen ruumis. Kristuksen ruumiiseen kuuluminen ei voi edellyttää jäsenrekisterimerkintää, vaan lopulta vain yksin uskoa Kristuksen sovintotyöhön. Täten yksittäinen Kristukseen uskova, vaikka ei kuuluisikaan jollain ajanhetkellä (tilapäisesti tai vaikka koko elämänsä pakotettuna asumaan orjana pakanamaassa) mihinkään paikallisseurakuntaan tai yhteisöön eikä siis ole sanan ja sakramenttien vaikutuspiirissä, kuuluu silti viinipuuhun, näkymättömään Kristus-ruumiiseen. Kristus-ruumiiseen kuuluminen on pelastuksen edellytys, mutta että vielä näkyvään paikallisseurakuntaan kuuluminen olisi pelastuksen edellytys - huh huh, liian pitkälle vedetty johtopäätös!
Mielestäni joillakin evl-kirkon pastoreilla on väärä, romanisoiva (tai lestadiolaistyyppinen) käsitys kirkosta. He ovat sekoittaneet yleistyksen (synekdokee-kirkon) ja Tosi Kirkon väittäessään että Suomen evankelis-luterilainen kirkko on Kristuksen Kirkko (Jumalan kansa). Tämähän ei pidä paikkaansa muuten kuin uskovien osalta - muilta osin se on perkeleen kirkko. Vastaavasti he opettavat, ettei näkyvän kirkon rakenteen ulkopuolella ole kuin “hiiriä ja rottia”; pelastuksen edellytys on kuuluminen johonkin näkyvään seurakuntaan. Tämä ei mielestäni sovi yhteen “yksin uskosta” - periaatteen kanssa.
Kristuksen ruumiista tullaan osalliseksi sanan ja sakramenttien kautta, ei jonkin yhteisön jäsenyyden kautta. Sanaa voi lukea vaikka itsenäisesti vaikkapa Lutherin postillaa lukemalla ja palata sitä kautta kasteen armoon, ei siinä piispanvirkaa välttämättä tarvita. Vai onko tulipalo väärin sammutettu ? Ei ole. Minulla sattuu olemaan oma kokemus tästä.
3 tykkäystä
Sikäli kuin olen opiskellut ja ymmärrän reformaation teologiaa, tunnustuksen tulkintasi on väärä. Muilta osin palaan tekstiisi toiste
1 tykkäys
Kirkko ei kellu ilmassa. Eikä sakramentit. Sana ja sakrametit ovat kirkon ytimessä. Minulle opetettu että näkyvä ja näkymätön kirkko vastakkain on kalvinistinen opetus.
1 tykkäys
Kun Luther puhuu siitä, että kirkko ei ole “täällä eikä tuolla”, niin siinä tapahtuu virhe. Kirkko - Jumalan kansa - näet on hyvinkin näkyvä. Se ja sen toiminta voidaan nähdä. Missä on näkymätön kansa? Huomaa, että fariseukset kysyivät Jumalan valtakunnan tulemisesta, ja Jeesus vastasi, että se ei tule niin että sen tulemista voidaan tarkkailla. Mutta itse kirkko ja Jumalan kansa ovat kylläkin ihan näkyviä.
Kyse on vain siitä, että Jumalan valtakunnan tulemisessa on kyse jumalallisten energioiden toiminnasta ja voimavaikutuksista, jotka ovat näkymättömiä, koska kyse ei ole luoduista asioista vaan Jumalan luomattomista energioista. Kun ihminen tulee uskoon ja liitetään kirkkoon, sekä hän, kastava pappi että paikalla oleva seurakunta ymv. ovat kaikki näkyviä. Mutta jumalalliset energiat, jotka ovat saaneet kääntymyksen aikaan ja jotka vaikuttavat mm. kasteen sakramentin, rukousten ja pyhien toimitusten kautta, toimivat ja vaikuttavat salaisesti. Niinpä niiden tulemista ei voida nähdä.
Tästä ei kuitenkaan seuraa sitä, että Jumalan valtakunta olisi jokin abstraktien kummitusten joukko. Kirkko ja kirkkokansa ovat näkyviä asioita, mutta rukouksen, sakramenttien, paaston, ikonien, pyhien kirjoitusten ja siunausten toiminta ja niiden kautta tulevat vaikutukset tulevat salaisesti ja näkymättömästi. Luther ei siis osaa tehdä eroa jumalallisten energioiden ja näkyvän kirkon välillä. Hänelle tärkeintä tuntuukin olevan lähinnä paavin kirkon vastustaminen.
"Tämän takia minä sanon teille, että Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois ja annetaan kansalle, joka tekee sen hedelmiä. (Matt. 21:43)
Kun fariseukset kysyivät Jeesukselta, milloin Jumalan valtakunta tulee, hän vastasi: “Ei Jumalan valtakunta tule niin, että sen tulemista voidaan tarkkailla.
Eikä voida sanoa: ‘Se on täällä’, tai: ‘Se on tuolla.’ Katsokaa: Jumalan valtakunta on teidän keskellänne.” (Luuk. 17:20,21)
[–] Jumalan valtakunta ei ilmene puheina vaan voimana. (1. Kor. 4:20)
Ensimmäinen sitaatti implikoi, että Jumalan valtakunta muodostuu näkyvästä kansasta. Toisen sitaatin yllä jo selitinkin: näkymätöntä on Jumalan valtakunnan - ja kaikkien pyhien asioiden - vaikuttamisen ja tulemisen tapa, ei se ihmisjoukko, josta Jumalan valtakunta, kansa tai kirkko koostuu. Kolmas sitaatti kertoo sen, että kyse ei ole sanoista vaan voimavaikutuksista, jotka muuttavat ihmisiä ja saavat heidät toimimaan. Voima on juuri jumalallisen energian toimintaa; sitä, joka tulee salaisesti.
1 tykkäys
Kuulostaa oudolta. Minusta Jumalan toiminta meissä on persoonallisen Pyhän Hengen toimintaa, ei minkään ‘energioiden’.
2 tykkäystä