Oskari Juurikkala Neokatekumenaalisesta tiestä


#1

Jos tällä palstalla olisi kokonaan katolilaisille omistettu alue, niin postaisin tämän sinne, mutta koska sellaista ei ole, niin tulkoon sitten tänne. Isä Oskarilta hyvä juttu neokatekumenaaleista:

Tässä asian ydin:

Itse vietän mieluiten rauhallista messua latinaksi, mutta ymmärrän, etteivät kaikki ole samanlaisia kuin minä. Kokemukseni perusteella neokatekumenaalinen liturgia ei ole vain ”kitaranrämpytystä” (niin kuin jotkut väittävät), eikä siinä ole mitään harhaoppista (siihenkin suuntaan ovat jotkut vihjailleet). Sen ydin on harras ja syvällinen, ja sen poikkeamat normaalista kaavasta juontuvat toisaalta teologisesti, toisaalta pastoraalisesti perustelluista näkökannoista.


Katolinen kirkko ja usko
Kirkkorakennusten ulkoinen olemus
#2

Hyvä että isä Oskari kirjoittaa neokatekumenaaleista positiivista asiaa, sillä positiivinenkin puoli Neokatekumenaalisessa tiessä on.
Valitettavasti olen itse kokenut ne negatiiviset puolet eli sen että tämä liike tulee joko tahattomasti tai ymmärtämättömyyttään usein “kilpailemaan” tärkeysjärjestyksestä kirkon perusrakenteen, seurakunnan kanssa.
Samaa ongelmaa tapahtuu sääntökunnissa joissa on nopeasti lisääntynyt neokatekumenaalitaustaisten jäsenten määrä.

Tämä ei ole mikään korjaamaton vaikeus tai haaste, mutta ymmärrystä ja omien asenteiden arviointia vaaditaan kummallakin puolella, niin Tien sisällä kuin muiden katolilaisten keskuudessa.

Tämänhetkisestä neokatekumenaalitoiminnasta Suomessa minulla ei oikein ole tietoa koska Jyväskylän neokatekumenaalit siirtyivät Joensuuhun, mistä salaisesti iloitsen. Neokatekumenaalit sopivat Suomessa ehkä vain Helsinkiin missä on paljon muitakin vaihtoehtoja osallistuia toimintaan. Oulussa ei ole oikein vaihtoehtoja, siellä on neokatekumenaalien aloittama seurakunta mutta olen ymmärtänyt että muutakin näkökulmaa katolisuuteen on siellä saatavissa, ja sitten tietysti lähetyskentälle paikkoihin missä ei ole omaa seurakuntaa ollenkaan. Maakuntien pienissä seurakunnissa he ainakin ennen ahmaisivat koko kirkollisen elämän oman ajatusmallinsa sisään. Toivottavasti ymmärrys siltä osin erilaisten paikkakuntien erityistarpeista on kasvanut.
Jyväskylän kokemukset eivät olleet oikein rakentavia, tuli vastaan tavallisten seurakuntatapojen vähättelyä ja “lahkomaista” yhdenmukaistamiskurinpitoa Tien kokoontumisissa, mutta uskon asioiden menevän parempaan suuntaan.

Aikoinaan olin tästä aika järkyttynytkin, mutta aika parantaa.
Varsinaisesti minulla ei ole Tietä mitään vastaan, enkä nykymuodossaan väitä siihen liittyvän mitään harhaoppista, mutta tapanani ei ole vaieta koetuista epäkohdista, ja odotan että niihin minulle vastataan asiallisesti, mitä ei ongelmien tapahtumahetkellä tapahtunut, paitsi hiippakunnan edustajan toimesta. Siitä kiitos esipaimenelle. Ilman sitä olisi jäänyt asia vaivaamaan paljon enemmän.