Pitäisikö luterilaisesta kirkosta erota?

Minäkin olen Mikniuksen tavoin STLK: n jäsenkuntaa, enkä voisi edes ajatella enää kansankirkon jäsenyyttä, Jumalan sanaan sidottu omatuntoni ei sallisi sitä. Lisäksi en näe kansankirkolla enää olevan seurakunnallista luonnetta, se on paremminkin enää jonkinlainen virasto, joka hoitaa hautajaisia, häitä ja on siten eräänlainen seremonioiden toteuttaja. Jos jollakin on todella sielunsa pelastuksen suhteen kysymyksiä, niin kansankirkko ei todellakaan anna tässä suhteessa mitään.

Kansankirkko on niin heterogeeninen, että näin ei todellakaan voi sanoa. Yhden ääripään suhteen on kyllä luultavasti noin, mutta se ei todellakaan ole koko totuus kansankirkosta.

1 tykkäys

9 viestiä siirrettiin uuteen ketjuun: Paavin primaatti

Ratzinger ampui tämän homman aikoinaan alas, eikä Vatikaani ole sitä koskaan allekirjoittaut. Siis kirkon änkyröillä on paljon porua tyhjästä.

Kun puhutaan tarpeesta jättää kirkko, olisi puhuttava myös luterilaisista vaihtoehdoista.
Kirkossa saa edelleen nauttia tunnustuksellisen kristillisyyden siunauksista. Siihen on olemassa selvä ja luotettava lähde.
Jos on nirppanokka, voi mennä Lähetyshiippakuntaan.,

[quote=“Isidorus, post:69, topic:410”]
Jos kirkko siis voi erehtyä hyvinkin keskeisissä kysymyksissä, mistä me tiedämme mikä on oikea ja mikä väärä käsitys?[/quote]

Käsitykset siitä, mikä on totta, varmaan jokaisella muodostuu jollain yksilöllisellä tavalla. Itse olen ajatellut, että minulla se muodostuu seuraavien seikkojen yhdistelmänä:

  • Omat henkilökohtaiset kokemukset
  • Oma järkeily (sisältäen kaiken kertyneen oppineisuuden)
  • Raamattu
  • Kristillisten kirkkojen ja kristittyjen opetukset ja näkemykset kautta historian ja nykypäivänä
1 tykkäys

10 viestiä siirrettiin uuteen ketjuun: Pyhien rukoileminen

11 viestiä siirrettiin uuteen ketjuun: Luterilainen reformaatio ja piispat

Miksi minulle tulee sellainen mielikuva, että @anon35606751
ei ole niinkään kiinnostunut faktoista, vaan verukkeista?
Verukkeita olisi löytynyt jo 50 vuotta sitten.

Totta kai minä sen tiedän! Siihenhän koko heittoni perustui.

Liityin takaisin evl. kirkkoon pitkän helluntailaisjakson jälkeen. En ole käynyt kirkon ehtoollisella enkä tule käymään, koska pidän käytäntöjä Ut:n vastaisina.

Näin eri tavoin luemme samaa kirjaa. Vai johtuuko ero siitä, että luen pelkästään Raamattua enkä anna mitään painoarvoa kirkkojen opeille tai traditioille, koska rinnastan ne samaan kategoriaan kuin juutalaisten vastaavat. Jeesus ilmoitti taivasten valtakunnan hapantuvan, aivan kuten tapahtui juutalaisuudelle.

Missä on hapantanut taivasten valtakunta? Vai profetoiko Jeesus perättömiä?

TV2 näyttää käyvän samaa tietä kuin Seppo A. Teinonen. Oppineiden tie vie useasti katolisuuteen. Toisaalta näin on pakko käydä, mikäli sanonta “kaikki tiet vievät Roomaan” pitää paikkansa.:slight_smile:

Evl. kirkko on hyvä paikka meikäläiselle. Jos olisin katolilainen, niin ajettaisiinko minut ulos, kun en missään nimessä osallistuisi ehtoolliselle ymv? Miten olisi, katolilaiset? Entä miten menisi ortodoksien kanssa?

