Minulla on joku, vanhana kaitaliinana käytetty ristipistotyö, joka saattaisi olla käspaikka. Se on muist. äidin kummitädin peruja. Hän ei itse ollut ortodoksi (vaan luterilainen) mutta pohjois-Karjalan lähettyvillä asuneena saattanut ehkä ostaa sen jostakin sieltä päin.
Venäjällä käydessäni aion keskittyä kansallisiin esineisiin (minulla on jo mm. Kaksoiskotkalla koristeltu kristallinen grogilasi… hmmm, myös ikoni-rannekoru), kuten juuri ortodoksisiin. Tällä videolla naisilla on kauniit, tuohesta punotut hiuspannat / -pidikkeet:
Tässä hieman päivityksenä reilu vuosi myöhemmin; Pääsiäisenä liitettiin kirkkoon ja eipä ole tarvinut katua päätöstä. Kesällä olisi tarkoitus mennä vielä valamoon talkoohommin viikoksi kun sai sopivasti sille viikolle vapaata töistä. Onko täällä ketään kellä olisi kokemuksia näistä talkoohommista?
Onnittelut ja monia vuosia! Jäi kiinnostamaan, että miten tulit kiinnostuneeksi ortodoksisuudesta, kun tuosta aiemmasta viestistäsi saa käsityksen, että et ole luterilaisena ollut kovin aktiivisesti kiinnostunut uskonasioista, kun jumalanpalveluksissakin olet käynyt aiemmin vain lapsena?
Tiedättekö muuten, onko talkoisiin osallistuminen varattu ainoastaan ortodokseille? Valamon luostarin sivuilla ei asiasta kerrottu, jos kohta jonkunlaista “valikoimista” ehkä voidaan tämän perusteella tehdä:
Vapaaehtoiseksi haluavan tulee ottaa yhteyttä luostariin hyvissä ajoin ja kertoa itsestään sekä sopivasta ajankohdasta tulolleen.
Tietty voisin ihan ite ottaa yhteyttä ja kysyä, tällä samalla tekstimäärällä asian jo olisi selvittänyt.
Muutkin kuin ortodoksit ovat tervetulleita talkoolaisiksi. Se “itsestä kertominen” tarkoittaa, että kertoo mitä osaa, esim. puutarhuria tarvitaan puutarhatöihin.
Jonkinlainen kiinnostus hengellisyyteen ollut aina läsnä, mutta varmaan aika tyypillinen nykyajan nuoren tarina omalla kohdalla; psykedeelit, okkultismi ja pintapuolinen kiinnostus idän uskontoihin. En ole täysin varma enään mistä se ensimmäinen sytyke alkoi matkalla kohti uskoa ja kirkkoa, mutta näin lyhyesti vaikuttajia ovat olleet ainakin Rene Guenon, Dostojevski, sekä eräs uni jonka näin.
Erikseen täytyy oikein mainita lainaus Filaret Moskovalaiselta.
“Kaikki luodut pysyvät tasapainossa Jumalan luovan sanan varassa ikään kuin timanttisillalla. Niiden yläpuolella on Jumalan mittaamattomuus, alapuolella niiden oman olemattomuuden kuilu.”
Tästä tulee kauniisti mieleen psalmin sanat:
Sinun koskiesi pauhussa syvyys syvyydelle huutaa, kaikki sinun kuohusi ja aaltosi käyvät minun ylitseni. (Psalmista 42)
Ole hyvä. Kaunis on myös Juliana Norwichlaisen (k. 1416) näky siitä kuinka kaikki on kiedottu Jumalan kotoiseen rakkauteen.
Hän antoi minun nähdä pienen esineen, joka oli kooltaan kämmenelläni lepäävänä hasselpähkinän kaltainen ja pyöreä kuin pallo… “Mikähän tämäkin mahtaa olla?” Ja minulle vastattiin: “Se on kaikki, mikä koskaan on luotu.” Minä ihmettelin, miten se saattoi pysyä koossa, sillä minusta se näytti kuin se saattaisi äkisti raueta olemattomiin oman pienuutensa tähden… “Se kestää nyt ja ikuisesti, koska Jumala rakastaa sitä, ja näin kaikki on olemassa Jumalan rakkauden kautta.”
Lienee yksi kristikunnan lainatuimpia tämä: “Syntiäkin tarvitaan, mutta kaikki kääntyy hyväksi ja kaikki kääntyy hyväksi ja kaikenlaiset asiat kääntyvät hyväksi.” (Juliana Norwichlainen, suom. Paavo Rissanen).
Kesällä olisi tarkoitus mennä vielä valamoon talkoohommin viikoksi kun sai sopivasti sille viikolle vapaata töistä. Onko täällä ketään kellä olisi kokemuksia näistä talkoohommista?