7 viestiä siirrettiin uuteen ketjuun: Perustiko Jeesus kirkon?
Vaikuttaa tämä Valtosen uskontunnustus ja siitä käyty keskustelu sellaista kielipeliä, sanaseppoilua ja väyrystelyä kuin tuo viime aikoina koettu “vihinkö vai enkö vihkinyt” rukoiltiinko puolesta vai kanssa vai ei ja liitonko vai ihmistenkö jne. Nyt on sitten pohdiskelu että oliko se uskontunnustus vai ei ja lausuttiinko se uskontunnustuksen sijasta vai kanssa ja…
Kirkkokahveilla kohta kun kysyy mitä tässä pannussa on, niin vastaus kuuluu “teetä tai kahvia tai jotakin niiden kanssa tai erikseen tai ilman, eikä pidä vetää niin tiukkoja rajoja”. Kirkossa ei ole kohta mitään selkeää vastausta mihinkään, kun yritetään kumartaa joka suuntaan.
7 tykkäystä
Itse kun olen sellainen melko suoraviivainen otus, niin tuollainen porsaanreikämetodi tuntuu harvinaisen vastenmieliseltä - liberaaleilla ei siihen toki näytä olevan yksinoikeutta. Vanha kunnon ankka-testi on toimiva.
1 tykkäys
Luin uudesta (no.8, 26.4.2018) Kirkko ja kaupunki -lehdestä Valtosen haastattelun asian tiimoilta. Hänen perustelunsa uskontunnustuksen tuunaamiselle olivat aika kylmäävät.
" Suomalaisista ylivoimaisesti suurin osa ei niihin (uskontunnustuksiin) pysty yhtymään ja kokee, että ilmeisesti ei kelpaa".
“Juuri tästä syystä valtaosa eurooppalaisista nuorista Guardian-lehden mukaan pitää itseään uskonnottomana. Suomessa yli 70 prosenttia.”
Eli maailman miellyttämisenkö, ja massojen peukuttamisen mukaanko mukaan uskontunnustus pitäisi kirkon sopivaksi sorvata?
Sitä en tiedä, miten (vasemmistolaisen) Guardian-lehden nuorisokyselyn kysymykset on muotoiltu ja alustettu, ja miten tieteellisesti päteviä prosentit ovat.
Ja Valtonen lisää löylyä kirkon tarpeeseen miellyttää massoja:
“Saksassa osa luterilaisista seurakunnista on ajat sitten luopunut käyttämästä uskontunnustusta. Se on niin vaikea paikka monille ihmisille.”
On se vaikea paikka ajaa autollakin vain sallittua nopeuttakin teillä, mutta eipä ole sillä pohjalla ajateltu luopua nopeusrajoituksista, vaikka Saksassakin on autobahneilla ajettu jo iät ajat kahtasataa.
Ja loistava johtopäätös on:
“Tällä hetkellä miljoonat ihmiset ympäri maailmaa luopuvat uskosta siksi, että he eivät pysty uskomaan kirkon oppeihin.”
Siinäpä se: gallupit osoittavat, ettei nykyhemmo diggaa kristinoppia, muuttakaamme siis se sellaiseksi että jengi tykkää, meillähän voisi olla vaikka kännykkä-äänestys oleellisista kohdista malliin Putous.
