Minä puhun muhamettilaisista, koska Muhammadin oppiahan he tunnustavat. Puhutaanhan sitä luterilaisistakin, joten miksipä ei muhamettilaisista.
4 tykkäystä
Saivartelua, heissä varmaan on myös muhammedejä, en tunne sensijaan yhtään Lutherusta, tunnetko…
Tä? Mikä nyt minulla on “uutta tulkintaa”.
“…jotka tunnustavat pitävänsä kiinni Abrahamin uskosta…”…
Eihän sellainen pidä alkuunkaan paikkaansa.
Aabrahamia ei vanhurskautettu teoista eikä ympärileikkaamisen tähden,
vaan uskosta. Näin ymmärrämme, että toista tietä ohi Kristuksen ei ole.
Lue uudestaan.
Tuli ihan sattumalta vastaan kaksi tekstiä aihetta sivuten.
Pyhä Johannes Paavali II vastaa kirjassa Uskalla toivoa italialaisen toimittajan kysymykseen islamista näin:
Niin, on tosiaankin aivan eri asia puhua suurista monoteistisistä uskonnoista. Aloitetaan islamista. Julistus Kirkon suhteesta ei-kristillisiin uskontoihin 3 sanoo: ”Kunnioittavasti kirkko tarkastelee myös muslimeja, jotka palvovat yhtä ainoata Jumalaa, elävää ja itsessään olevaa, armahtavaista ja kaikkivaltiasta, taivaan ja maan Luojaa.” Monoteisminsa takia Allahiin uskovat ovat meitä erityisen lähellä.
Muistan erään tapahtuman nuoruudestani. Katselimme Fra Angelicon freskoja San Marcon luostarissa Firenzessä. Seuraamme liittyi mies, joko ihailtuaan yhdessä meidän kanssamme tämän suuren uskonnollisen taitelijan työtä lisäsi: ”Mikään ei kuitenkaan vedä vertoja meidän suurenmoiselle islamilaiselle monoteismillemme.” Huomautuksesta huolimatta jatkoimme keskustelua ystävällisissä merkeissä, ja silloin sain ensimmäisen kerran esimakua kristinuskon ja islamilaisuuden välisestä vuorokeskustelusta, jota olemme johdonmukaisesti pyrkineet kehittämään viime kirkolliskokouksen jälkeisenä aikakautena.
Jos tuntee Vanhaa ja Uutta testamenttia ja lukee sitten Koraania, näkee selvästi, kuinka täydellisesti Koraani latistaa jumalallisen ilmoituksen. On mahdotonta olla huomaamatta irtautumista siitä, mitä Jumala sanoi itsestään, ensin Vanhassa testamentissa profeettojensa kautta ja lopulta Uudessa testamentissa Poikansa kautta. Islamissa Jumalan koko itsensä ilmoittamisen rikkaus, josta Vanhan ja Uuden testamentin perintö muodostuu, on jätetty kerta kaikkiaan syrjään.
Jotkin ihmisten kielen kauneimmista nimistä on annettu Koraanin Jumalalle, mutta Koraanin Jumala on kuitenkin maailman ulkopuolella, Jumala joka on ainoastaan majesteetti, ei koskaan Emmanuel, Jumala kanssamme. Islam ei ole lunastuksen uskonto. Siinä ei ole tilaa ristille eikä ylösnousemukselle. Jeesus kyllä mainitaan, mutta ainoastaan profeettana joka tekee valmistavaa työtä viimeistä profeettaa, Muhammedia varten. Islam mainitsee myös Jeesuksen neitsyt-äidin Marian, mutta lunastuksen murhenäytelmä puuttuu kokonaan. Tästä syystä islamin teologia ja antropologia ovat molemmat hyvin kaukana kristinuskosta.
Muslimien uskonnollisuus ansaitsee kuitenkin kunnioitusta. Heidän rukousperinnettään on mahdotonta olla ihailematta. Kuva Allahin palvelijoista, jotka ajasta ja paikasta piittaamatta lankeavat polvilleen ja vaipuvat rukoukseen, voisi olla mallina kaikille, jotka kutsuvat todellista Jumalaa, erityisesti niille kristityille jotka jättävät suurenmoiset katedraalinsa autioiksi ja unohtavat rukouksen melkein kokonaan.
Kirkolliskokous on kehottanut kirkkoa dialogiin ”profeetan” seuraajien kanssa, ja kirkko on noudattanut kehotusta. Julistus Kirkon suhteesta ei-kristillisiin uskontoihin 3 sanoo: ”Koska vuosisatojen kuluessa kuitenkin on syntynyt monia kiistoja ja vihollisuuksia kristittyjen ja muslimien välillä, pyhä kirkolliskokous kehottaa kaikkia unohtamaan menneet ja yhdessä varjelemaan ja edistämään yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta, siveellisiä arvoja sekä rauhaa ja vapautta kaikkien ihmisten yhteiseksi hyväksi.”
