Ja ihan vahingossa siunattiin ( järjestettiin rukoushetki ), kun oli julkkispari ja kirkon brandi tarvitsee terästystä. Joku oli sitten soittanut vahingossa lehdillekin asiasta.
4 tykkäystä
Sattuuhan noita paremmissakin piireissä. Eihän nyt tuollaisia mielikuvia voinut mitenkään arvata Rukoushetkihän on aivan eri asia.
2 tykkäystä
SS on asialinjalla. Juuri näinhän asia on. Meinasin itsekin avautua naamakirjassa asiasta, mutta tuli toisiin ajatuksiin. Se olisi ollut vain hyttysen ininää moottorisahan rinnalla. Huolimatta piispainkokouksen näennäisestä päätöksestä, faktisesti homoliitot on jo hyväksytty evl.fi “kirkossa”
Missä kukaan on sanonut, että ihan vain vahingossa?
Nono. Ei siunaus ja rukoushetki ole sama asia. Rukous ei edes kohdistu mihinkään parisuhteeseen, vaan kahteen henkilöön.
Rukoushetkestä ei saa tehdä mitään korvikehäitä. Jos näin tapahtuu, tulisi papin saada asiaankuuluvia seuraamuksia tuomiokapitulissa. Asiassa on annettu selvät ohjeet.
Kirjoituksen voi katsoa myös jäsenhankintakampanjoinniksi.
1 tykkäys
Minusta tuo erottelu on niin läpinäkyvä, että harakatkin nauraa. Tapa on syntynyt homoliittokeskustelun myötä, sitä käyttävät homoparit ja siitä uutisoidaan homoliittoina. Mutta sillä ei tietenkään ole mitään tekemistä parisuhteen kanssa. Öö?
@susilammas, “vahingossa” oli tietenkin parodia. Olen pahoillani, mutta mielestäni viestisi hiuksenhieno erottelu oli surrealistinen ja en voinut vastustaa kiusausta.
2 tykkäystä
Media kirjoittaa mitä tahtoo. Turha siihen on tarttua. Olennainen kysymys on, onko tilaisuudessa ollut sellaisia elementtejä, jotka rinnastuvat avioliittoon vihkimiseen/avioliiton siunaamiseen: Kysymykset, lupaukset, sormus, parin siunaaminen. Jollei näitä ole ollut eikä pappi ole puhunut avioliitosta tai parisuhteen siunaamisesta, ei ole tehty väärin, olipa tilanteen luonne kuinka väärinkäsitetty tahansa.
2 tykkäystä
On varmaan aivan totta, että tekninen erottelu voidaan tehdä. Kaikki parisuhteet eivät rinnastu avioliittoon. Olet ihan oikeassa. En nyt tarttuisi ulkoisiin symboleihin mitenkään olennaisena, mutta ajatellaan nyt asian tosiaan olevan näin. Tässäkin tapauksessa kyseessä on vähintään rukoushetki homoparin kanssa ja homojen puolesta. Ajatteleeko oikeasti kukaan, että tämä ei tarkoita parisuhteen siunausta?
En ole nyt siis erityisen skandaloitunut homoavioliitoista. En kannata, mutta en kannata myöskään luterilaista vanhurskauttamisoppia tai Filioqueta. Ei ole ensimmäinen erimielisyys. Sen sijaan olen hämmentynyt, miten tuollainen teoreettinen erottelu menee kenellekään läpi. Jos se vaakkuu kuin ankka, vaappuu kuin ankka, lentää kuin ankka, se varmaankin on ankka.
Seurakuntalaisten puolesta ja heidän kanssaan.
Voi, kun minulla olisi noin vahva usko!
1 tykkäys
Haluaisitko sinä kirkkokahvikaverisi kanssa vastaavan rukoushetken?
Homotkin ovat tietysti seurakuntalaisia. Ei ihmisiä pidä tietenkään samaistaa seksuaaliseen suuntaumukseen. Mutta nähdäkseni termeily on olennainen, koska se kertoo olennaisen muuttujan. Esimerkiksi jos homopari tilaisi vesperin tai joulumyyjäiset, niin silloin asia ei liittyisi mitenkään mihinkään. Tässä liittyy.
3 tykkäystä
Kyse ei ole siitä, että pitäisin tätä käytäntöä jotenkin hyvänä tai ongelmattomana. Oikeastaan päin vastoin. Tässä asiassakin oli jo alkujaan aivan selkeästi nähtävillä, mitä siitä seuraisi. On kuitenkin niin, että on pakko pitää tässä käsitteet ja asiat selvästi erillään. EI voi olla hyödyllistä sellainen, että todettaisiin olevan de facto kirkossa jotain homoliitttojen siunaamisia. Kun ei ole eikä tule. Kyllä se nyt vain on niin, että niiden, jotka jotenkin haluavat hyvää ev-lut. kirkolle, kannattaa pikemminkin olla tässä asiassa täsmällinen.
Nyt ymmärrän paremmin. Mutta on mielestäni naiivia ajatella, etteikö rukoushetkeä pidettäisi juuri tuon suhteen kunniaksi, kun paikalla on 70 henkeä parin kutsumia vieraita.
2 tykkäystä
Omasta mielestäni piispojen kannanotto oli hyvä. Perustelut olivat punnittuja ja tekstistä huokui sellainen lähimmäisenrakkaus kuin aidon kirkon suusta oletankin kuulevani: kuulin Kristuksen äänen.
Viesti oli äärimmäisen selkeä seksuaalisille vähemmistöille: he ovat tervetulleita kirkkoon sellaisina kuin he ovat ja heidän parisuhteitaan kunnioitetaan.
Kirkollisen siunauksen aika homoseksuaaleille ei ollut vielä eikä ehkä koskaan tule olemaankaan, mutta toisaalta löydän itsestänikin kaipuun rituaalille Jumalan edessä.
Olen miettinyt teinkö oikein Jumalaa kohtaan kun en halunnut pitää parisuhteeni rekisteröimisestä meteliä. Että olinko minä itsekeskeinen ja asian merkitystä vähättelevä kun en hakenut todistajien läsnäollessa Jumalan siunausta/esirukousta papilta? Kyseessä kun on liitto Jumalan edessä, kutsu kasvamaan hengessä (vaikka monet lienevät kärkkäitä huomauttamaan että rekisteröity parisuhde olisi nimenomaan kaikkea muuta kuin areena yhteydelle, henkiselle ja hengelliselle kasvulle; skippaan moiset tekstit ymmärtämättöminä).
Montako tällaista rukoustilaisuutta on de facto järjestetty muiden kuin homoparien puolesta?
Vähän lisää hämmennystä tämän asian ympärillä uudessa Valomerkissä.
http://www.valomerkki.fi/uutiset/rikollinen-vai-harhaoppinen
Oksettaa tuo lähimmäisenrakkauden tunkeminen synnin suojelijaksi.
Se on sitä samaa tarinaa, jonka mukaan siveyslaki on täytetty sillä, että
on rakastettava ja rakkaudellinen lähimmäiselle.
1 tykkäys
Puhutte vakavasta ja huolestuttavasta asiasta.