Ei kai ulkomaisiakaan tahoja saa syyttää virheellisesti mistään? Etenkään tässä yhteydessä väittää, että lasten hyväksikäyttöä vastustava taho päin vastoin edistäisi sellaista?
Ja miksiköhän ei saisi syyttää, jos kokee noin olevan? Miksi se, että joku kuvittelee olevansa hyvä estäisi sen, että joku syyttäisi häntä pahuudesta?
1 tykkäys
Totta, ilmaisin asian epätäsmällisesti. Tietenkin saa syyttää esimerkiksi Puolimatkaa brexitistä, avaruusolentoja vanhustenhuollon puutteista tai WHO:ta pedofilian edistämisestä. Jos niin kokee. Tai vaikka ei kokisikaan!
Olisi parempi kysyä, onko oikein syyttää.
Miksi oletat jotenkin, että nyt esimerkiksi lapsille suunnattu opetus, jossa kerrotaan että he voivat olla tyttöjä, poikia tai mitä vaan seksuaalisesti jos huvittaa olisi vailla siitä seuraavia lieveilmiöitä?
Tottakai siitä on. Ainoa oikea kysymys ovatko lieveilmiöt lievempiä ja hyväksyttävämpiä, kuin muutoin toimimalla.
1 tykkäys
Mistähän tämän keksit. Vai koetko vain että oletan?
Aivan kuin muka osaltaan ei olisi juuri niin, että ensin kun lapselle opetetaan, että oikein kivaa ja mukavaa kun hän koskettelee itseään ei seuraavana tulisi kuvioon pienessä osassa tapauksia joku isä- tai velipuoli, joka kertooko lapselle kuinka kivaa ja mukavaa on kun setäkin koskettelee. Joka ei olisi ilman tuota kivaa ja mukavaa aivopesua läpi mennyt asiassa olevan häpeän takia.
Puolimatkan kirjoituksen julkaisun kontekstia Oikeassa Mediassa ei ole taidettu vielä pohtia tässä keskustelussa. Hiljattain ennen Puolimatkan tekstiä Oikea media -niminen verkkosivusto oli julkaissut Ylen lähettämää ohjelmaa koskevan puheenvuoron, jossa väitettiin, että Ylen lähettämässä ohjelmassa normalisoidaan pedofiliaa: Pedofiilihomo kertoo teoistaan tänään tv:ssä: 'Pedofilian harjoittajia ei pidä rangaista'
Puolimatkan kirjoitus julkaistiin samassa mediassa pian tuon jälkeen. Silloin kun itse luin Puolimatkan kirjoituksen tuolta nettisivulta, oli tuo toinen aihepiirin kirjoitus sivun oikeassa laidassa esillä muiden tuoreiden kirjoitusten joukossa ja tarjolla linkitettäväksi jatkolukemiseksi.
Tuossa aiemmin kerroin vähäisistä kokemuksistani Jyväskylän yliopiston järjestämien kasvatustieteiden opintojen parissa (en lopulta suorittanut opintokokonaisuutta).
Nyt kun on paljon ollut puhetta poliittisuudesta, asia on minua hieman ihmetyttänyt. Kasvatustiede, jos mikä on mielestäni altiina poliittisuudelle. Siinä mielessä Puolimatka yhteiskunnallisilla kannanotoillaan ei minusta ole mikään outo lintu. Hän vain edustaa aika lailla eri linjaa kuin monet muut kasvatustieteilijat.
Nykykasvatustieteessä on erilaisia koulukuntia kuten edellä mainitsemani kriittinen pedagogiikka. Ei ole tavatonta törmätä pamfletinomaisiin kirjoituksiin, joissa puhutaan, kuinka erilaiset kulttuurit, alakulttuurit, vähemmistöt - tietysti myös seksuaalivähemmistöt - ja monikulttuurisuus yleensä tulisi kasvatustyössä ottaa huomioon.
Eikäpä minusta näissä ajatuksissa mitään pahaa ole. Hyvähän se vaan on, että oppilaita heitä oman kypsyystasonsa huomioiden näistä valistetaan. Mutta aika usein tuossa valistuksessa on ainakin kasvatusteoreettikkojen puheissa julistava - etten sanoisi peräti poliittisen agendan - sävy. Puhutaan kauniisti kriittisyydestä (myös Puolimatka), mutta sitten ollaan sokeita oman lempiteorian suhteen (myös Puolimatka).
Tämä on minulle erityisen tuttua vuosien varrelta oltuani tekemisissä useiden mielenterveysammattilaisten kanssa, jotka mielestäni aivan liian usein hirttäytyivät tiettyyn koulukuntaan. Eivät toki kaikki, mutta mielestäni turhan monet. Eklektisyys on valitettavan harvinaista herkkua.
Ainahan kasvatustyötä tekevillä - isillä, äideillä ja ammattilaisilla - on ollut vahvoja näkemyksiä siitä, miten lasta tulee kasvattaa. Ennen vitsaa väännettiin nuorena, nyt on toinen ääni kellossa.