Tästä näkökulmasta Assisissa pidetyt rukouskokoukset (erityisesti ne jotka pidettiin Bosnian rauhan puolesta vuonna 1993) ovat hyvin tärkeitä. Arvokkaita ovat olleet myös tapaamiset islamin seuraajien kanssa lukuisilla apostolisilla matkoillani Afrikan ja Aasian muslimienemmistöisiin maihin. Paavi on aina toivotettu varsin vieraanvaraisesti tervetulleeksi, ja häntä on kuunneltu kohteliaasti.
Kuningas Hassan II:n kutsusta Marokkoon tekemääni matkaa voidaan varmasti luonnehtia historialliseksi tapahtumaksi. Se ei ollut pelkkä kohteliaisuusvierailu, vaan todellinen paimenvierailu. Nuorison kohtaaminen Casablancan stadionilla (1985) oli unohtumaton tapaus. Nuorten avoin suhtautuminen paavin sanoihin tämän puhuessa uskosta yhteen ainoaan Jumalaan oli vaikuttava, todella ennenkokematon tapahtuma.
Kaikesta huolimatta konkreettisia vaikeuksia on paljon. Maissa, joissa fundamentalistiset liikkeet pääsevät valtaan, ihmisoikeuksia ja uskonvapauden periaatetta tulkitaan valitettavasti hyvin yksipuolisesti: uskonvapaus alkaa vähitellen merkitä vapautta alistaa kaikki kansalaiset ”todelliseen uskoon”. Näissä maissa kristittyjen asema on joskus hyvinkin ahdistava. Fundamentalistiset asenteet tekevät molemminpuolisen yhteydenpidon erittäin vaikeaksi, mutta kaikesta huolimatta kirkko pystyy aina avoimena vuorokeskustelulle ja yhteistyölle.
Uskalla toivoa, 15. Kursiivi alkuperäinen, lihavoinnit minun.
Paavi Franciscus taas kirjoittaa apostolisessa kehotuskirjeessä Evangelii gaudium näin:
252. Nykyaikana huomattavan tärkeää on suhde islaminuskoisten kanssa. Heitä on nykyään erityisesti läsnä monissa kristillisen tradition maissa, joissa he vapaasti voivat harjoittaa uskontoaan ja elää yhteiskuntaan integroituneina. Ei pidä koskaan unohtaa he ”tunnustavat pitävänsä kiinni Abrahamin uskosta ja yhdessä meidän kanssame palvovat yhtä ainoata laupiasta Jumalaa, joka on tuomitseva ihmiset viimeisenä päivänä”.197 Islamin pyhät kirjoitukset säilyttävät osan kristillisistä opetuksista. Jeesus Kristus ja Maria ovat syvällisen kunnioituksen kohteena ja on ihailtavaa nähdä, kuinka islaminuskon nuoret ja vanhat, miehet ja naiset kykenevät omistamaan päivittäin aikaa rukoukseen ja osallistumaan uskollisesti uskontonsa riitteihin. Samalla monet heistä ovat syvästi vakuuttuneita siitä, että heidän elämänsä on kokonaisuudessaan Jumalalta ja Jumalaa varten. He tunnistavat myös tarpeen vastata Jumalalle eettisellä sitoumuksella ja osoittamalla laupeutta köyhimpiä kohtaan.
[197 Vatikaanin II kirkolliskokous, dogmaattinen konstituutio Lumen gentium Kirkosta, 16.]
Muutamia huomioita:
-
JPII toteaa kutakuinkin, että monoteismi yhdistää islamia ja kristinuskoa, mutta siihen ne yhtäläisyydet jäävätkin.
-
Frankku voisi ainakin tämän suomenkielisen tekstin perusteella tulkita tuota LG:n lausumaa siten, että siinä kuvataan muslimien itseymmärrystä aiheesta. Muslimit itse sanoisivat pitävänsä kiinni Abrahamin uskosta (mielestäni melko selvä tulkinta), ja lisäksi, että muslimien mielestä kristityt ja muslimit “palvoisivat yhdessä yhtä Jumalaa” (ei niin selvä tulkinta).
-
Laitan sen lainauksen Lumen gentiumista nyt vielä uudestaan tähän:
Mutta pelastussuunnitelma käsittää nekin, jotka tunnustavat Luojan, niiden joukossa ennen kaikkea islaminuskoiset, jotka tunnustavat pitävänsä kiinni Abrahamin uskosta ja yhdessä meidän kanssamme palvovat yhtä ainoata laupiasta Jumalaa, joka on tuomitseva ihmiset viimeisenä päivänä.
