Luoma on kyllä varsin vahvoilla. Hauskaa, miten tasoissa Inkinen ja Auvinen ovat, he kun tavallaan edustivat ääripäitä. Tosin valitettavasti normaali on nykyään hyvin liberaalia. Mielenkiintoista oli, että Auvinen tuli molemmissa Satakunnan rovastikunnissa sekä ainakin Mikkelin hiippakunnassa toiseksi, vaikka konsuääniä keskitettiinkin Luomalle.
Kantolan tulos on kyllä sellainen, että varmaan miettii kannattiko koko touhu. Hänhän lähti kisaan ensimmäisenä.
Mutta kävi miten kävi, niin kohta vietetään taas Uudellamaalla piispanvaaleja.
Veikkaukseni meni hiukan pieleen. Kantola jäi selvästi viimeiseksi vaikka ennakkolistojen perusteella olisi voinut arvella hänen olevan Inkisen kilpailija.
Auvinen sai erittäin paljon ääniä erityisesti ajatellen hänen naispappeuskantaansa. Tästä voi päätellä että a) äänestäjäkunnassa on paljon niitä joille naispappeus ei ole kynnyskysymys (toisin sanoen Vestin tapaan pidetään uskonyhteyttä evankeliumin julistamisessa virkakysymyseroa tärkeämpänä) tai b) joukossa oli yllättävän paljon niitä jotka sitten pitävät vanhaa kantaa parempana (vaikka eivät varsinaisesti itse kieltäydy yhteistyötä). Niin tai näin, joka tapauksessa Auvisen äänimäärä oli vahva näpäytys niille jotka tahtovat sysätä täysin toivottomaan marginaaliin Sleyn ym. toimijat kirkossa.
Luoman ja Vikströmin meno toisella kiekalle oli täysin odotettua. Enpä tiedä kumpaa toivoisi voittajaksi. Vikström on jollain lailla rehellisemmän oloinen.
Paine valita silloin nainen on epäilemättä melkoinen.
Jos Luoma, niin kaksiakin. Vikström on ilmoittanut eroavansa ensi vuonna piispanvirasta. Hänellä vaikuttaa olevan siis jonkinlainen funktionaalinen piispuuskäsitys, jossa piispana toimitaan samalla tavalla kuin vaikkapa kirkkoherrana.
Vaalissa kävi melkolailla, kuten ajattelinkin. Maltillinen kansankirkollinen linja oli voittoisin ja liberaali kansankirkollinen sitten seurasi perässä. Liberaali ja konservatiivinen ehdokas olivat melkein tasoissa.
Kantolalle ei jäänyt tässä oikein mitään omaa nurkkaa. Ja hänellä ei sitten ollut henkilökohtaista suosiota piispankautensa jälkeen, joka olisi kantanut vaalissa.
Toisella kierroksella uskoisin Inkisen äänten siirtyvän suurimmaksi osaksi Vikströmille ja Auvisen äänten suurimmaksi osaksi Luomalle. Kantolan äänet ehkä jakautuvat enemmän.
Samaa arvelen.
Inkinen ja Kantola pärjäsivät kotikentällään arkkihiippakunnassa muuta paremmin. Luoma, Vikström ja Auvinen muuta maata heikommin. Kotikenttä etu olisi siis Inkiselle ja Kantolan puolla. Jostain syystä ei kuitenkaan Auvisen. Varsinkaan arkkihiippakunnan osalta äänten siirtyminen toisen kierroksen ehdokkaille ei ole suoraviivaisesti ennustetavissa.
Tässä puhunee ensisijaisesti pettymys Luoman avioliittokantaan, ei ehdokkaiden vertailu laajemmin? Vai oletatko, että Luoma on piiloliberaali vähän kaikessa?
En osaa sanoa. Pettymys tosiaan vaikuttaa, mutta ihan asiapohjalta muutkin ovat todenneet että ei ehdokkaissa suuria eroja ollut. Auvinen poikkeuksena.
Niinpä ei ole sanottu mitä eroa apn viran hoidossa Luoman Ja Björnin välillä olisi. Luomasta paljastui aikamoinen taktikko.
Auvista minäkin suosin. Pidän silti kirkon kannalta kovasti eri asiana sitä, että arkkipiispa aktiivisesti ajaa samaa sukupuolta olevien “vihkimistä”, ja sitä, että hän kirkolliskokouksen niin päättäessä mukautuisi menoon.
