Ehtoollislupa? Valtaa pitäväiset kansankirkossa eväisi uskovilta ehtoollisen? Parempi totella Jumalaa kuin ihmistä.
“Raamattu on meidän jumalallinen oikeutemme – Scriptura sacra ius nostrum divinum.”
2 tykkäystä
Kyllä, sekä kirkkotilalla että jakajila pitää olla ehtoollisluvat. Byrokraattiseksi on mennyt. Itsellänikin on ehtoollisenjakoluvat.
Ihan hyvä asiahan se sinänsä on, että ehtoollisen viettoa jollain tavalla kontrolloidaan. Eiköhän useimmilla kirkkokunnilla ole siinä jotain rajauksia, kuka, miten ja missä saa ehtoollista jakaa. Sakramenttien kanssa ei voi olla aivan villi. Ongelmalliseksi menee silloin, jos näitä rajauksia käytetään kirkkopolitiikan välineenä tai tavallaan itse ajetaan ihmiset ja herätysliikkeet rikkomaan niitä, kun ei anneta toimintamahdollisuuksia muuten. Toisaalta on jollain tavalla teologisesti ongelmallista sekin, että osa ev.lut. kirkon jäsenistä käy jossain herätysliikemessussa eikä sen seurakunnan messussa, jonka jäsen on. Tähän ollaan totuttu, mutta on se erikoista kun sitä tarkemmin ajattelee.
4 tykkäystä
Niin, poikkeusoloissa on eletty jo jonkun aikaa. Pääsyy on naispappeuskiista ja toinen selitys se trendi, jossa jp-yhteisöt kokoavat ihmisiä eri syistä parokiaalista messua vahvemmin.
Todellakin. Tietysti ymmärrän niitäkin, jotka heittäisivät luvat ja sopimukset hiiteen, ja uskovat siten olevansa jotenkin aitoja ja alkuperäisiä kristittyjä . Tai ainakin luterilaisia.
Mutta tuossa ajattelussa ei nähdä arvoa sille kirkolle, jossa yksi liike tai yksi yhteisö on osa kokonaisuutta. Ehtoollisenvieton luvanvaraisuus voi tuntua jäänteeltä, mutta ainakin oman kokemukseni mukaan se sittenkin vahvistaa uskon yhteyttä ja estää tietynlaista ylpeyden harhaa. Kävi miten kävi - näyttää nyt huonolta - herätysliikkeiden kirkkoside on pitkä ja monivaiheinen. Se on olennainen osa suomalaista kristillisyyttä, joka on ollut hyvin selkeästi luterilaisvoittoinen. Vaikka erottuminen jyrkkenisi, näen arvon kirkon sisäisellä “ekumenialla”. Jatkuuhan kristillinen elämä ja ihmisten kanssakäyminen paikallisella tasolla myös sitten jos järjestöt heitetään tai ne päättävät heittäytyä omilleen. Minusta on fiksua ja viisasta siis sopia ja yrittää yhteistyötä loppuun asti.
1 tykkäys
Toimintamalli jossa kulttuurikristityt rahoittavat kirkollisverolla jumalanpalvelusyhteisöihin kokoontuvan “täpläkirkon” toiminnan ja kirkon lähetystyön edellyttää, että yhteisöt ovat hallinnollisesti kytköksissä samaan kirkkoon. Paikalliseurakuntien lähetyspiirit, sikäli kun niitä edelleen on, ovat yleensä aktiiveja seurakunnan omissa messuyhteisöissä ja monet heistä ovat samalla jotenkin mukana myös järjestöjen toiminnassa.
Pelkästään järjestöissä toimivilta piireiltä yhteys paikallisseurakuntiin puuttuu. Aktiivin seurakuntaväen siirtyminen kokonaan järjestöihin jättäisi ns. kasankirkon suolattomaksi. Kauneimmat joululaulut ja pääsiäispassiot eivät kanna koko vuotta.
Siitä suolattomuudesta saavat parokiaaliseurakunnat syyttää lähinnä itseään. Hallinnollinen alamaisuus piispoille yms ei ole ees toivottavaa saati välttämättömyys. Organisaationa SLEY tuskin irtautuu minnekään mut yksittiset kristityt voisivat kyllä miettiä tykönänän haluavatko olla kustantamassa sateenkaarimessuja ja näiden liberaalien kirkkorouvien palkkoja. Vaihtoehtojakin kun on.
