Pidän muuten aika todennäköisenä, että maissa, joissa ortodoksikirkko on valtakirkkona, siirtymistä tapahtuu suhteessa enemmän siitä muihin kirkkokuntiin. Ja katolisissa maissa sama juttu.
1 tykkäys
Joo mutta ajattelin Suomen tilannetta.
Minusta tuossa on aika vähättelevä suhtautuminen noinkin suuriin muutoksiin. On hupsua ajatella, että teologian väitöskirjaa tekevä, oman kirkkokuntansa pastori ja johtaja vaihtaisi kirkkokuntaa vain kiehtovan tunnelman takia. Esim. Bergmanille sanottiin Facebookissa, että ortodoksisuuteen kääntyminen on “paluuta pakanuuteen” ja “sielun myymistä perkeleelle”. Jos palaute on tuota luokkaa, niin sosiaalinen paine pysyä entisessä voi olla melko iso, eikä sitä ylitetä kevein perustein. Eroamiselle on näet väistämättömiä seurauksia sosiaaliselle elämälle, ja entinen auktoriteettiasema on muisto vain.
2 tykkäystä
Olen samaa mieltä. Tosin oli huojentavaa huomata, että tuon käsittämättömän rajun ja typerän kommentin fb:ssä kirjoittanut ei ollut stlk:lainen, joitten kommentit ovat olleet yllättävänkin hillittyjä (toki myös ratkaisua kritisoineita, mikä ei yllättäne ketään.) Tosin hurjalta tuntui, että pakanuus-kommentin kirjoittanut on ilmeisesti Suomen ev.lut. kirkon pastori… (viimeksimainitusta en ole varma)
1 tykkäys
Hmm. Miksihän sekä SG että timokoo päättivät katkaista sitaatin kesken?
Ja tunnelma (joka ei välttämättä ole pelkkä fiilisjuttu vaan merkitsee käännynnäisille enemmänkin).
Kotiintulon fiiliksen mainitseminen kertoo minusta siitä uskosta, että tällaiset ortodoksiutuneet katsovat kokemuksen Pyhän Hengen aiheuttamaksi. Varmasti on teologisiakin perusteita, mutta esim. tällä foorumilla kääntymyksestään puhuneet ovat keskittyneet ihan muuhun. (En laske vankkaa uskoa ortodoksisen kirkon opin erehtymättömyyteen vielä sinällään teologiseksi perusteluksi.)
2 tykkäystä
Hyvä kun on kirkkokuntia ja jos niihin kuuluminen herättää jotain itsessä, hyvä! Eniten minua koskettaa kun ihminen kokee olevansa oma itsensä, kotona ja luottavaisena maailmankaikkeudessa jota Kristus pitää koossa. Kirkkokuntaan kuuluminen voi tietenkin hyvinkin saada tuon kokemuksen aikaan.
Mika Bergman voisi lausua tällä erää sen, että erityisesti kiitosta pitää antaa @Thinkcat:lle, joka lausui kerran, että kun huomaa luterilaisuuden yhteyden nominalismiin, se menettää mielekkyytensä. Noin minulle kävi. Maailmankuva muuttui radikaalisti. Takaisin ei ole menemistä. Aluksi olin aivan ihmeissäni enkä ymmärtänyt, mitä hän oikein höpisi, mutta kun palaset loksahtivat kohdilleen, ne todella tekivät niin.
@timo_k:lle pitää sanoa, että hänen kommenttinsa, jotka ovat korostaneet ortodoksisuuden kokonaisvaltaisuutta ja rikkautta ovat olleet tärkeitä. Me tosin olemme ottaneet täällä ja toisaalla aika hyvin yhteen vuosien varrella. Ehkä vähän kärkevää meininkiä 
@SanGennaro, kommentti Portaisiin liittyen oli mainio. Oli hieno huomio, että kaikki kirjallisuus ei sovi kaikille. Uskon kontekstualisoiminen ja jokaisen persoonan erityislaatuisuuden huomioiminen osoittautui suureksi jutuksi. Rippi-isä on mainio henkilö olla olemassa.
