Stlk:n kirkkokunnanjohtaja eronnut virastaan ja liittyy ortodoksiseen kirkkoon

Aika erikoista! Enpä olisi uskonut että foorumin keskustelu oli noin merkittävää että jopa yhteen suomalaiseen kirkkoon osui moinen ”pommi”…
Olen pitänyt Mikniuksen panosta täällä hienona mutta yllätyin todella ettei hän ollutkaan niin vakaa luterilainen kuin oletin.
Kaikkea hyvää toki silti toivotan.

3 tykkäystä

Kyllä, noin on ollut. Mielestäni iskuja vyön alle ei ole kuitenkaan koskaan ollut - ei ole ainakaan koskaan jäänyt sellaista tuntumaa. Tiukassakin kinailussa on ollut se hyöty, että se on pakottanut miettimään omaa vakaumusta ja sanoittamaan sen. Näin turhaltakin vaikuttanut väittely on voinut olla hedelmällisempää kuin miltä on päälle päin näyttänyt: se on selventänyt omia ajatuksia.

Kuten jo toisaalla totesin, on hauskaa olla tästä lähtien samalla puolella. :slight_smile:

1 tykkäys

Haluatko tänne jakaa niitä Facebook kirjoituksia?

1 tykkäys

Itse ajattelen, että ei ole mitenkään erikoista, että vuosia kestäneestä maailmankatsomuksen muutosprosessista päällimmäisenä on voimakas emotionaalinen kokemus. Tämä ei indikoi millään tasolla mitään dogmaattisen pohdinnan puutetta tai mukana oloa. Se kertoo vain, että ihmiset ovat ihmisiä.

4 tykkäystä

Oppisysteemi ja ehdottomuus 29.4.2018.pdf (174,2 Kt)
Raskas systeemi ja pelastusvarmuus 30.4.2018.pdf (175,6 Kt)
Pelastusvarmuus 30.4.2018 (Osa II).pdf (188,7 Kt)
Ensimmäinen uskonkappale 1.5.2018.pdf (196,6 Kt)
Nominalismi 3.5.2018.pdf (264,1 Kt)
Ortodoksisuus 4.5.2018.pdf (241,2 Kt)

Rakensin pienen draaman kaaren, joten kannattaa lukea järjestyksessä. En tiedä, jaksanko kauheasti kommentoida kirjoituksiani tänne. Vetäydyinkin jo Facebook-keskusteluista. Tässä nämä kuitenkin tutustuttavaksi.

Ja minut voi muuten pyytää Facebook-kaveriksi, jos haluatte tutustua siellä käytyyn keskusteluun.

11 tykkäystä

Minua @Thinkcat: n ylimielisellä tyylillä kirjoitetut jutut eivät vakuuttaneet. Kaikki luterilaisuus runtattiin kaksiulotteisella nominalismi-realismi-akselilla nominalismin (pahaan) koriin. Loogiset hypyt peiteltiin massiivisella sitaattimäärällä sen-ja-sen filosofin kirjoista. Ihmettelen suuresti, miksi @Miknius lähti yliäänikissan kelkkaan. Olisin odottanut Mikniukselta pohdintaa enemmän Raamatun pohjalta. Nyt mentiin kokonaan filosofian ehdoilla. Sola Scriptura unohtui. Perusteet hylätä luterilaisuus löytyivät Raamatun ulkopuolelta.

2 tykkäystä

10 viestiä siirrettiin uuteen ketjuun: Uskon kontekstualisointi aikaan

Pohdinnat olivat kiinnostavia ja niissä välittyvät ongelmat ovat sellaisia, mitä ulkopuolisena tarkastelijanakin on voinut havaita ongelmallisiksi tietyntyylisessä luterilaisuudessa.

4 tykkäystä

Ihan riippumatta kirkkopolitiikasta, oli jotenkin kiva lukea noin vilpittömän iloisenoloista tekstiä. Luterilaisuuden suuntaan toki tuli paljon kritiikkiä, mutta ei mielestäni mitenkään pahantahtoisesti. Uskonto on internetissä on yleensä vähän narisevaa ja kärttyistä, mutta tämä oli kiva poikkeus.

4 tykkäystä

Luin ainakin pintapuolisesti läpi @Miknius luterilaisuuskritiikit. Sanoisin, että ne ovat varmaan varsin pätevää kritiikkiä ultratunnustukselliselle dogmikeskeisyydelle, mutta vähemmän pätevää kritiikkiä kaikelle luterilaisuudelle ylipäätään. Monet uusista löydöistä olivat ainakin mulle varsin tuttua kamaa ja selkeästi oikeassa olevia väitteitä, vaikka oonkin tukevasti evlut ja monessa asiassa aika tunnarifanikin. Ehdottomasta oppimankelista irrottautuminen on siis varmasti hyvä asia ja tuottaa positiivista hedelmää, mutta en usko että sitä varten olisi oikeasti ollut pakko ruveta ortodoksiksi.

6 tykkäystä

Ei tietystikään ole pakko liittyä ortodoksiseen kirkkoon, mutta paras vaihtoehto se kuitenkin on . :grinning:.