1 tykkäys
9 viestiä erotettiin uuteen ketjuun: Sateenkaarimessut
Hyvä on, jos ehtoollisen viettoa kontrolloidaan raamatullisesti. Se surettaa kyllä, että Evl:ssä alkaa yleistyä ehtoollinen juurikin kirkkopolitiikan välineenä eikä armonvälineenä ja kristittyjen yhteisenä ateriana.
Ehkä se on ollut väistämätön seuraus kansankirkkorakenteesta… Porukka lähtee ajattelemaan, että on jokin ihmisoikeus osallistua ehtoolliselle niin halutessaan.
Aikamoinen kulttuurishokki on monelle kansankirkossa kasvaneelle (ml. mulle) ollut kuulla alkukirkon “Ovet, ovet” -käytännöstä, jossa ennen ehtoollisen alkua kirkkotila tyhjennettiin kaikista uskosta osattomista.
2 tykkäystä
Nimi kuulostaa tutulta, Sleyn entinen Myanmarin lähetti, olisiko siirtynyr Elyn leipiin?
Joo, Sleyn entinen lähetti ja nyt ainakin jonkin aikaa Elyn puolella. Näitä siirtymisiä on tapahtunut ennenkin.
Mutta otsikon aihetta liipaten olen mietiskellyt tällaista, etenkin nyt kun uusimmassa Sanansaattajassa oli virkakysymysjuttu: Kun evlut paikallisseurakunnat monin paikoin liberalisoituvat, siirtyy konservatiivisempaa porukkaa enenevässä määrin herätysliikkeiden messuyhteisöihin. Nämä jotka nyt 2020-luvulla tekevät tämän siirtymän, ovat pääsääntöisesti ainakin siihen asti tehneet yhteistyötä naispappien kanssa. Joku saattaa toki muuttaa mieltäänkin, mutta moni myös ei. Tämän myötä Sleyn yms. yhteisöissä käy enenevässä määrin sellaisia ihmisiä, joille naispappeus ei ole mikään ongelma, ja syyt valita nimenomaan Sleyn tms. yhteisö ovat muualla. Samaan aikaan Sleyn kirkkosuhteet kriisiytyvät nimenomaan virkakysymyksen ja naispapittomien pappisvihkimysten hankkimisen ympärillä. Kävijät eivät kuitenkaan välttämättä ollenkaan ymmärrä, miksi monet työntekijät kieltäytyvät esim. yhteisvihkimyksestä niin ehdottomasti. Näen tässä tilanteessa tiettyä ristiriitaa, enkä oikein tiedä, mitä siitä pitäisi ajatella.
1 tykkäys
Hyvn, hyvin mielenkiintoista. On jännnää ottaako Sleyn johto “takaisin”.
Jos ottaa, se olisi vahva signaali siitä että ei meille lopulta ole iso asia jos lähetti hyväksyy naispappeuden.
Järjestöjä ei kuitenkaan painosteta (tai suorastaan kehoteta lähtemään kirkosta a la Mari Leppänen) pelkästään virkakysymyksen vuoksi. Inkerin kirkon jupakassakin on tullut esiin että vaikka ns sopimusrikkomus koski papiksivihkimistä, on koko IK nähty erittäin negatiivisena arvostelijoiden puolella. Leima lyödään koko konservatiivisuuden ja väitetyn poliittisen myötäilyn vuoksi. Keskeisessä osassa on sukupuolimoraali, jossa mieluusti suomalaiset järjestöt niputetaan samaan leiriin pahojen vihollisten kanssa.
ELYn kohtelu helsinkiläisten päättäjien taholta osoittaa että naisten pappeus ei riitä enää asiaksi, jossa yksimielisyys takaisi uudistajien suvaitsevaa mieltä. Uskon että tämä on lähiaikoina entistä selvempää: suuri jako kirkossa tehdään oletetun yhdenvertaisuusrikollisuuden perusteella ja pappeus jää vähemmälle huomiolle, vaikka toki pohjalle sekin jää, ratkaisemattomana ongelmana.