@eve, ilosi, joka huokui viesteistäsi, jotka liittyivät kääntymiseesi merkitsivät minulle paljon. Samoin se varmuus, joka huokui viesteistäsi, jotka kertoivat siitä, että aiot liittyä ortodoksiseen kirkkoon.
@Filonilla, Silouan Athosvuorelaisen lausahdus mielestä helvetissä (jne.) oli todella vallankumouksellinen. Kiitos, että mainitsit sen.
Kiitos myös muut, joita en nyt heikkoudessani muista mainita. Prosessi on ollut pitkä. Siinä on ollut monta mukana. Päälimmäisenä tulivat mieleen nämä nimimerkit.
Tällainen Oscar-puhe. Nyt taidan vaieta ja keskittyä lepäämään.
13 tykkäystä
Aika erikoista! Enpä olisi uskonut että foorumin keskustelu oli noin merkittävää että jopa yhteen suomalaiseen kirkkoon osui moinen ”pommi”…
Olen pitänyt Mikniuksen panosta täällä hienona mutta yllätyin todella ettei hän ollutkaan niin vakaa luterilainen kuin oletin.
Kaikkea hyvää toki silti toivotan.
3 tykkäystä
Kyllä, noin on ollut. Mielestäni iskuja vyön alle ei ole kuitenkaan koskaan ollut - ei ole ainakaan koskaan jäänyt sellaista tuntumaa. Tiukassakin kinailussa on ollut se hyöty, että se on pakottanut miettimään omaa vakaumusta ja sanoittamaan sen. Näin turhaltakin vaikuttanut väittely on voinut olla hedelmällisempää kuin miltä on päälle päin näyttänyt: se on selventänyt omia ajatuksia.
Kuten jo toisaalla totesin, on hauskaa olla tästä lähtien samalla puolella. 
1 tykkäys
Haluatko tänne jakaa niitä Facebook kirjoituksia?
1 tykkäys
Itse ajattelen, että ei ole mitenkään erikoista, että vuosia kestäneestä maailmankatsomuksen muutosprosessista päällimmäisenä on voimakas emotionaalinen kokemus. Tämä ei indikoi millään tasolla mitään dogmaattisen pohdinnan puutetta tai mukana oloa. Se kertoo vain, että ihmiset ovat ihmisiä.
4 tykkäystä
Oppisysteemi ja ehdottomuus 29.4.2018.pdf (174,2 Kt)
Raskas systeemi ja pelastusvarmuus 30.4.2018.pdf (175,6 Kt)
Pelastusvarmuus 30.4.2018 (Osa II).pdf (188,7 Kt)
Ensimmäinen uskonkappale 1.5.2018.pdf (196,6 Kt)
Nominalismi 3.5.2018.pdf (264,1 Kt)
Ortodoksisuus 4.5.2018.pdf (241,2 Kt)
Rakensin pienen draaman kaaren, joten kannattaa lukea järjestyksessä. En tiedä, jaksanko kauheasti kommentoida kirjoituksiani tänne. Vetäydyinkin jo Facebook-keskusteluista. Tässä nämä kuitenkin tutustuttavaksi.
Ja minut voi muuten pyytää Facebook-kaveriksi, jos haluatte tutustua siellä käytyyn keskusteluun.
11 tykkäystä
Minua @Thinkcat: n ylimielisellä tyylillä kirjoitetut jutut eivät vakuuttaneet. Kaikki luterilaisuus runtattiin kaksiulotteisella nominalismi-realismi-akselilla nominalismin (pahaan) koriin. Loogiset hypyt peiteltiin massiivisella sitaattimäärällä sen-ja-sen filosofin kirjoista. Ihmettelen suuresti, miksi @Miknius lähti yliäänikissan kelkkaan. Olisin odottanut Mikniukselta pohdintaa enemmän Raamatun pohjalta. Nyt mentiin kokonaan filosofian ehdoilla. Sola Scriptura unohtui. Perusteet hylätä luterilaisuus löytyivät Raamatun ulkopuolelta.
