Yksityisen ripin historia ja kehitys


#1

Onko joku foorumilaisista tutkinut yksityisen ripin käytännön kehittymistä?


Pastori Olli Valtosen uusi uskontunnustus
#2

En tutkinut ole, mutta kyllähän ne vaiheet pääosin kaikille teologiaa opiskelleille tuttuja ovat. Alkukirkossa oli pitkään epävarmaa voivatko kasteen jälkeen pahoihin synteihin langenneet saada syntinsä anteeksi. Kaikkein pahimpana syntinä pidettiin uskosta luopumista. Siihen rinnastettavia syntejä olivat epäjumalainpalveleminen, murha ja haureus. Kun tilanne muodostui kestämättömäksi Kirkko kehitti katumusinstituution. Pahoihin synteihin langenneet tunnustivat syntinsä koko seurakunnan kuullen ja olivat sitten aikansa katuvien joukossa. Katumisella oli kolme astetta ns itkijät seisoivat kirkon edessä jumalanpalveluksen aikana ja pyysivät kirkkoon menijöitä rukoilemaan puolestaan. Seuraavan asteen katujat saivat tulla kirkon esihuoneeseen, jossa he olivat polvistuneina. Aikansa kaduttuaan katujat saivat tulla jumalanpalvelukseen ja seistä uskovien joukossa, mutta he eivät päässeet ehtoolliselle ja heidän piti lähteä ehtoollisen pyhittämisen alkaessa katekumeenien kanssa pois. Vasta katumusajan päätyttyä he saivat synninpäästön. Tämä katumusinstituutio koski siis vain vakaviin synteihin langenneita. Tavalliset “siivosyntiset” saivat syntinsä anteeksi ehtoollisella. Ortodoksinen pappi sanoo vieläkin lukiessaan synninpäästörukousta “(Jumala) sovittakoon sinut Pyhän Kirkkonsa kanssa ja yhdistäköön sinut siihen Kristuksessa Jeesuksessa ja asettakoon sinut tuomituksi tulematta peljättävän istuimensa eteen.”

Kanoneissa näkyy, että Kirkko joutui taistelemaan sitä käsitystä vastaan, että kasteen jälkeen ei voi katua Pyhien apostolien sääntöjen 52 kanoni sanoo" Jos piispa tai presbyteeri ei ota synnistä kääntyvää vastaan, vaan ajaa hänet pois, erotettakoon hänet virastaan, sillä hän on tuottanut murhetta Kristukselle, joka on sanonut, että “ilo taivaassa on suuri syntisestä, joka tekee parannuksen”.

Luostarilaitoksen piirissä joskus 400- 500-luvuilla syntyi toisenlainen katumusinstittuutio. Kilvoittelijat kertoivat joka ilta hengelliselle ohjaajalleen, mitä olivat sinä päivänä ajatelleet, sanoneet ja tehneet. Jos ohjaaja oli pappismunkki (sellaisia oli jo, alunperin kaikki munkit olivat maallikoita) hän saattoi antaa synninpäästönkin, mutta maallikkovanhus antoi vain hyviä neuvoja, miten välttää syntiä.

Kun nämä kaksi ripin muotoa yhdistyivät , syntyi nykyinen katumuksen sakramentti, jossa yksityisesti tunnustetaan synnit rippi-isälle ja saadaan synninpäästö joko välittömästi tai katumustyön (epitimian) jälkeen. Nyky ihmisiä ei voi juuri ojentaa, koska he lähtevät pois ja jättävät koko katumuksen sikseen. Siksi epitimioita määrätään enää harvoin tai ne ovat lieviä esim rukousten lukemista päivittäin (tai mistä minä sen tiedän.)

Latinalaisessa tai luterilaisessa messussa esiintyvä tunnustus ei minusta ole mikään varsinainen synnintunnustus, vaan sen myöntämistä, että me olemme syntisiä. Samoin ortodoksi myöntää olevansa “syntisistä ensimmäinen” ts kaikkein suurin syntinen ehtoollisen edellä luettavassa Johannes Krysostomoksen ehtoollisrukouksessa.


