Ukrainan ortodoksiset kirkot yhdistymässä

Jutussa ei ole tämänviikkoisia käänteitä mutta muuten se on hyvä yhteenveto tapahtuneesta.

Pitkähkö Moskovan synodin lausunto asiasta. På Engelska.

Myöskin pitkähkö Ekumeenisen patriarkaatin paperi tilanteesta. Också på Engelska.

https://www.goarch.org/documents/32058/4830467/The+Ecumenical+Throne+and+the+Church+of+Ukraine+(ENGLISH).pdf/8c509846-38e4-4610-a54e-30121eec77ef

Olisi kiva tietää onko tässä kiistassa kyse vain ja ainoastaan UOC-KP:n roolista vai ovatko UOC-KP ja UAOC yhdistymässä yhdeksi, Konstantinopolin tunnustamaksi, autogefaliseksi kirkoksi. Ja kuka jatkossa omistaa/hallitsee kirkkorakennuksia. Ja kenen puolelle tässä skismassa tulevat asettumaan Jerusalemin, Antiokian, Belgradin, Tbilisin, Sofian ja Bukarestin kirkkojen päämiehet… Ei tämä homma vielä ole loppuun taputeltu.

Tbilisi ja Bukarest ei ole ottanut kantaa, loput Moskovan puolelle.

Okay. Bye Bye sitten ortodoksisen maailman yhtenäisyys. Poliittis-historiallisista syistä voisi kuvitella Tbilisin tekevän pesäeroa Moskovaan ja vastaavasti Belgradin olevan Moskovan uskollinen puudeli, mutta noiden muiden asettuminen Moskovan taa on jonkinasteinen yllätys.
Voihan tietysti olla noin teoriassa mahdollista että joskus tulevaisuudessa seuraava Konstantinopolin patriarkka kumoaa tämän päätöksen ja Kiovasta tehdään jälleen Moskovan vasalli.

EI nyt vielä heitellä kirvestä kaivoon. Eipä ole ensimmäinen skisma Ortodoksisen kirkon historiassa ja tuskin on viimeinen. Asioilla on pääsääntöisesti tapana järjestyä.

Mitenkään Moskovan vasalli Ukrainan kirkko ei ole. Yhtään sen enempää kuin Suomi on Konstantinopolin vasalli. Ukrainan ja Suomen kirkoilla on autonomia oman patriarkaattinsa sisällä. Se on ihan toimiva ratkaisu ja omista asioistaan voi paljolti päättää ihan itsenäisesti.

Suomen ja Venäjän ortodoksisten kirkkojen välinen yhteys hoitunee jatkossa ekumenian tasolla.

Suomen Ekumeenisen Neuvoston pääsihteeri Mari-Anna Auvinen luottaa siihen, että Suomen ortodoksinen kirkko osaa itsenäisenä toimijana hoitaa jatkossakin suhteitaan Venäjän ortodoksiseen kirkkoon.
– Suomen ortodoksinen kirkko on hoitanut taitavasti alueellista monimuotoisuutta ja sillä on hyvät suhteet Venäjälle. Toki näin iso skisma vanhassa kirkossa on hämmästyttävä, ja suomalaisetkin ortodoksit kantavat skismasta suurta huolta, hän sanoo Kotimaa24:lle.

Se on autokefalia, ei autogefalia.

Minun käsitykseni on, että Moskovan puolella ovat lähinnä serbialaiset (yllätys). Muut ovat olleet toistaiseksi melko varovaisia ja aiemmissa kommenteissa on lähinnä tähdennetty rauhanomaisen ja kanonisen ratkaisun merkitystä. Hänen pyhyytensä EP vetosi myös osapuoliin ja kehotti kaikkia pidättäytymään voimakeinoista. Joistain kirkkorakennuksista ym. voi todellakin tulla kiistaa.