Minulle kiteytyi haastattelua lukiessa sellainen ajatus, että Valtosen argumentit uskontunnustuksen ja laajemmin koko evl-kirkon opin muuttamiseksi ovat juuri sellaisia, mitä kaupallinen mainostaja tai poliittisen puolueen tiedottaja käyttää:
tärkeintä on vain viehättää suuria massoja, kerätä jäseniä ja jäsenmaksuja - sisällöstä viis - kunhan se tuo tykkäyksiä ja $$$$$$…
4 tykkäystä
Sain itsekin poikkeuksellisesti kyseisen Kirkko&kaupungin käsiini - yleensähän en Helsingissä pyöri enkä sikäläisiin ilmaisjakelulehtiin törmää, mutta viime viikonloppuna tuli piipahdettua - ja oma huomioni kiinnittyi siihen, että perustelut uskontunnustuksen muuttamiselle olivat raflaavampia kuin itse tunnustuksen sisältö. Valtosen muotoilema uusi uskontunnustus ei mun mielestä sisältänyt mitään opillisesti erityisen jäätävää, ja ongelmat olivat lähinnä siinä, mitä asioita siinä jätettiin sanomatta. Ja kyllähän vanhoissakin uskontunnustuksissa jätetään mainitsematta asioita kristinuskosta, ne ovat sen verran lyhyitä nekin. Siis jos Valtosen teksti olisi esitetty jossain muussa kontekstissa kuin messun uskontunnustuksen paikalla, ei olisi tullut tällaista kohua. Perustelut sitten taas… voi hyvänen aika, jos ihmiset eivät usko kirkon oppeihin, niin ei sitten, ei kristinuskoa sen takia pidä muuttaa! Etenkään jos puhutaan hyvin keskeisistä asioista. Enkä tiedä, aiheuttaako kykenemättömyys uskoa uskontunnustukseen ihmisille sitten jotain kelpaamattomuuden tunnetta, vai spekuloiko Valtonen tässä ihan omiaan. Tietysti on hyvä pitää esillä sitä, että ei tarvitse ymmärtää kaikkea täydellisesti, ja ymmärrän että uskontunnustukseen yhtyminen voi olla tietyntyyppisille ihmisille hankalaa, jos tuntuu ettei oikein ymmärrä ja on korkea vaatimus rehellisyydestä itselleen. Mutta eiköhän heillekin löytyisi jokin muukin ratkaisu kuin uskontunnustuksen rukkaaminen.
5 tykkäystä
Evankelisluterilainen kirkko kun ilmoittaisi, että se ei enää työn, levon, sairauden tai kiireiden vuoksi jaksa yhtyä yhteiseen uskontunnustukseen ainakaan sunnuntaisin, niin siitä avautuisi mahdollisuuksia ekumeenisiin neuvotteluiden niiden kanssa, jotka oikeasti uskovat luterilaiset tunnustukset.
Toivotaan siitä huolimatta kuitenkin evankelisluterilaiselle kansankirkolle voimia näiden suurten ajattelijoiden aiheuttamien paineiden keskellä.
1 tykkäys
En muista, onko kyseessa sama ajattelija, joka poistaisi yhteisen synnintunnustuksen messun alusta, koska nykyihmisen on niin vaikea ymmärtää olevansa syntinen. Näin aloitus synnintunnustuksella tekee messusta jotenkin ikävän. Parempi kuulemma olisi yhteinen siunaus, ilmeisesti siis heti alussa.
Paha asettua messua/kirkkoa/kristinuskoa arastelevan pääkoppaan, mutten usko Valtosenkaan siinä onnistuneen. Itse olen kokenut sangen katarttiseksi juuri sen, että alussa pysähdytään ja hiljennytään miettimään, mitä Jumalan ohjeiden vastaista on taas tullut tehneeksi sitten viime jumalanpalveluksen, ja sitten saa synninpäästön, ehtoollisen ja siunauksen. Ellei uhminen edes näe/myönnä syntisyyttään ja pohdi korjaavansa suuntaansa, niin onko mitään toivoa kehityksestä ihmisyydessä saati pelastuksesta.
“Siivosyntiset” ihmiset, siis ne, jotka eivät ole suoranaisesti omin käsin tappaneet, varastaneet tai tehneet huorin, saattavat kokea itsensä synnittömiksi, mutta harhaahan se on. Lukisivat Dostojevskiä, niin ymmärtäisivät jotakin kollektiivisesta syyllisyydestä, miltä ei kukaan välty. Ja kyllä niitä henkilökohtaisiakin tekoja löytyy jokaiselta.
1 tykkäys
Tämähän olisi ihan hyvä tapa. Synnintunnustus kuuluu historiallisesti ihan muuhun kuin messuun ja ortodoksinen liturgia alkaa nykyäänkin siunauksella.
2 tykkäystä
Olen tässä hyvin pitkälle samaa mieltä kuin @SanGennaro. Ja pysyn aiemmassa kannassani että perinteisen Confiteorin liturginen merkitys on eri kuin nykyisen käytössä olevan yleisen synnintunnustuksen.
Confiteorin voi katsoa olevan papin henkilökohtainen puhdistusmeno ennen liturgian toimitusta, mutta se voidaan katsoa myös laajemmin ja syvällisemmin osaksi Kristuksen palvelusta maailmankaikkeudelle.