#3

Hmm, ortodoksisen kirkon körttiläisistä juurista ei olekaan vielä ketjua.

D


#4

Olli Valtonen sai radiolähetyksessä ajatukselleen kannatusta Kirkkohallituksen jumalanpalveluselämän asiantuntija Terhi Paanaselta.

– Rippi olisi parempi henkilökohtaisena rippinä niin kuin se on ollut ennen. Eihän meillä ole ollut kuin sataviisikymmentä vuotta yhteinen rippi messussa, näki Paananen

Tällä kertaa Valtonen haluaisi luopua kollektiivisesta synnintunnustuksesta ev.-lut. messussa ja korvata sen yksityisellä “salaripillä”.


#5

Tuo on ihan hyvä ehdotus. Tietenkin pitäisi samalla palauttaa myös valvonta sen suhteen, kuka käy ehtoollisella, ja ilmoittautuminen ymv. asiaan kuuluvat.

[Syy muokkaukselle cymbuksen seuraava viesti:]
Tämä viesti on tietenkin luettava niin, että kyseessä olisi aikaisempaan käytäntöön palaaminen. En selvästi muista liturgian historiaa tarpeeksi hyvin.


#6

Asiantuntija taas antaa melkoisen väärän kuvan. Synnintunnustus on kyllä ollut aina messussa. Puhutaanko sitten yleisestä ripistä, niin voidaan mennä sitten detaljitasolle.


#7

Ei kyllä ole ihan samassa mielessä kuin nyky-evl.fissä. Näkisin että Confiteor esmes on vähän eri asia.


#8

Samaa olen miettinyt roomalaisten yleisen synnintunnustuksen yhteydessä. Roomalaisen käytännön osalta minusta on ok että “kansa yhtyy”, yleisellä pappeudellaan vihityn papin confiteoriin, kun siinä ei ole ajatuksena että se on henkilökohtainen synnintunnustus, sillä sitähän confiteorin liturginen merkitys ei ole.


#9

On eri asia, siinä pappi ja kansa tunnustaa tarvitsevansa anteeksiantoa. Confiteor ei korvaa rippiä.


#10

“Rippiä ei ole poistettu seurakunnissamme. Herran ruumista ei ole tapana jakaa muille kuin niille, jotka on ensin kuulusteltu ja jotka ovat saaneet synninpäästön.” http://tunnustuskirjat.fi/augstunn2.html#rippi

Eli jos palataan aiempaan käytäntöön, eli yksityiseen rippiin yleisen ripin sijaan, niin sen pitäisi olla velvoittava ennen ehtoollista. Eikös yksi syy, ellen ole käsittänyt väärin, yleiseen rippiin ollut se, että säästettiin aikaa hoitamalla synninpäästö ja synnintunnustus kollektiivisesti, mutta haluttiin pitää kuitenkin kiinni siitä, että ne edeltävät ehtoolliselle osallistumista?

Valtonen ilmeisesti haluaisi käytäntöön, jossa rippi olisi vain niille, jotka sitä sattuvat haluamaan. Tämä on ainakin tunnustuksen hengen vastaista.


#11

No vähän kyllä. Sehän on tavallaan katumusteko, eikä luterilaisuudessa asiaa käsitetä samalla tavalla ollenkaan. Ei kai luterilaisuudessakaan se ole varsinainen synneistä päästäminen, vaan nimensä mukaisesti synnintunnustus? Kyllähän katolisessa messussakin katumuksen vietto alkaa sanoilla “tunnustakaamme syntimme…” Luterilainen messu tietenkin kokonaisuudessaan on eri asia, mutta joka tapauksessa pidän hölmönä väitettä, että synnintunnustus olisi masentava tapa aloittaa messu, koska se on ainoa oikea tapa aloittaa se.