-
Tätä tulkintaa kuitenkin tukee se, että eikö se uskonnonhistoriallisesti jotakuinkin noin mene? Pakkohan muslimien mielestä meidän on palvoa samaa Jumalaa, koska me olemme samalla jatkumolla. Islam on sen jatkumon huippu, mutta Jeesus on ollut tärkeä osa tätä vaihetta. Johannes Paavali sanoi: “Jeesus kyllä mainitaan, mutta ainoastaan profeettana joka tekee valmistavaa työtä viimeistä profeettaa, Muhammedia varten”.
-
Kristinuskon näkökulmasta tilanne ei kuitenkaan ole tämä, vaan kuten Johannes Paavali totesi; “islamin teologia ja antropologia ovat molemmat hyvin kaukana kristinuskosta” ja “kuinka täydellisesti Koraani latistaa jumalallisen ilmoituksen”.
→ Siksi puhe, missä kristittyjen ja muslimien Jumala samaistetaan tuntuu melko kovalta islamin arvonnousulta. -
(Itse näen mutatis mutandis kristinuskon ja juutalaisuuden suhteen jokseenkin näin. Eli vaikka juutalaiset eivät kaikkea ole ymmärtäneet, me kuitenkin palvomme samaa Jumalaa.)
P.S.
En jaksanut nyt alkaa säätää noiden spoilereiden kanssa. Tuo ei toimi, että saisi pitkän lainauksen kappalejaolla. Ainakaan tarpeeksi helposti. Ja kun on kyseessä lainaus, Discourse ei ymmärrä sisennettyjä rivejä, vaan kaikki kappaleet on erotettava enterillä.
2 tykkäystä
Tämäkin keskustelu näyttää valitettavan ja surullisen selvästi sen, kuinka valmiita katolilaiset ovat tekemään kompromisseja muhamettilaisten kanssa ja näkemään heissä saman Jumalan palvelijoita kuin kirkossa. Pyhä Raamattu on asiassa kuitenkin kristallinkirkas:
Joka kieltää Pojan, hänellä ei ole Isääkään, mutta joka tunnustaa Pojan, hänellä on myös Isä. (1. Joh. 2:23)
On siis selvää, että muhamettilaisilla, jotka kieltävät Jeesuksen olevan Jumalan Poika, ei myöskään ole Isää. He palvovat väärää jumalakuvaa, jonka he itse ja heidän niin kutsuttu “profeettansa” ovat luoneet. On surullista, jos katolilaiset eksyvät selvässä asiassa.
2 tykkäystä
Tämä kommentti keskustelussa osoittaa taas valitettavan ja surullisen selvästi ortodoksien ylpeyden, sekä kyvyttömyyden ja haluttomuuden ymmärtää mitään erakkomajan ulkopuolista asiaa.
5 tykkäystä
Kiitos kirjoittajalle @Isidorus.
Luin tekstin.
En tiedä, mitä hyötyä on keskustelusta ja dialogista muslimien kanssa (hengellisessä mielessä),
koska se ei koskaan voi johtaa totuuteen.
Profeetan seuraajien käsitys Aabrahamin uskosta on ihan jotain muuta, mitä
Aabrahamin usko Raamattumme mukaan oli.
3 tykkäystä
Uskontodialoigin tarkoituksena on lähinnä etsiä ymmärrystä toisten käsityksistä. Se ei ole varsinaisesti hengellistä. Muslimilähetyksessä toimineiden mielestä kuitenkin on hedelmällistä lähteä siitä, että me kristityt ja te muslimit uskomme Jumalaan, johon Abraham uskoi. Molemmat kun pitävät häntä uskon isänä. Mutta se ei tarkoita, että kristittyjen tarvitsisi kieltää omaa käsitystään Jumalasta.
3 tykkäystä
Eikö muslimien jumala ole Mekan kaupungin epäjumala, kuunjumala, jonka Muhammed koroitti korkeimmaksi jumaluudeksi ja tästä syystä islamin tunnus on kuunsirppi?
Miksi Raamatun Yksi Jumala antaisi ensin Raamatun ja joitain vuosisatoja myöhemmin kumoaisi oman sanansa?
Raamattu ja Koraani eivät varmasti ole yhden ja saman Jumalan hengentuotetta. Jo pelkkä kirjallinen laatuero on valtava.