Näin voi olla mutta ei asia ole simppeli.
Näetsen kukaan ei kyllä varmasti osaa ennustaa, nopeuttaisiko uuden käytännön tuloa arkkipiispan aktiivisempi kanta. Kaikkihan riippuu siitä mitä kirkolliskokous päättää.
Luoma ei ole uskottava kaitsija koska on jo etukäteen sitoutunut Raamatun vastaiseen toimintaan. Hän ei siis oikeasti piiispana ja teologisesti tue kirkkoa jotta se pysyisi tässä oikealla tiellä.
Toivottavasti olen väärässä mutta pelkään että konservatiivisuuden perusteella Luomaa äänestävät tulevat pettymään.
En ymmärrä vielä, mitä tarkoitat sillä, että “asia ei ole simppeli”. Vaikka emme varmaksi tietäisikään, nopeuttaisiko huonoa prosessia arkkipiispan aktiivisuus, minusta jo se aktiivisuuskin on tosi huono juttu. Eikö sinusta? Vai onko Luomassa jotakin niin paljon huonompaa, että se ylittää tuon ongelman?
Tuossa, @AnttiValkama jotain siitä mitä tarkoitan.
Simppeli ei siis ole se kuvio, että avoimesti uudistaja Vikström olisi kirkolle sen huonompi kuin kahteen suuntaan kumarteleva Luoma.
Kumpikaan ei päätä asiaa. Mäkinen on ollut avoimesti konservatiivien vastustaja ja uudistuksia ajava piispa vuosikausia. Kuitenkin kirkolliskokous ei ole hänen aikanaan päättänyt muutoksista avioliittoon vihkimiseen. (Parisuhderukouspäätös oli kompromissin yritys, mutta osoittautui vain välitavoitteeksi uudistajille).
Luoma antaa mielellään vaikutelman, että perinteiset kristityt kirkossa saavat häneltä tukea. Hänen selittelynsä siitä, miten asiassa pitäisi edetä, antavat sellaisen kuvan (ainakin vaalikampanjan aikana antoivat) että hänelle on tärkeintä kirkon yhtenäisyys, hinnalla millä hyvänsä. Mutta kuten Stieleiche sanoo, tuohon lankaan on menty jo muissa Pohjoismaissa. Semikonsuilta yritetään nyhtää kannatus kompromisseihin (tyyliin Turtiainen ym.) jotta näennäinen sovinto saataisiin aikaan. Kun se saadaan, hetken päästä mitään omantunnonvapautta ei enää anneta.
Voisi siis jopa olla parempi että Vikström olisi arkkipiispana, mutta kirkolliskokoukseen äänestettäisiin ne, jotka ovat vielä kattilan reunalla eivätkä luiskahtaneet veteen asti. Typerältä kuulostaa, mutta huono ja vastustettava arkkipiispa on ennenkin pitänyt kirkkokansaa hereillä.
Ei meillä oikeasti ole nykyisin ainakaan mitään yhtenäistä kirkkoa. Ihmisillä on ihan eri tavoitteita, päättäjillä erityisesti.“Arkkipiispa kokoavana voimana” on kaunista puhetta, mutta ei todellisuutta.
Kirkko toteuttaa omaa tehtäväänsä paikoin silti hyvin. Seurakunnissa on elämää ja evankeliumia julistetaan. Mutta oppi ja käytännötkin ovat todella hajanaiset, jos tarkastellaan koko kirkkoa.
Minulle riittää jo melkein kahdeksan vuotta huonoa arkkipiispaa. Edellinenkin menetteli, vaikka munaton olikin (Paarma). Mäkinen oli sekä munaton että huono. Luoma ei ole vielä karvojaan näyttänyt, mutta on mielipiteillään silti antanut ymmärtää edustavansa konservatiivista avioliittonäkemystä ja noudattavansa ainoastaan kirkolliskokouksen kantaa asiassa, joka on vain miehen ja naisen välinen avioliitto. Kannan muuttamiseen tarvitaan 3/4-enemmistö, eikä sitä kovin helposti vielä saavuteta, vaikka jäsenistö valitaankin piakkoin uudelleen. Samoista aineksista se kuitenkin koostuu, kuin nykyinenkin pienin liukumin ja nykyisellä kokoonpanolla äänestys ei menisi mitenkään läpi.