Eri kasvatusmetodeja pyritään perustelemaan erilaisilla teorioilla. Joissakin tietämissäni teorioissa onkin jotain järkeä, mutta paljon on mielestäni ihan hihasta vedettyä tuubaa. En nyt laiskuuttani kerro esimerkkejä, vaan jätän niistä kertomisen niille, jotka minua paremmin tuntevat kasvatustieteen kenttää - jos heitä tällä foorumilla on ja he viitsivät asiaa valaista. Sinänsä kyllä teoriapitoisuus ja -pohjaisuus on ihan normiasenne tieteessä kuin tieteessä. Mutta kun teoriasta tulee ideologia, ollaan vaarallisella alueella.
Pörrätessäni aikoinani luonnontieteilijöiden parissa sain usein kuulla, että ei se kasvatustiede ole edes mitään kunnon tiedettä. Ääriesimerkkinä muuan professori,
jonka mielestä fysiikan opiskelijoiden on turha tuhlata aikaansa pedagogiikan opintoihin.
Kummittelee se politiikka varmaan eräillä muillakin aloilla kuten vaikkapa valtiotieteissä, historiassa, teologiassa ja journalistiikassa. Joku sanoisi, että myös filosofiassa, mutta sepä ei olekaan tiedettä sanan varsinaisessa merkityksessä - ellei sitten kyse ole jostain menneen ajan äijästä laaditusta monografiasta.
Mikä ratkaisuksi? Yhteiskunnalliset mielipiteet huitsin nevadaan tieteentekijöiltä? Ok, päästäänpähän eroon monesta joutavanpäiväisestä tiedekunnasta ja verorahat säästyvät.
(En ole aikoihin ollut tekemisissä Jyväskylän fysiikan laitoksen kanssa, mutta kun siellä aikoinani työskentelin, painopiste fysiikan tutkimuksessa siirtyi yhä vahvemmin teoreettisesta soveltavaan. Oli jopa sellainenkin ala kuin teollisuusfysiikka. Kosmologit ja mustienaukkojen tutkijat potkaistiin pihalle, kun tilaa tehtiin rahasammoksi oletetulle nanofysiikalle.
Fyysikko Hämäläinen on muuten toinen peräkkäinen fyysikko Jyu:n rehtorina. En tietenkään voi sanoa varmasti, mutta en ihmettelisi, jos kyseisen puljun humanistit ovat yhäti enemmän saarroksissa innovaatio-orioituneen yliopistopolitiikan maailmassa.
Ehkä tässä yksi selitys sille, että Puolimatka ei pidä Hämäläistä pätevänä arvioimaan kirjoitustaan. Jos näin on, häntä voi sentään kiittää lojaalisuudesta omaa humanistista viitekehystään kohtaan, jos hän vaikka muuten olisikin tämän tarinan konna.)
3 tykkäystä
Useammassa kirjoituksesa pelätään, että tietynlainen agenda leviää erityisesti kouluissa, joten kiinnostaisi tietää, onko esim. Etelä-Suomessa paljonkin tähän sukupuolien moninaisuuteen yms. liittyvää opetusta tai teemapäiviä tai näkyykö se muutoin opetuksessa? Itse maalaiskaupungin kansankynttilänä teen kyllä tyttö-poika-istumajärjestyksiä ja tyttöjen ja poikien ryhmiä (erityisesti, jos sattuvat istumaan lähekkäin). Oppilaat yleensä näihin suostuvat ihan mukisematta eikä ole tullut mieleenkään, että tämä olisi jotenkin paheksuttavaa. Toki muunkinlaisia ryhmiä on käytössä mutta kyllä meillä voi ihan hyvin puhua tytöistä ja pojista ja muiden ryhmien olemassaolosta puhutaan lähinnä vitsaillen (mikä sekin on mielestäni ikävää, kun ottaa huomioon, että esim. molemmansukupuolisia (onkohan oikea termi) voi olla luokassa kavereiden tietämättä).
Mutta jos herra/rouva professori viittaa tutkimusaineistoon selvästi siten, että on manipuloinut sitä, niin hänelle voi tulla siitä seurauksia jotka eivät ole kivoja.
Empiirissä tutkimuksissa, joissa on avoin data (niin on harvoin) ja joista julkaistaan selkeä tutkimusjulkaisu, on tutkimusta samalla menetelmällä samasta aineistosta toisinnettaessa mahdollista todeta, milloin joku on manipuloinut tutkimusaineistoa. Blogikirjoitukset eivät ole tutkimuksia, vaikka niissä lähteet näkyviin merkattaisiinkin, vaan journalististyyppisiä kirjoituksia. Sen tyyppisissä kirjoituksissa valitettavan usein Suomessa viesti muuttuu matkalla alkuperäislähteisiin nähden - myös akateemisilla kirjoittajilla. Blogikirjoituksista tai lehtien palstojen kannanotoista ei herra/rouva professoreille toistaiseksi Suomessa ole kai langetettu työnantajan toimesta kertaakaan virallisia seurauksia.
