Mitä sellaista voimme kaikki yhdessä todeta olevan olemassa ja jota ei voi kuitenkaan tieteen toimesta tutkia? Itse en osaa oikein äkkispäätä keksiä mitään sellaista. Sen tiedän että on olemassa paljon eri tahoilta tulleita väitteitä jostakin jota on, mutta jota ei voitaisi tutkia. Mutta käsittääkseni mitään kaikkien yhdessä hyväksymää sellaista asiaa ei ole olemassa. Vai onko?
En oikeastaan sanonut tai tarkoittanut, että sen tulisi olla jotain “kaikkien yhdessä hyväksymää”.
Väitän vain että jokaisella ihmisellä on jotain tällaisia asioita elämässään, itsessään, arvoissaan, mielessään. Asioita, joista ei vain tiedä miksi niihin uskoo tai pitää tosina tai tärkeinä. Ne vain ovat. Eikä niitä tietenkään kielletä tutkimasta. Ne vain ovat sellaisella alueella, että tieteellisellä tutkimuksella ei ole paljon sanottavaa. Tai voi kertoa vain osan totuudesta. Tai avata vain osittain sitä mitä me niissä näemme ja miten koemme.
Verity:
Tiede ei ole taho, jolta voisi kysyä neuvoa joka asiassa. Paljon on sellaista mikä on sanoitettava, todettava, hyväksyttävä, uskottava, tunnustettava merkitykselliseksi ilman tieteellistä analyysia tai tieteellisiä todisteita.
Edellisen kommentia jatkoa myös tähänkin. Eli mitä sellaista on uskottava jota ei voida tieteellisesti lähestyä tai todistaa edes olevan olemassa? Kysymys on mielestäni tärkeä juuri siinä mielessä, että ovatko tai onko uskonnot/-nto mahdollista laittaa yhteiseksi perustaksi josta lähteä rakentamaan maailmankuvaa.
En halua enkä yritä määrätä ketään uskomaan mihinkään. Tämä on vain havainto, joka tulee esiin jatkuvasti. Uskoa johonkin, jota ei osaa selittää eikä perustella. Jota ei voi todistaa tieteellisesti, jotenkin vain tuntuu että tämä on totta, tämä on tärkeää, tämä on merkityksellistä. Ei oikeastaan ole kyse väite jonkin olemassaolosta, vaan esim. juuri siitä mikä voidaan todeta metaforalla. Jotenkin jonkin viisauden vain tuntee olevan totta, vaikka ei voida todistaa tieteellisesti.
Viimeisestä lauseestasi en ole varma mitä tarkoitat. Uskonnon kautta hahmotetaan maailmankuvaa tietystä kulmasta. Tietyssä mielessä, tietyllä tavalla. Sitä näkymätöntä ja tavoittamatonta osuutta, esim. ihmisessä, ihmisyydessä, ihmisen ainutlaatuisessa arvossa.
Jotenkin vain tiedämme, että ihminen ON erityisen arvokas. Jotenkin meistä vain tuntuu siltä, vaikka tieteellisesti ajatus on perustelematon ja oikeastaan järjetön. Ehkä se on yhteinen piirre kaikissa ihmisissä. Jotenkin vain luonnon kauneus hoitaa meitä, vaikkemme tiedä miksi. Jotenkin vain tietää niinkuin Kettu “Pikku prinssissä”, että “tärkeimpiä asioita ei näe silmillä”.