Tavallaan pallo on nyt ukrainalaisilla itsellään: EP poisti skismaattisten piispojen anateemat, joten ukrainalaisilla on mahdollista järjestyä omaksi paikalliskirkokseen, mikäli vain tahtovat ja pystyvät. He joutuvat tavallaan valitsemaan idän ja lännen välillä. Jos yhdistyvä paikalliskirkko syntyy, se on ilman muuta enimmäkseen ukrainankielinen. Ehkä osa yhdistyy, ja autokefalia voidaan myöntää, mutta venäjänkielisiä ja -mielisiä jää niin paljon, että pitää sorvata jonkinlainen Viro-tyyppinen ratkaisu, jossa maan sisässä toimii kaksi paikalliskirkkoa: Ukrainan autokefalinen kirkko ja Moskovan patriarkaatin alaisia seurakuntia/hiippakunt(i)a. Jos niin käy, päättyy todennäköisesti skismakin. Moskovankin luulisi tajuavan, että eivät he enää tule saamaan koko Ukrainaa alaisuuteensa missään tapauksessa, joten he voisivat tyytyä siihen, että saavat edes jotain.

Suomen ortodoksisen kirkon arkkipiispa Leo uskoo, että Moskovan patriarkaatin ja Konstantinopolin ekumeenisen patriarkaatin kiista ratkeaa ajan kanssa. Näin kävi aikanaan myös Viron konfliktin yhteydessä vuonna 1996.

Viisasta pohdintaa. Todellakin UOC-KP:n ja UOAC:n olisi mitä suurimassa määrin syytä löytää se yhteinen sävel keskenään. Olisi pitänyt löytää se jo, ja vasta sitten mennä kolkuttelemaan EP:n ovelle yhtenäisenä toimijana.
Varsinkin Kiovasta itään päin on varmasti ihan riittämiin venäläismielistä väestöä, Donbassin alue nyt tietysti erityisesti mutta myös Harkova ja Poltava ja etelässä Odessa lienee sitä.
Kiovan “pääkirkosta” (mikä sen nimi nyt sitten taas olikin) tulee varmastikin vielä ankara kiista eikä MP takuulla luovu siitä ihan noin vain. Voipi olla että Kiovan patriarkaatista tulee vielä jotain ihan muuta - esim. Lvivin Patriarkaatti tjsp.
Siihen en tältä istumalta usko että MP luovuttaisi ilman ankaraa vastarintaa (tai jopa verenvuodatusta) yhtään mitään.
Varmastikin Serbia ja Georgia ovat ne ääripäät ja muut sitten asemoituvat enempi vähempi siihen väliin. Lähinnä mielenkiinto kohdistuu siihen jakavatko he MP:n näkemyksen (jonka don Gennaro tänne linkkasi) EP:n ratkaisun epä-kanonisuudesta ja siitä katsantokannasta että Ukrainan alue on “ammoisista ajoista” kuulunut MP:n etupiiriin.

Totta puhut, mutta täysin ongelmatonta ei ole kaikkien läntisten tai ei-venäläismielisten ortodoksisten ukrainalaisten liikehdintäkään:

https://twitter.com/A_SHEKH0VTS0V/status/1051773913808683008

Itsellä on tullut tässä Ukraina-hässäkässä mieleen kuinka joskus muutamia vuosia sitten teoretisoin ja spekuloin sillä miten valtasuhteet ja politiikka ovat vaikuttaneet kaikissa kirkollisissa eroissa.
Luulenpa että sama trendi jatkuu maailman tappiin…siis paruusiaan asti.

Karrikoiden siis:
Nestoriolaisiksi nimettiin puoli kirkkoa yhden miehen takia, kun Euroopan ja Aasian välisen sodan rautaesirippu laskeutui juuri sopivasti “oikeauskoisuuden” ja “nestoriolaisen harhaoppisuuden” rajalle.
Kirkon oli helppo tehdä pesäero kopteihin kun saatiin muslimien tähden motiivi käydä sotaa suurimmasta Itä-Rooman viljaruokahuoltoalueesta.
Jne…

2 tykkäystä

Arkkipiispa Leo antaa ohjeita ehtoolliselle pääsystä tilanteessa, jossa Moskovan patriarkaatti on yksipuolisesti katkaissut ehtoollisyhteyden:

Onko Kristus jaettu?