Niinpä onkin turhaa olla huolissaan siitä, että tutkimuksen vapautta rajoitettaisiin - näinkin on väitetty - vaikka sanottaisiin, että kirjoitus on täyttä hevonkukkua.
Ainakin yhdeltä dosentilta on lehtikannanottojen vuoksi poistettu yliopiston sähköpostiosoite, eikä hän ole viime aikoina pitänyt opetusta.
Aiheen käsittely Puolimatkan ja yliopiston taholla on jatkunut, mutta ei ole ilmeisesti johtanut juuri mihinkään. Puolimatka on oikeassa ainakin siinä, että keskustelu ja väitteitä vastaan käyminen toisilla väitteillä, tutkimuksilla tai millä hyvänsä, mikä merkitsee asiallista debatointia, olisi parempi vaihtoehto kuin vaientaminen.
“Mielestäni yliopistossa opiskelijoiden on tarkoitus oppia keskustelemaan myös asioista, joista he ovat eri mieltä ja sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa he ovat eri mieltä. Asioista keskusteleminen ja toisten käsitysten kritisoiminen kuuluvat demokratiaan, Puolimatka totesi.”
2 tykkäystä
Tapausta tuntematta totean vain yleisesti, että dosenteista suurimmalla osalla ei ole yliopiston kanssa ainakaan pysyvää työsuhdetta, joten heidän tilanteensa on yleensä ihan erilainen kuin professorien. Monilla dosenteista ei ole lainkaan työsuhdetta yliopistoon, ja mahdolliset tulot maksetaan palkan sijaan palkkioina. Muualla päätyötään tekevistä dosenteista aika monet käyttävät yliopistolliseen viestintäänsä jotain muuta kuin dosentuuriyliopistonsa sähköpostiosoitetta, vaikka yliopiston sähköpostiosoite olisi käytettävissäkin. Harva jaksaa seurata kovin montaa sähköpostiosoitetta. Dosenttien luentosarjoja on Suomen yliopistoissa viime vuosina taloudellisista syistäkin vähennetty. Dosenttien luennoinnin päättäminen on hyvin helppoa, koska heillä ei yleensä ole työsuhdetta, jota tarvitsisi edes purkaa.
Blogikirjoitukset voidaan yleisesti tulkita tutkimuksen kansantajuistamiseksi ja yhteiskunnalliseksi vaikuttamiseksi. Tutkimuksia blogikirjoitukset eivät tosiaan ole.
Aivan, tuttua asiaa. Tässä oli siis puhe dosentti Johan Bäckmanista, jonka Helsingin yliopisto ei kai enää lukuisten kiistanalaisten lausuntojen vuoksi toivonut enää esiintyvän yliopiston edustajana.
Noin kai ilmeisesti tosiaan Helsingin yliopistossa tehtiin. Dosentuurin purkamistakin siellä kai harkittiin, mutta silloin kun dosentti-nimike on myönnetty elinikäisenä arvona (vähän vastaavasti kuin vaikkapa maisteri tai tohtorikin), sen jälkikäteiseen purkamiseen eivät kohua herättävät lausunnot riitä perusteeksi, eikä siinä prosessissa ilmeisesti edetty.
Dosenteilla ei ole enää aikoihin ole ollut vanhanaikaista luennointioikeutta. Se on tietysti yliopistolaitosta kovasti kapeuttava asia. Nykyään se on melkolailla vain titteli.
Minusta kannattaa huomata, että Puolimatkan professorikollega Jyväskylän kasvatustieteellisestä on mukana vetoamassa hänen puolestaan.
Professorien harjoittama yleinen yhteiskunnallinen keskustelu on osa heidän tehtäväänsä. Yliopiston tehtävä on paitsi antaa ylintä opetusta ja tehdä tutkimusta, myös toimia Isänmaata ja ihmiskuntaa hyödyntävänä toimijana. Hengentieteellisten alojen edustajilta, etenkin korkeimmilta, edellytetään heidän ymmärryksensä (Verstehen) mukaista keskustelua laajoilla areenoilla. Ymmärrys kun on hengentieteen ensisijainen metodi. Joskus se voi johtaa sketsaamiseen laajalla pensselillä, jotta erilaiset virtaukset, joita ajanhenki kantaa, tehdään näkyviksi.
2 tykkäystä
Seurakuntalainen.fi -sivustolla on Tapio puolimatkan blogi, missä han kommentoi aiheuttamaansa kuhinaa kusiaispesässä. Blogissa hän viittaa/listaa hurjaan määrään linkkeihin, joissa aihetta käsitellään monipuolisesti:
Varmaan erityisen suuri kohu juuri tämän Puolimatkan kirjoituksen ympärillä liittyy siihen, että hän käsittelee niinkin vakavaa asiaa kuin lasten seksuaalista pahoinpitelyä (sitä hän kaiketi pedofilialla tarkoittaa) tällaisilla stetsonista vedetyillä köykäisillä argumenteilla.