Ortodoksinen kirkko ja usko

ortodoksisuus

#879

Mitä Damaskinoksen kirjoituksessa on sellaista, mikä ei sovi room.-kat. kirkon opetuksiin?


#880

Katolinen kirkko ei kuulu tähän millään tavalla. Jos osaat lukea, niin kirjoitin tuosta kreikkalaisten ortodoksien tietokoneisiin liittyvästä pedonlukuhörhötyksestä.


#881

Pedon luku-höpötykset ovat tietysti päättömiä, mutta miten ihmeessä saat ne jotenkin yhdistettyä tuohon i. Damaskinoksen kirjoitukseen? Tämähän käytännössä sanoo suunnilleen, että internetsissä on pornoa, kirkkopolitiikkaa, harhaoppeja, että internets vie helposti liikaa aikaa ja kannattaa näiden sijaan esimerkiksi käydä kirkossa ja rukoilla. Miten tästä saadaan aasinsilta joihinkin hurlumhei-salaliittoteorioihin?


#882

Panin sen spoilerin taakse. Itselleni käy kyllä tavallisesti niin, että kun pitkä teksti on näkyvissä, silmäilen sitä nopeasti päättääkseni, kannattaako sitä lukea, mutta jos se on spoilerin takana, en silmäile enkä lue.


#883

Minä silmäilen spoilerinkin takana olevat tekstitkin. Eihän se ole kuin yksi täppäys.


#884

Ok, kommenttisi ei noussut mistään tekstissä olleesta seikasta, joka oikeasti eroaisi paavilaisten vastaavista opetuksista. Sinä vaan näet ortodoksisissa opetuksissa kaikuja pedon luvuista ja siksi kommentoit niin kuin kommentoit. Jos olisi ollut kyse jostain todellisesta opetukseen liittyvästä erosta, olisit kyennyt vastaamaan kysymykseeni. I. Damaskinoksen teksti olisi voinut sisältönsä puolesta olla jonkun room.-kat. papin opetusta.


#885

8 viestiä siirrettiin toiseen ketjuun: Pirkko Jalovaara ryhtyi Ortodoksiksi


#886

Oliko kukaan foorumilaisista mukana täällä tai oletteko muuten tutustuneet näihin opeuksiin?
http://athossaatio.blogspot.com/


#887

En ole tutustunut opetuksiin, mutta luostarikeskuksessa olen käynyt. Melkoisen rauhallinen paikka. Vahva suositus.

Opetus on varmaan melko patavanhoillisia, mutta se nyt tuskin on ortodoksien kohdalla kauhea yllätys.


#888

En ole käynyt enkä ole perehtynyt noihin opetuksiin. Luultavasti opetus on ihan perinteisten ortodoksisten käsitysten mukaista. Kuten SanGennaro sanoi, todennäköisesti opetus on (taustajoukot huomioiden) melko konservatiivista ja siten ehkä ankarahkoakin, mutta kuitenkin vankasti isien opetuksiin nojaavaa. Ihanteet korkealla, mutta terapeuttinen puoli huomioivaa ja rakastavaa.

Athos-säätiön luostarikeskuksen suhteen olen odottavalla kannalla. Aika näyttää, tuleeko siitä mitään pysyvää, vai onko se vain parin vanhan ukon projekti, joka kuivuu kasaan, kun heistä aika jättää. Yhtään munkkia tai nunnaahan siellä ei vielä ole.

Olen skeptinen lähinnä sen takia, että toiminta alkoi ostamalla paljon isoja kiinteistöjä, joka on lähinnä iso maallinen taakka: vaatii paljon rahaa ja vaivaa pitää yllä vanhentuvaa isoa rakennuskantaa ja yrittää muuttaa sitä ortodoksista kulttuuria henkiväksi. Athoksella eletään melko villin luonnon keskellä - luostarien pihapiirit ja viljelykset ovat toki hoidettuja, mutta muuten ympäristö on vähän kuin kansallispuistoissa. Mutta Lammilla joudutaan tietysti alue trimmaamaan samalla tavalla kuin Valamossa. Eli jälleen maallista puuhastelua ja rakentelua.