Ortodoksisessa kirkossa on sakramentteihin osallistuminen aivan olennaista.

1 tykkäys

Ei pidä eikä kannata, jollei siirry johonkin toiseen kirkkokuntaan. Vaikka kirkko olisi käytänteineen huonokin, niin se on silti aina parempi kuin konkreettisen uskon yhteisön ulkopuolella olo. Siellä ei näet ole mitään.

5 tykkäystä

Keskustelua paavin asemasta voi jatkaa nyt omassa ketjussaan :slight_smile: (Huomatkaa, että kyseistä aihetta tässä ketjussa käsitelleet viestit on siirretty tuonne, joten vastaukset niihin kannattaa lähettää uuden ketjun puolelle.)

Yksi viesti siirrettiin toiseen ketjuun: Paavin primaatti

Kyllä se on olennaista meilläkin.
Nyt taitaa kysymyksessä olla yksityisajattelija.

5 tykkäystä

@tapiotuomaala Mikset osallistu ehtoollisesta? Sehän on keskeinen ja välttämätön asia.

Miksi ihmeessä liityit kirkkoon, jonka melkeinpä keskeisintä toimintoa pidät epäraamatullisena?

4 tykkäystä

Olen liittynyt ja eronnut ja liittynyt takaisin Kirkkoon. Silloin, Kirkosta eronneena, itselläni oli tavattoman tyhjä olo. Kirkossa (Ev.lut.) on joitakin puutteita, nimenomaan sen hallintotasolla ja toiminnan hengellisenä luopumuksena, sillä tänne on otettu mukaan monenlaista, luterilaiseen uskoon kuulumatonta “vierasta tulta”, mutta Kirkolla on myös hyvä hengellinen puolensa.

Kirkon ulkopuolella osaa antaa arvoa sen hyvälle hengellisyydelle, joidenkin harhaoppien arvo vähenee, Kirkon perususko on kuitenkin oikea. Harhaoppeja ja -opettajia tulee itse karttaa.

Oikeastaan se on Martti Luther itse, opetuksineen, joka pitää minut Kirkossa. Lutherin avulla olen palannut takaisin nk. iseni ja äitieni vakaaseen, hartaaseen uskoon.

Tunnen voimakasta vastenmielisyyttä kaikkea hengellistä kevytmielisyyttä ja hihhulointia kohtaan. Se on kuin jatkuvaa leivosten ja kermakakkujen ahtamista, se vaikuttaa ensin hyvältä, mutta se ei ravitse ja lopulta se saa aikaan oksennusrefleksin.

Ev.lut.kirkon puhdas oppi on puhdasta perunaa ja läskisoosia, karjalanpaistia ja ruisleipää. Voita päällä. Juomana, - ei “uutta viiniä”,- vaan suomalaista lehmänmaitoa. :slight_smile:

Mitä tulee viiniin, Kirkko ei sitä tarjoile “Jeesuksen muistoksi”, vaan ihan suoraan Kristuksen pyhän ruumiin ja veren, uskon ja sakramentin kautta.

1 tykkäys

17 viestiä siirrettiin uuteen ketjuun: Eukaristia - muistoateria?

Aloitusviestin linkistä, joka oli merkitty negatiivisena asiana kirkolle:

Vanhurskauttamisopilla oli luterilaiselle uskonpuhdistukselle keskeinen merkitys 1500-luvulla. Sitä pidettiin koko kristillisen opin ohjeena ja tuomarina. Nyt yhteiset keskustelut roomalaiskatolilaisten kanssa ovat johtaneet siihen, että kirkot pyrkivät yhdessä esittämään yhteisen käsityksensä uskon sisällöstä.

Voiko ihminen sopimalla Jumalan puolesta päättää, että miten hän, Jumala, suo ihmiselle armon?