2 tykkäystä
10 viestiä siirrettiin uuteen ketjuun: Uskon kontekstualisointi aikaan
Pohdinnat olivat kiinnostavia ja niissä välittyvät ongelmat ovat sellaisia, mitä ulkopuolisena tarkastelijanakin on voinut havaita ongelmallisiksi tietyntyylisessä luterilaisuudessa.
4 tykkäystä
Ihan riippumatta kirkkopolitiikasta, oli jotenkin kiva lukea noin vilpittömän iloisenoloista tekstiä. Luterilaisuuden suuntaan toki tuli paljon kritiikkiä, mutta ei mielestäni mitenkään pahantahtoisesti. Uskonto on internetissä on yleensä vähän narisevaa ja kärttyistä, mutta tämä oli kiva poikkeus.
4 tykkäystä
Luin ainakin pintapuolisesti läpi @Miknius luterilaisuuskritiikit. Sanoisin, että ne ovat varmaan varsin pätevää kritiikkiä ultratunnustukselliselle dogmikeskeisyydelle, mutta vähemmän pätevää kritiikkiä kaikelle luterilaisuudelle ylipäätään. Monet uusista löydöistä olivat ainakin mulle varsin tuttua kamaa ja selkeästi oikeassa olevia väitteitä, vaikka oonkin tukevasti evlut ja monessa asiassa aika tunnarifanikin. Ehdottomasta oppimankelista irrottautuminen on siis varmasti hyvä asia ja tuottaa positiivista hedelmää, mutta en usko että sitä varten olisi oikeasti ollut pakko ruveta ortodoksiksi.
6 tykkäystä
Ei tietystikään ole pakko liittyä ortodoksiseen kirkkoon, mutta paras vaihtoehto se kuitenkin on . 
.
1 tykkäys
“Sola Scriptura” on erittäin heikko argumentti. Kirjoitukset ovat osa, hyvin tärkeä tietysti, mutta vain osa Kirkon Traditiota.
Artikkelista Nominalismi 3.5.2018:
Nominalismin jumala on mielivaltainen tyyppi. Hän on puhdas tahto. Se, mitä hän päättää tehdä, on hyvää, koska Jumalan tahto määrittelee hyvän – mutta ei selkeästi hänen olemuksensa informoima tahto. On ihan sama, miltä Jumalan tahto ihmisestä tuntuu ja mitä se saa aikaan. Se on aina hyvä. Koska se on Jumalan tahto. Ei parane urputtaa vastaan, kun Herra jotain käskee. Pahan ongelmaa ei ole, koska Jumala suvereenisti määrittelee sen, mikä on hyvää ja mikä pahaa. Viis siitä, jos ihmistä itkettää.
Foorumin hakukoneen perusteella Michael Allen Gillespie lie joillekin tuttu ajattelija. Kun luin tuota Mikniuksen juttua nominalismista, niin kerronpa niillekin, jotka eivät tyypistä ole kuulleet, että Gillespiellä on jo vuonna 1995 julkaistu kirja Nihilism before Nietzsche. Aiheena on siis nihilismin aatehistoria, mutta - no takakansiteksti puhukoon puolestaan:
“Reconstructing nihilism’s intellectual and spiritual origins before it was given its determinative definition by Nietzsche, Gillespie focuses on the crucial turning points in the development of nihilism, from Ockham and the nominalist revolution to Descartes, Fichte, the German Romantics, the Russian nihilists and Nietzsche himself. His analysis shows that nihilism is not the result of the death of God, as Nietzsche believed, but the consequence of a new idea of God as a God of will who overturns all eternal standards of truth and justice. To understand nihilism, one has to understand how this notion of God came to inform a new notion of man and nature, one that puts will in place of reason, and freedom in place of necessity and order.”
Olen kirjan joutunut joskus opiskelemaan, mutta en nyt jaksa lähteä sen teemoista vääntämään, kun minulla on meneillään yksi toinen Nichtigkeit-projekti.
1 tykkäys