Varhaisissa liturgisissa teksteissä on kyllä syntien tunnustamisen kaltaista tekstiä liturgian alussa, mutta en näkisi sen liittyvän siihen että seurakunta tunnustaa liturgian sisällä omia henkilökohtaisia syntejään. Eli tässä kohtaa olen San Gennaron kanssa erittäin samaa mieltä. Miksi yksityinen rippi olisi kehittynyt kirkolliseksi käytännöksi jos se olisi jo hoidettu osana liturgiaa?
1 tykkäys
Tässä on kysymys luterilaisen kirkon messusta. Luterilaisuudessa on käytössä jonkinlainen yleinen synninpäästö.
Itse olen sitä mieltä, että varsinkin uuden messun confiteoria voi suomeksi sanoa syninintunnustukseksi tai syntien tunnustamiseksi. Toki voi myös vanhan. Synninpäästö varsinkaan vakavien syntien osalta ei tapahdu siinä.
Nyt kiire mutta sanon tämä. Kannattaa oikeasti lukea Laurentius Petri kirkkolaki ja se suhteessa rippiin ja ehtoolliseen. Moni asia selvene.
Luterilaisen JP:n synninitunnustuksessa ja synninpäästössä on omasta näkökulmastani semmoinen vaara, että koko toimituksesta tulee vain syntisyyteni tunnustaminen. Syntisyyteni olen saanut kasteessa anteeksi. Toisaalta tiedän syyllistyneeni synteihin, ja tunnen syyllisyyttä, mutta en minä halua että minulle sanotaan syyllisyyden olevan turhaa. Sehän ei ole. On ihan oikein että tunnen syyllisyyttä sellaisesta mitä olen väärin tehnyt. Synninpäästön pitäisi sisältää rehellinen katumusosio: “Menkää, älkääkä enää syntiä tehkö!”.
D
3 tykkäystä
Toki. Muuttaako se asiaa? Huono käytäntö se on silti.
Tietenkin se muuttaa. En ole tietoinen, että siellä oltaisiin ottamassa käyttöön rippiä sakramenttina. Eikä se ole huono käytäntö, vaan erittäin hyvä.
Pieni guuglad ja tämä laki 1600-luvulta:
§. II. Sitälikin pitä Cansa neuwottaman / että he taidaisit sen Catumuxen ja parannuxen / cuin jocapäiwä tapahtuman pitä / cosca he tunnustawat itzens Syndisixi Jumalan edes / hywin eroitta sijtä synnin Tunnustuxesta / josta täsä nyt puhutan / joca on colminainen: Ensin Salarippi / sijtte yhteinen Rippi / cosca monda yhtä haawa / eli jocu erinäns anda itzens ripittä; ja wijmein Julkirippi / cuin Syndisen täyty jongun suuren julkisynnin tähden tehdä / sowittaxens Jumalan Seuracunda / joca häneldä pahoitettu on.(…) §. III. Ripille ja HERran Ehtolliselle ei pidä ketäkän päästettämän / joca julkisynnin tehnyt on / cuin Julkiripin alla tuleman pitä; Paljowähemmin sitä / jotca pannaan pandu on / muutoin jos ei hän ole cuoleman waaras; Cuitengin aina sillä waroimisella / että jos hän jällens terwexi tule / nijn hänen pitä Seuracunnan sowittaman. Joca Työns tunnusta / mutta kieldä sillä pahoin tehnens / sitä ei pidä ripitettämän;
2 tykkäystä
Herää vain kysymys, mitä minkään valtakunnan tekemistä tuolla tekstillä on nykykäytäntöjen kanssa? Tuossa tekstissäkin katoliseen korvaan särähtää aika pahasti tuo julkiripin vaatimus vielä “salaripin” jälkeen.
Ei kai enää mitään, mutta onhan tuollainen alkuperäisteksti käännöksenäkin aina arvokasta tietoa. Itse veikkaisin tuon julkiripin vaatimuksen liittyvän jotenkin rikoksiin, joista maallinen esivalta tuomitsee. Tai sitten siihen, että jotain on epäilty katoliseksi mikä sekin kyllä taisi olla rikos.
1 tykkäys
Eikö tekin joskus siteeraa vaikka vanha kirkkolaki tai konsiili? Lisäksi tuo salarippi siis tarkoitta että eriksensä piti ripittäytyä. Yhteinen rippi oli eri liturgia, johon osallistua oli pakollinen jos ehtoolliselle halusi. 3x vuodessa oli pakko. Kannattaa lukea linkki. Siinä koko eukastistinen praxis. Tämä muistaakseni pitkää tilanne Suomessa Venäjän aikana ja itsenäisenäkin.