Suomen ortodoksisen kirkon puolesta myös ne, jotka katsovat kuuluvansa Moskovan patriarkaattiin, saavat osallistua ehtoolliseen Suomen kirkoissa.

1 tykkäys

Tää on sinällään ymmärrettävä arkkipiispa Leon kanta. Jos asiaa kysyttäisiin Moskovan päästä niin katsantokanta voisi varmaankin olla kovin toisenlainen.

Ei näy menevän ihan muitta mutkitta kotinurkillakaan:

Ylen uutisen mukaan kymmeniä Suomessa asuvia venäläisiä ortodokseja on eronnut Suomen ortodoksisesta kirkosta Moskovan ja Konstantinopolin välirikon seurauksena:

Patriarkka Bartolomeos 26.10. Ukrainan tilanteesta:

”Uskollisena Herralle kirkko ei voi pysyä välinpitämättömänä ja passiivisena, kun se kuulee kärsivien tuskanhuutoja – niiden, jotka ovat joutuneet ryövärien käsiin, työtä tekevien ja vaivattujen, ylenkatsottujen ja epäoikeudenmukaisuutta kokevien, niiden, joilla ei ole mihin päänsä kallistaa, pakolaisten, häpäistyjen ja nälkäisten lasten tai väkivaltaisten sotien ja vainojen ja syrjinnän viattomien uhrien huutoja. Koko kirkon historia on ihmisrakkauden, pienten ja suurten palvelutehtävien virtaa. Se on kilvoitteluhistoriaa ihmispersoonan pyhyyden puolesta, palvelua ja tukena olemista, solidaarisuutta ja uhrautuvaa rakkautta. Kirkossa on kaikkialla olemassa ihmeteltävän hienoa dynamiikkaa, uhrautumisen ja auttamisen henkeä – asenteita, jotka herättävät ihailua jopa niissä, jotka sotivat Kirkkoa vastaan. Kristityn elämän päämäärä on ollut ja tulee aina olemaan, kuten suuri ihmisrakkauden profeetta ja meidän edeltäjämme Konstantinopolin Kirkon apostolisella istuimella, Johannes Krysostomos, on sanonut: lähimmäisiä on autettava kaikessa.

Toistan ja painotan taas ja taaskin: Kristuksen Kirkko on uhrihengen ja palvelun kirkko. Kirkon koko elämä on huolta ja kilvoittelua ihmisen tähden hänen maallisen ja taivaallisen päämääränsä jumalista palvelua varten. Tässä yhteydessä haluamme tehdä kaikille selväksi, että rakkaudellinen huolenpito Ukrainassa sijaitsevaa Jumalan kansaa kohtaan, joka on kärsinyt hajaannuksesta ja erilaisista levottomuuksista ja joka toivoi palavasti yhteyttä ja ykseyttä Kristuksessa, on ainoa motiivimme ja järkähtämätön perusteemme myöntää ekumeenisesta patriarkaatista Ukrainalle autokefalia. Kristuksen kirkkoon pätee aina ja järkähtämättä tämä periaate: ”Mikään ei ole niin pyhää kuin ihminen, jonka luonnosta Jumalakin tuli osalliseksi” (Pyhä Nikolas Kabasilas). Tarua ovat ne kirjoitukset ja puheet, joissa väitetään ekumeenisen istuimen päätöksen takana olleen muita motiiveja.”

(Suom. pappismunkki Damaskinos Ksenofontoslainen)

Jos näin tapahtuu niin se on surullista valtapelailua.

1 tykkäys

Tämä ei toki tullut yllätyksenä:

En myöskään ole lainkaan yllättänyt. Venäläistaustaisten henkilöiden identiteetti taitaa kuintekin rakenutua sen isovenäläisyyden pohjalle ja heidän todellinen uskollisuutensa on “äiti-Venäjälle” ja Putinille - huolimatta siitä missä asuvat ja minkä valtion passilla liikkuvat. Nähtäväksi jää mitä tämän saagan seuraavassa jaksossa tapahtuu ja miten Moskoviitit tulevat reagoimaan jos ja kun Kiova alkaa pontevammin vaatimaan Kiovan ja muiden isojen kaupunkien kirkkoja omaan hallintaansa.