Sley on ehkä joitakin poikkeuksia lukuunottamatta jo pitkään ottanut melko avaran linjan siinä, ketkä siellä saavat toimia. Tietenkin, jos tarkoitat että kasvavissa messuyhteisöissä haluaisivat pappisnaisten kanssa kirkossa toimineet muuttaa käytäntöä järjestössä, se ei liene mahdollista ainakaan lähiaikoina. Sleyn päätökset tehdään vuosikokouksissa, ja saattaahan siellä aikaa myöten taas painetta muutokseenkin tulla. Mutta arvoin silti, että pappisnaisten vapautta toimia haluavat, ja jotkut pappisnaisetkin, siirtyvät ennemmin viidesläisiin ja ehkä muihinkin, jopa uusiin yhteisöihin, kuin Sleyhyn. Sley on sittenkin niin vahvasti leimattu pappiasiassa, että ylivoimainen enemmistö taitaa jollain lailla järjestön linjan tuntea ja tunnustaa, kun paikallisseurakunnan messuyhteys halutaan vaihtaa Sleyn messussa käymiseen.
En tiedä esimerkiksi Uuden verson tai Verkoston (muitakin varmasti on) linjausta pappeuteen, mutta arvelisin että sen tyyppisiin paikkoihin mennään myös jonkun verran. Sley, Sekl, SRO, Lsry, Slef ja Lff eivät ole ainoita puljuja, jotka kiinnostavat kun kirkon päälinja tympii.
1 tykkäys
Eihän tuo tähänkään asti ole ollut läheteiksi valinnassa Sleylle kynnyskysymys. Käsittääkseni Säilällä ja Auvisella on keskenään sävyero virkakysymyksessä (Auvinen tiukempi), mutta kyllä jälkimmäinen kun hyväksyy lähetit, jotka tekevät yhteistyötä naispuolisten pappien kanssa.
Toista LHPK:ta ei tarvita, kun sellainen jo on. Herätysliikkeiden piirissä toimivat messuyhteisöt tavoittelevat toimintaa täydessä kirkollisessa yhteydessä suhteessa kirkon paikallisseurakuntiin.
Sikäli kun messuyhteisö toimii kirkon vanhan virkajärjestyksen mukaisesti, messua toimittajalta papilta ei edellytetä että hän myös muissa yhteyksissä toimisi vanhan virkajärjestyksen mukaisesti.
Kirkkomme herätysliikkeiden piirissä toimii myös kirkkomme nykyisen virkajärjestyksen mukaisesti toimivia ns. kolmannen linjan yhteisöjä (esim. Vivamo) sekä ns. sateenkaarevia yhteisöjä.
Etelä-Suomessa paikalliseurakuntia on lipumassa sateenkaarevaan suuntaan, josta syystä sosiaalinen tilaus uusiin kolmannen linjan yhteisöihin on jonkin verran kasvanut. Nykyisellään vanhan virkakannan yhteisöt ovat voineet palvella myös tätä osaa seurakuntalaisista, mutta kolmannen linjan naispuolisten pappien olo on erityisesti pääkaupunki seudulla käynyt entistä ahtaammaksi. Osa heistä on siirtynyt siviilityöhön ja osallistuu nykyään seurakuntalaisen roolissa herätysliikkeiden messuyhteisöihin ilman vastuunkantajan roolia.
1 tykkäys
Tämä on ollut tavoitteena, mutta Sleyn osalta se tie uhkaa nousta pystyyn. Muistaakseni täällä on aiemmin keskusteltu siitä, kuinka Porin Teljän seurakunnassa Väinölän kirkossa kokoontunut Sleyn messuyhteisö on joutumassa ulos Väinölästä, ilmeisesti ainakin osin Mari Leppäsen vaikutuksesta. Vielä yksi sunnuntai on Väinölässä, ja sitten toiminta jatkuu uusissa tiloissa, Esikoiset ry:n Porin rukoushuoneessa: Redirecting...
Tuolla tilalla ei ole olemassa ehtoollislupaa, mutta silti on yhteisön pastorin Johan Helkkulan toimesta ilmoitettu, että messut jatkuvat joka tapauksessa. Tämä on johdonmukaista, sillä muistaakseni viime vuonna linjattiin, ettei yhtään toimivaa messuyhteisöä anneta lakkauttaa. Kansanlähetyksen Daniel Nummela oli jakanut Helkkulan aiemman asiaa koskevan Facebook -julkaisun ja todennut Kansanlähetyksen tukevan Sleyn ratkaisua.