1 tykkäys

“Sola Scriptura” on erittäin heikko argumentti. Kirjoitukset ovat osa, hyvin tärkeä tietysti, mutta vain osa Kirkon Traditiota.

Artikkelista Nominalismi 3.5.2018:

Nominalismin jumala on mielivaltainen tyyppi. Hän on puhdas tahto. Se, mitä hän päättää tehdä, on hyvää, koska Jumalan tahto määrittelee hyvän – mutta ei selkeästi hänen olemuksensa informoima tahto. On ihan sama, miltä Jumalan tahto ihmisestä tuntuu ja mitä se saa aikaan. Se on aina hyvä. Koska se on Jumalan tahto. Ei parane urputtaa vastaan, kun Herra jotain käskee. Pahan ongelmaa ei ole, koska Jumala suvereenisti määrittelee sen, mikä on hyvää ja mikä pahaa. Viis siitä, jos ihmistä itkettää.

Foorumin hakukoneen perusteella Michael Allen Gillespie lie joillekin tuttu ajattelija. Kun luin tuota Mikniuksen juttua nominalismista, niin kerronpa niillekin, jotka eivät tyypistä ole kuulleet, että Gillespiellä on jo vuonna 1995 julkaistu kirja Nihilism before Nietzsche. Aiheena on siis nihilismin aatehistoria, mutta - no takakansiteksti puhukoon puolestaan:

“Reconstructing nihilism’s intellectual and spiritual origins before it was given its determinative definition by Nietzsche, Gillespie focuses on the crucial turning points in the development of nihilism, from Ockham and the nominalist revolution to Descartes, Fichte, the German Romantics, the Russian nihilists and Nietzsche himself. His analysis shows that nihilism is not the result of the death of God, as Nietzsche believed, but the consequence of a new idea of God as a God of will who overturns all eternal standards of truth and justice. To understand nihilism, one has to understand how this notion of God came to inform a new notion of man and nature, one that puts will in place of reason, and freedom in place of necessity and order.”

Olen kirjan joutunut joskus opiskelemaan, mutta en nyt jaksa lähteä sen teemoista vääntämään, kun minulla on meneillään yksi toinen Nichtigkeit-projekti.

1 tykkäys

Oletko sinä ortodoksi? Sinä et sano profiilissasi mitään, mihin kirkkoon kuulut.

Joku muu kuin ortodoksi kiihkoilemassa ortodoksisuuden puolesta jkh:n tavoin olisi aika jänskä ilmiö.

Siksihän minä ihmettelen.

Jos ihan kärjistää, niin tässä on vastakkain kovaa pauhaava oppimankeli toisaalla. Ja hennosti pauhaava oppimankeli yhdistettynä kaikenlaisiin sekulaareihin harrastuksiin ja puuhiin toisaalla.

Haettu asia ei niinkään ole tietty määrä oppimankelia tai oppimankelin ja muun tasapaino, vaan se, että olisi joku perusteltu yhteys sen oppimankelin ja muun välillä. Argumentti on siis sitä linjaa, että jako regimentteihin on virhe. Se ei ole jumalallinen totuus, vaan synnin seuraus. Ja jolla on uskoa, pyrkii ylittämään synnin seurauksen. Eikä tekemään siitä absoluuttista totuutta ja sinetöimään sitä keskeiseksi osaksi todellisuuskuvaansa.

Tarkennus ja lisäys:

Siis niin päin, että luterilaisuutta joku voi ajatella kovana oppimankelina toisaalla ja hentona oppimankelina yhdistettynä sekulaareihin puuhiin toisaalla. Tarkoitan tällä ainakin kaikkea taidetoimintaa. Ja luterilaisuuden ja ortodoksisuuden erona sitä, että luterilaisuudessa opit ja seurakunnan elämä ovat kaksi eri asiaa. Kun taas ortodoksisuuden viehätys on, että opilla ja seurakunnan elämällä on orgaaninen yhteys.

Täytyy sanoa, että tuo nominalismi on todellinen ongelma luterilaisuudessa. Se on intuitiivisesti tökkinyt minua jo pitkään. Iloitsen, että teologit osaavat näin hyvin pukea asian sanoiksi.

1 tykkäys

Kiitoksen lisäksi voisin sanoa vielä: anteeksi. Pyydän anteeksi teiltä kaikilta, joita olen vuosien varrella haavoittanut. Jos jokin sanomani on jäänyt erityisesti painamaan, toivon, että voisimme selvittää asian. Minuun voi ottaa esim. yksityisviestillä yhteyttä. Kiitos ja anteeksi.

6 tykkäystä

Itselleni liturginen elämä oli yhtenä syynä, että ylipäänsä lähdin tutustumaan “vanhoihin kirkkoihin”, ja yksi pääsyy sille, että minusta tuli ortodoksi. Mutta ei liturgia ole mitenkään erillinen dogmasta. Oikeastaan tuo voi olla yksi syy siihen, että osa lähtee luterilaisuudesta vaikkapa ortodoksisuuteen tai katolisuuteen - että on erotettu dogma ja käytäntö toisistaan.

5 tykkäystä