Nyt he pyrkivät saamaan kauniit seinämaalaukset ym., mutta entä jos ketään kilvoittelijoita ei tulekaan? Entä kun nykyiset puuhamiehet kuolevat, ja kenelläkään toisella ei ole samanlaista intoa toimia paikan hyväksi, ja jo nyt vanhat rakennukset rapistuvat ja vaativat entistä suurempia panostuksia ja korjauksia? Kenen vaivoiksi paikan ylläpito sitten jää, ja miten sille käy? Pitäisi alkaa pienimuotoisesti, jotta jatkuvuus tulisi turvattua. En ole vakuuttunut siitä, että nyt olisi niin.

Toivottavasti huoleni on väärä. Voihan olla, että siellä on enemmänkin väkeä taustalla ja tulijoita jo tiedossa. Vaikka sinne tulisi kymmenenkin munkkia asumaan, niin rakennusten ylläpito vaatisi paljon rahaa - ja sitä munkeilla ei ole. Tuloiksi ei riitä se, että silloin tällöin Athokselta tulee joku pitämään puheita tai joskus julkaistaan kirja tai pari athoslaisten isien opetuksista tmv. Iso paikka, isot kulut.

Jos Suomessa haluaa luoda athoslaista askeettista kulttuuria, niin se onnistuisi paremmin siten, että ostaa jonkin vanhan hirsimökin syrjäisestä paikasta ilman mukavuuksia ja alkaa rukoilla siellä päivittäin. Jos touhu on hurskasta ja sillä on siunaus, se kasvaa ja kilvoittelijan seuraan liittyy muitakin, ja sitten voidaan rakentaa toinenkin hirsimaja ja myöhemmin tsasouna jne., ja siitä sitten laajentaa tarpeen mukaan. Mutta nyt rakennetaan isoa keskusta ilman ainoatakaan munkkia - luodaan ikään kuin kulisseja ja ajatellaan, että jostain sinne luostariin sitten tupsahtaa asukkaita. Valitettavan usein Suomessa tällaiset jäävät yhden tai parin miehen puuhasteluksi.

Suomessa on usein niin, että kun keski-ikäinen mies kääntyy ortodoksiksi, niin kirkon palvelemisen sijaan hänessä herääkin halu rakentaa oma kirkko, oma tsasouna, omat kirkon kellot ja järjestää siellä omia palveluksia ja siihen ympärille oma kaunis puutarha jne. Sellaisessa toiminnassa uskolla on ihmiselle vain välinearvo oman tahdon noudattamisessa. Parempi olisi toimia yhdessä muiden kanssa ja palvella. Jos tahtoo rakentaa itse itselleen tsasounia ja kirkkoja, niin ei se eroa oikeastaan mitenkään siitä, että haluaa rakentaa itselleen autotallin, pihasaunan, terassin, laiturin ja kylpytynnyrin.


#889

Valamon konservointilaitoksen johtava konservaattori Antti Narmala ikonien suutelemisesta ja tuohusten sammuttamisesta puhaltamalla (kuvissa on huulipunan jälkiä Uspenskin katedraalin ikoneissa):

"Rakas lähimmäinen, tämä ei ole ikonien kunnioitusta, tämä on ikonoklasmia.

Kuvassa vasemmalla taidekonservaattorimme Anna Von Numersin kuvaamana huulipunatahra katedraalin ikonostaasin Jumalanäidin ikonissa ennen konservointia. Oikealla allekirjoittaneen kuvaamana tuore huulipunatahra samaisessa vastakonservoidussa ikonissa, josta huulipunatahrat oli suurella vaivalla juuri poistettu.

Teknisistä syistä katedraalin ikonostaasin ikoneihin ei voida asentaa suojalaseja. Kirkkosalissa sen sijaan on useita Jumalanäidin ikoneita jotka on suojattu lasilla. Näistä esimerkkeinä ikonostaasin edessä olevat ihmeitätekevä Kozelštšanin, ”Lohduta minua surussani” ja ”Totisesti on kohtuullista” -Jumalanäidin ikonit.