4 tykkäystä
Saa nähdä, mitä tuosta seuraa. Kirkkojärjestys on aika selvä vaatimuksessaan siitä, että jos ehtoollista ei vietetä kirkossa tai kappelista, tarvitaan tuomiokapitulin tai kirkkoherran valvonta:
Ehtoollista saa viettää kirkossa, seurakunnan siunauskappelissa ja kappelissa. Ehtoollista saa viettää myös muussa paikassa, jonka tuomiokapituli on kirkkoneuvoston tai seurakuntaneuvoston esityksestä hyväksynyt tähän tarkoitukseen.
Ehtoollista saa tilapäisesti viettää kirkkoherran valvonnassa myös muualla.
Samainen Kirkkojärjestys toisaalta määrää myös siitä, että ehtoolliselle saavat jatkuvasti osallistua vain kirkon konfirmoidut jäsenet (ja esim. muiden kirkkokuntien jäsenet vain yksittäistapauksissa, eli kun ovat käyneet piispainkokouksen edellyttämät keskustelut asiasta etukäteen messun toimittavan papin kanssa). Tällä hetkellä monessa ev. lut. kirkon paikallisseurakunnassa tietoisesti poiketaan tuosta Kirkkojärjestyksen määräyksestä, ja ilmoitetaan messussa, että ehtoollispöytä on “avoin kaikille” tai että ehtoollispöytä on “avoin kaikille kristityille”. Yhdenkään piispan en ole havainnut 2000-luvulla puuttuneen julkisesti siihen, että seurakuntien messuissa osa papistosta jatkuvasti julkisesti ohjeistaa Kirkkojärjestyksestä poikkeavaa linjaa oikeudesta ehtoolliseen. Osa herätysliikkeistäkin on siirtynyt Kirkkojärjestyksestä poikkeavaan linjaan siinä, keiden ohjeistetaan saavan osallistua ehtoolliselle. Herätysliikkeistä osan messuissa ohjeistetaan nykyään, että ehtoolliselle saavat osallistua “kaikki kastetut kristityt”.
1 tykkäys
Niin, ja lisäksi jo vuosia sitten Sleyn johto otti kantaa kysymykseen kirkosta eronneiden osallistumisesta Sleyn messujen ehtoolliselle. Suurin piirtein se meni niin, että ensi sijassa kirkkoon kuulumista suositeltiin mutta osoitettiin myös ymmärrystä niille jotka ovat eronneet kirkosta sen huonojen päätösten yms vuoksi. Tällä hetkellä lienee aika paljon enemmänkin tuota väkeä. Tosin tutkittua tietoa en ole nähnyt.
Esimerkiksi Jyväskylässä toimii Sley omassa tilassaan ja ehtoollisen vietto on kirkkoherran luvalla ongelmatonta. Seurakunnan tiloihin ei tarvitse mennä. Sen sijaan Leipäsunnuntai lienee Kansanlähetyksen toimintaa yhteistyössä srkn kanssa ja se tapahtuu kirkoissa.
Kokkolassa on myös oma tila mutta ei ehtoollislupaa, jos oikein tiedän. Erikoista. Seinäjoella ilmeisesti tietystä syystä ehtoollislupa on rajoitettu, vaikka tila on myös oma ja aiemmin lupa on ollut jatkuva.
Jos piispa ja kirkkoherra halutaan nähdä edes jollain tavalla esihenkilöinä, ja järjestö itse ei aktiivisesti pyri irtaantumaan kirkosta ja häiritsemään srkn muuta toimintaa, pitäisi minusta lupa antaa messuyhteisöille ehtoollisen viettoon. Jos messuja vietetään ilman lupia edes pyrkimättä yhteisymmärrykseen, tilanne on vähän toinen. Nyt on kahdenlaista ilmaa: jotkut haluavat syventää kuilua, jotkut roikkua ohuenkin langan varassa. Kummankin osapuolen toimintaa voisi näin kuvata.
1 tykkäys
Jos tällä viittaat edellä mainittuun Porin tilanteeseen, niin huomauttaisin, että siellä oli pitkä ja hyvä yhteistyösuhde joka tehtiin kirkon taholta mahdottomaksi. Tilanne on mutkikas enkä halua ottaa siihen kovin tarkkaa kantaa, mutta ymmärrän hyvin, että tällaisessa tilanteessa metsä vastaa niinkuin sinne huudetaan.