#12

Kyllähän luterilaisessa messussa synnintunnustuksen jälkeen pappi Kristuksen palvelijana, sillä vallalla joka hänelle on annettu (näitä määreitä olen kuullut papin sanoissaan käyttävän), julistaa synninpäästön.


#13

Tästä olen aivan samaa mieltä.

Ja jos yhteinen synnintunnustus olisi “masentava”, niin eikö yksityinen synnintunnustus sitten olisi samoin masentava?


#14

No ei tietenkään. Yks. ripissä voidaan vakuuttaa, että ei mitään syntiä ole edes ollut. Ja sinne nyt sitten menevät ne muut, syntiset. Me tavalliset emme tarvitse muistutuksia synneistä, kun olemme oikeastaan tosi hyviä ihmisiä. Sellaisista ikävistä asioista puhuminen droppaa tunnelmaa tosi pahasti, kun ollaan fiilistelemässä sytyttelemällä kynttilöitä ja kuuntelemassa kivaa musaa.


#15

Puhe oli synnintunnustuksesta! 1694 käsikirjassa on “Minä vaivainen syntinen ihminen” ja rukous syntien anteeksiantamuksesta, mikä toki seuraa myös confiteoria. Vuoden 1886 (minulla oli 1913 käsikirja, joten ainakin silloin) lisättiin enemmän päästömuotoisia mahdollisuuksia sekä erillinen yleisein ripin kaava, joka toimitettiin ehtoolliselle osallistujille joko edellisenä päivänä tai ennen messua. 1968 käsikirjassa on vaihtoehtona yleisen ripin sisällyttäminen ehtoollisjumalanpalvelukseen.
Eli yhteenvetona voidaan todeta, että yleisen ripin erityinen toimitus tai sen sisällyttäminen messuun on eri asia, kuin on synnintunnustus. Ja niinhän sanoinkin.


#16

Ihan mielenkiintoista on tuo yhteisen ripin toimitus ja se, mistä se tulee, Saksasta varmaan.


#17

[quote=“IDA, post:11, topic:2541”]
Pidän hölmönä väitettä, että synnintunnustus olisi masentava tapa aloittaa messu, koska se on ainoa oikea tapa aloittaa se.[/quote]
Tuskin kuitenkaan ihan ainoa oikea, kun se meilläkin voi tietyissä tapauksissa jäädä pois :slight_smile: (Esimerkiksi silloin, jos messu alkaa vihmomisella, jota seuraa suoraan Gloria.)

Messun synnintunnustus ja synninpäästö eroaa katolisen opetuksen mukaan ripistä siten, että siinä voimme saada anteeksi lievät syntimme, kun taas vakava synti edellyttää parannuksen sakramenttia.

@Plautilla kun nyt mainitsit tuosta Confiteorin yhdessä lausumisesta, niin huomannet, että vanhemmassa liturgiassa pappi lausuu Confiteorin ensin ja messupalvelija vasta sitten. He myös julistavat synninpäästön kumpikin toisilleen.


#18

Onko tuollainen aloitus piispanmessuun tai johonkin vastaavaan kuuluva?


#19

Nope. Meillä se on aika tavallista ihan normimessuissa sunnuntaina. Asperges-hymni ja vihmominen minkä jälkeen suoraan Gloriaan.

@max: Vanhamuotoisessa messusahan Confiteor voi olla periaatteessa kaksi kertaa. Se toinen kerta sijoittuu Agnus Dein jälkeen vähän ennen uskovien kommuuniota. Suomen tride-vietoissa ei tunnu olevan tapana, että kansa yhtyy siihen (ainakaan ääneen), vaikka se käsittääkseni olisi lauletussa messussa mahdollista. Ranskassa se sen sijaan on ihan tavallista.


#20

No meneehän tuokin katumuksen vietosta.