Sama pätee tuohusten sytyttämiseen ja erityisesti niiden sammuttamiseen. Pienimmät vaharoiskeet tuohuksen kuuman sydänlangan ympäriltä lentävät jopa kolmen metrin päähän, kun se sammutetaan puhaltamalla. Kädellä suojaaminen ei auta, vahaa roiskuu säteittäin käden yli ja sivuitse. Tuohukset tulee a i n a sammuttaa tukahduttamalla. Voit laskea että jokainen puhaltamalla sammutettu tuohus maksaa seurakunnalle 10€. Ikoneista ja ikonostaasin rakenteista vahat poistaa konservaattori, kirkkotekstiileistä, matoista ja lattiasta pesula, siivousalan ammattilainen, vahtimestari, isännöitsijä, vapaaehtoinen, jne. Jos et ole varma sammutetaanko tuohus oikein, kannattaa harkita sytyttääkö sen lasilla suojaamattoman ikonin eteen. Huulipunan käytön suhteen voit laskea että jokainen suudelma lasilla suojaamattomaan ikoniin maksaa seurakunnalle 20-50€, huulipunan kemiallisesta rakenteesta riippuen."


#890

Kas, hyvä huomio. Mutta jos innokas seurakuntalainen ei sammuta niitä puhaltamalla, niin eikö se tuota seurakunnalle duunia, kun joutuu kaivamaan niitä vahakönttejä telineistä?


#891

Tuohusta ei saa sammuttaa puhaltamalla (mistä aiheutuu vahinkoa ikoneille, kirkkotekstiileille ja seinille), ei töpöttämällä (naputtamalla tuohusta päähän tuohuksenpätkällä, kunnes se sammuu; tämä on rumaa) eikä tumppaamalla (kääntämällä sammutettava tuohus ylösalaisin ja painamalla sitä alustaa vasten, kunnes se sammuu, mistä syntyy nokea kynttelikköön).

Tuohus sammutetaan siten, että tuohuksenpätkällä painetaan liekissä oleva sydänlanka sivuun niin, että tuohus sammuu. Voi myös käyttää esinettä, jolla liekki tukahdutetaan (se on eräänlainen lusikka, mutta lusikan pesä on syvä ja teräväkärkinen), mutta ei se ole tarpeen. Se aiheuttaa turhaa liikkumista, kun se täytyy ensin noutaa jostakin ja viedä sinne takaisin.

Tuohuksia ei myöskään sammuteta evankeliumin lukemisen, ehtoollisen pyhittämisen eikä heksapsalmien lukemisen aikana.


#892

Varmaan ihan hyvää infoa, mutta ei se kyllä kysymykseen vastannut.


#893

Ei niitä vahaklönttejä synny, jos tuohukset sammutetaan ennen kuin ne palavat pohjaan.


#894

Varmaan riippuu seurakunnasta, mutta ei ainakaan niissä kirkoissa, joissa minä olen käynyt, kulje tarpeeksi henkilökuntaa niitä sammuttelemassa.


#895

Seurakuntalainen voi sammuttaa ne sillä menetelmällä, jonka kuvasin ainoaksi hyväksi.


#896

Käytännössä aina ne sammutetaan joko töpöttämällä toisen tuohuksen kyljellä, tai sitten kynttilöiden sammuttamiseen tarkoitetulla välineellä. Sen vertaisesta liikkumisesta nyt ei ole mitään haittaa, kun liikettä on kuitenkin kirkossa melkein koko ajan. On vain hyvä, että lapsille on hieman tekemistä palveluksen aikana, kun saavat sammutella kynttilöitä ja hakea sitä sammutinta. En kyllä osaa pitää töpöttämismenetelmää yhtään sen rumempana kuin sitä sydänlangan sivuun kääntämistäkään. Tärkeintä on, että tuohukset sammutetaan ajoissa. Luulenpa, että psalmien aikanakin tuohuksia sammutellaan useimmissa kirkoissa. Sen sijaan evankeliumien tai epistoloiden lukemisen ja ehtoollisen pyhittämisen aikana ei. Tekstien lukemisen aikanahan ollaan kumartuneina, joten kynttilöihin ei tule edes kiinnitettyä huomiota.


#897

Ei se ole hyvä, että he pilaavat touhuamisellaan jokaisen liturgian. On kyllä kiva, että lapset tuodaan kirkkoon.


#898

Helposti on liturgia pilattavissa, jos siinä tuohuksia sammuttavat lapset onnistuvat.

(Lisään: Ei sillä, ettei messuihin osuisi välillä oikeasti huonosti käyttäytyviä lapsosia. Mutta mielestäni lasten touhuamiselle voidaan helposti olla myös liian herkkiä, ja varsinkaan tuohusten sytyttäminen ja sammuttaminen/sammuttamisessa avittaminen ei oletusarvoisesti kuulosta kirkkoon epäsopivalta käytökseltä lapselta, ennemminkin päinvastoin.)