4 tykkäystä
En viittaa erityisesti Poriin. Tosin siihenkin tapaukseen liittyen näin joitakin kommentteja jossa ihmeteltiin (ehkä) koko lupien tarpeellisuutta. Niinhän asia ei ole, että Sley olisi päättänyt esimerkiksi vuosikokouksessaan: "Emme tarvitse piispoja, emme yhteyttä seurakuntien kanssa - tehkäämme mitä haluamme! " Ei, vaan kirkossa on nyt sekaisin paitsi suhtautuminen kirkolliskokouksen asemaan (avioliitto), myös piispojen ja kirkkoherrojen linjaukset. Sley ei vielä ainakaan ole lähtenyt siis Lhpk:n linjalle, joka kristallisoitui oman piispan valinnassa. Siksi toimitaan yrittäen saada toiminta jatkumaan. On vaara, että sielläkin missä vielä ollaan puheväleissä, joudutaan kriisiin.
Karkun opiston messuyhteisön synnystä taitaa olla jo yli 15 vuotta… Lupa ehtoollisen viettoon löytyi jostain, vähän hupaisastikin, ja sitä pidettiin ainakin silloin merkittävänä löytönä.
Porissa voisi kaiken järjen mukaan Sleyn ehtoollislupa säilyä, vaikka seurakunnan tilaan ei päästä. Pappihan on kirkon pappi jne. En tiedä sitten onko Esikoisten taannoinen irtiotto tässä hankaluutena? Miten on @Stieleiche ?
Ehtoollislupia taidetaan myöntää rakennuksille, ei järjestöille yleisesti. Tuolla Esikoiset ry:n rukoushuoneella ehtoollislupaa ei ole, eikä Sleyn omalla Porin rukoushuoneella ollut pysyvää ehtoollislupaa (eikä sinne enää tietääkseni mahduttaisikaan, näin olen ymmärtänyt). Siellä siis on ennen vietetty ehtoollista, mutta lupa ei ole voimassa eikä uutta ilmeisesti olla saamassa.
Esikoislestadiolaisten irtiotolla ei tässä pitäisi olla vaikutusta. Tämähän ei ole liikkeen valtalinjan Esikoislestadiolaiset ry:n rukoushuone, jotka alkoivat viettää rukoushuoneillaan omaa ehtoollista ( Esikoislestadiolaiset Ry | Esikoislestadiolaiset Ry, vaan kirkon piiriin jääneen Esikoiset ry:n ( Esikoiset ry ). Sen väki on siis tahtonut toimia yhä Suomen ev.lut. kirkon yhteydessä. Rukoushuoneet menivät kaikki Esikoislestadiolaiset ry:lle, mutta joillain paikkakunnilla, kuten Porissa, ovat Esikoiset hankkineet omat rukoushuoneensa.
Esikoiset ry on tosiaan esikoislestadiolaisten vähemmistön järjestö, mutta sen suhde kirkkoon ja muihin herätysliikkeisiin ei ole niin yksiselitteinen sekään. Osa heistä olisi halunnut liittyä STI.n jäsenjärjestöksi, mutta näin ei ole ainakaan vielä tapahtunut. Mukana on ainakin ollut virkakysymykseen eri tavoin suhtautuvia, itse tosin tunnen lähinnä vanhavirkakantaisia. Useammalta olen kuullut näkemyksen, ettei omien ehtoollisten aloitus sinänsä ollut välttämättä ainakaan nuoremmalle väelle suuri ongelma kirkon ongelmien valossa, mutta sitä ei hyväksytty, että esikoislestadiolaisten “Lapin vanhimmat” Ruotsin Jällivaarasta määräsivät asian kysymättä suomalaisten kantaa. Tämän lisäksi moni oli ollut sitä mieltä, ettei tuollaista ratkaisua pitäisi tehdä yksin, vaan yhdessä muiden herätysliikkeiden kanssa. Esikoislestadiolaiset ry:ssähän on ilmeisesti vahvasti ajattelua omasta liikkeestä ainoana uskovien joukkona, ja juuri tämän eetoksen vahvistumista Esikoiset ry:n perustaneet pelkäsivät.
2 tykkäystä