Vikströmin kanta on voimakkaasti uudenlaisen tasa-arvoiseksi kutsutun avioliittonäkemyksen kannalla ja hän todennäköisesti aloittaisi mielipidevaikuttamisen johtajuudellaan tähän asiaan. Ei ole ollenkaan sanottua, etteikö se voisi vaikuttaa myös asiaa edistävästi, tosin nähtäväksi jää millainen vaikutus yleensäkään arkkipiispalla voisi olla tähän asiaan. Mäkinen taakse liittoutuivat ainakin tasa-arvoisuuteen pyrkivät kapinapapit, kuten Sadinmaa esimerkiksi ja alkoivat toimia sääntöjen vastaisesti arkkipiispan vain hymähdellen katsoessa sivusta. Luoma sentään tuntuisi kunnioittavan yhteisiä päätöksiä. Ei ole myöskään paha asia, jos arkkipiispa pyrkisi kokoamaan epäyhtenäistä kirkkoa sen sijaan että se polarisoituisi entisestään, kuten nyt on tapahtunut.
Ei Luoma varmaankaan mikään täydellinen vastaus ole kirkon kriisiin, ei ehkä olisi Auvinenkaan ollut, mutta aika hyvä kuitenkin. Vikströmin aiheuttaisi pelkkää hajaannusta. Auvinen olisi hyvä kuitenkin konservatiivien omana piispana, jos kirkon seurakunta- ja hiippakuntarakennetta joskus muutetaan ja ihmiset saisivat vapaasti valita seurakuntansa mihin kuulua. Voi olla että olisi parempi, että kirkon raamatullisemmln ja lähetyshenkisemmin ajattelevat voisivat kokoontua yhteen omaan hiippakuntaansa ja viettää sen alla omaa toimintaansa.
Mutta Ylen tuore juttu osoittaa jälleen että Luoma ennakoi uuden näkemyksen voittavan ja on jo varmistanut salonkikelpoisuutensa kun uusi aika koittaa. Ei oikean kaitsijan puhetta.
Nyt ei ole muita vaihtoehtoja kuin Luoma tai Vikström. Niillä mennään ja Vikströmin tapaus on ainakin selvä. Pidän kuitenkin Luoman esiintymistä uskottavampana esim Kristuspäiville osallistumisenkin takia.
En kyllä oikein kykene ymmärtämään tätä ajatuksenjuoksua, että kun kerran ei saatu täyskonservatiivia, niin sitten liberaali olisi paras. Vikströmin homoliittokanta on kestämätön, samoin hen-pronominin käytön Jumalasta puhuttaessa puolustaminen. Muutamia mainitakseni. Arkkipiispa on keskeinen vaikuttaja sekä kirkon sisällä että kirkon äänitorvi ulospäin. Luoman homoliittolausunto oli huono, mutta jotenkin tuntuu, että tässä nyt kirkon paras siirtyisi syrjään oman pettymyksen tieltä.
Tämä oli varmaan vastauksesi @tortoise :n kommenttiin. Oma kantanihan on ollut koko ajan Luoman kannalla, tai Auvisen myös, jos se olisi ollut mitenkään realistinen.
Lähinnä se oli yleiluontoinen kommentti, jonka pistin sinulle kommentiksi, vaikka tarkoitus oli kommentoida ketjuun ylipäänsä.
Mitä näkyvämmin kirkon johtoporras pitää esillä samaa sukupuolta olevien “vihkimistä” tarpeellisena asiana, sitä todennäköisemmin asiaa kannattavat pysyvät kirkossa ja pyrkivät vaikuttamaan. Jos taas johto on jutun suhteen kielteinen, osa innokkaista uudistajista hyvin mahdollisesti kaikkoaa. Nykyisessä julkisessa ilmapiirissä Luoman pitäisi aika selvästi ilmoittaa suosivansa uutta avioliittokäsitystä, jotta hän saisi hyväksynnän uudistajilta. Toki on mahdollista, että hän lankeaa siihen, mutta Vikströmin kohdalla ei edes tarvitse miettiä, mitä hän tahtoo ja yrittää.