Tästä ei ole kyse, Kulkuri. Mekan pyhä kivi on silkkaa pakanuutta. Koraani ei tietysti kumoa Raamattua, vaan se on peräisin aivan muusta lähteestä. Islam ei ole oikea usko, vaan pahaa vääristelyä. Mutta islam ilmaisee haluavansa palvella sitä Jumalaa, joka ilmoitti itsensä isällemme Abrahamille. Siksi voimme sanoa Muhamedin seuraajille, että heidän profeettansa oli väärä profeetta, joka opettaa tuosta Jumalasta väärin. Kristinuskossa yksin kerrotaan totuus Hänestä. Traagistahan on, jos he haluavat palvella isämme Abrahamin Jumalaa, mutta heitä on johdettu harhaan!
6 tykkäystä
Tietyssä mielessä olen aivan samaa mieltä. Kristinusko on tosi uskonto, ja on varmasti hengellisesti hyödyllisempää lukea esimerkiksi kirkkoisiä kuin islamilaista teologiaa.
Kuitenkin nykyisessä maailmassa saamme tai joudumme keskustelemaan myös muslimien kanssa. Aika pitkälti tämä on pakon sanelema ehto. Ja kyllä näistäkin keskusteluista voi jotain oppia, myös hengellisesti. Esimerkiksi tuo pyhän Johannes Paavalin kommentti, jota lainasin:
Muslimien uskonnollisuus ansaitsee kuitenkin kunnioitusta. Heidän rukousperinnettään on mahdotonta olla ihailematta. Kuva Allahin palvelijoista, jotka ajasta ja paikasta piittaamatta lankeavat polvilleen ja vaipuvat rukoukseen, voisi olla mallina kaikille, jotka kutsuvat todellista Jumalaa, erityisesti niille kristityille jotka jättävät suurenmoiset katedraalinsa autioiksi ja unohtavat rukouksen melkein kokonaan.
Eikö esimerkiksi se voi olla hengellinen oivallus, kun huomaan muslimeja tarkastelemalla oman rukouselämäni olevan melko vaatimatonta?
4 tykkäystä
Eri asia. Muslimit ja juutalaiset eivät ole osallisia Jumalan armosta samaan tapaan kuin kristityt. Aivan totta. Armo tulee Kirkon pyhien sakramenttien kautta. Jumalaa voi kuitenkin palvoa Kirkonkin ulkopuolella.
@anon80387132 kuunsirppi tulee Konstantinopolin kaupungista muistaakseni. Se on lähinnä osmanikalifaatin ja tiettyjen kansallisvaltioiden tunnus, ei muslimien tunnus.
2 tykkäystä
Kiitos kommentista, @Isidorus, mutta sinun kommenttisi ei tuo mielestäni mitään uutta siihen, mitä jo sanoin: " dialogista ei ole mitään hyötyä hengellisessä mielessä".
Viimeisin vastauksesikaan ei tuo mitään sellaista hyötyä esiin.
Rukouksen esikuvia meillä on riittämiin kristikunnassakin.
Menkää joskus rukoilevaisten seuroihin…
Rohkenen epäillä @SanGennaro selitystä kuunsirpin alkuperästä.
Silloinhan se periytyisi vasta 1400-luvulta.
Arabiassa palvottiin kuu-jumalaa, ja sirppi periytynee sieltä. Eiköhän se ollut symbolina jo kauan ennen 1400-lukua?
Älä lue niitä Chickin traktaatteja enää.
1 tykkäys
En ole lukenut traktaatteja, enkä edes Vartiotornia.
Chikiä en tunne, yhden Kiken taidan tuntea, mutta hän lienee pikemminkin trattorian kuin traktaatin miehiä.
Yhdessä aikoinaan lukemassani Chick -traktaatissa roomalaiskatolinen Pekka on kauhuissaan Jumalan tuomioistuimen edessä, kun ei pääsekään taivaaseen, sillä Pekka oli omaksunut esim. väärän kasteteologian. Pekan vilpittömyys ja harras roomalaiskatolinen uskovaisuus ei auttanut. Pekka joutui ei-toivotulle puolelle Chickin Jumalan hallitsemassa todellisuudessa.
Luin joskus että Benedictus XVI ei virkakaudellaan olisi halunnut käyttää dialogista muslimien kanssa termiä “uskontodialogi”, vaan “kulttuuridialogi”. En saanut nopealla googlauksella varmennettua tätä muistikuvaani, mutta jotain hän näyttää asiasta sanoneen virasta luopumisensa jälkeenkin.
Oma suosikkini on, että suunnilleen joka traktaatin lopussa joku kaveri vetää kumimaskin naamalta ja alta paljastuukin Perkele. Tämä on hyvä varoitus. Ei koskaan tiedä, kuka ystävistäni on kumimaskinen Perkele.
2 tykkäystä