Usko ilman tekoja on kuollu eli tekoja ei ole, ellei ole uskoa, koska teot ovat uskon seurausta.
Joka ei töitä tee, vaan uskoo, sille luetaan usko Kristukseen vanhurskaudeksi.
Usko yksinomaan omistetaan Kristukseen ja hyvät teot omistetaan yksinomaan lähimmäisen parhaaksi ja Jumalan kunniaksi.
1 tykkäys
Tämän päivän evankeliumiteksti on
Luuk.6:27-31
Jeesus sanoi:
”Teille, jotka minua kuulette, minä sanon: Rakastakaa vihamiehiänne, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat. Siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden puolesta, jotka parjaavat teitä. Jos joku lyö sinua poskelle, tarjoa toinenkin poski. Jos joku vie sinulta viitan, anna hänen ottaa paitasikin. Anna jokaiselle, joka sinulta pyytää, äläkä vaadi takaisin siltä, joka sinulta jotakin vie.
Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää te heille.”
Tällä kertaa kuuntelin Radio Ylen 1:ltä jumalanpalveluksen , joka lähetettiin suorana Muonion kirkosta. Juhani Holma totesi saarnan aluksi, että se on todella vaikea teksti. Eihän tämä ensimmäistä kertaa minullekaan tullut eteen, mutta kieltämättä joka kerta hätkähdyttää, että voi sentään.
Hän totesi mm., että Jeesus on ristillä täydellisesti toteuttanut lain tämänkin asian kohdalla jopa niin, että jos joku vie sinuta viitan niin anna ottaa paitasikin. Kuitenkin hän muistutti, että perheväkivallan ja koulukiusaamisen suhteen asiaan täytyy puuttua eikä niiden saa antaa jatkua loputtomiin. Se mikä on tärkeää, että ei itse ala kostaa pahantekijälle.
Usko ei jätä uskovaa toimettomaksi. Teot ilman uskoa eivät “kelpaa” Jumalalle.
2 tykkäystä
Usko kuitenkin yksin ottaa vastaan siunauksen, eivät teot, vaikka ne kuinka kiiltelisivät.
1 tykkäys
Eli et näe eroa kannoissamme?
Teot ovat uskon tuote ja ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa, siis ilman uskoa, mikä on Jumalan lahja.
3 tykkäystä
Jeesus sanoo:
“Ilman minua te ette voi mitään tehdä”. Jeesuksessa, eli uskossa tehty on Jumalan työ meissä, jota lihamme sielunvihollisen avustamana vastustaa ja siitä tulee omaa työtä. Kun me siunaamme vihollisiamme, niin meidän ihmisemme, lihamme ei sitä tee kuin korkeintaan muodon vuoksi, suullaan. Siis uskova voi pyytää Jumalaa siunaamaan, mikä on kohteen tuho tai pelastus. Tämän Raamattu hyvin selvästi osoittaa.
1 tykkäys
Näistä kuulee monenlaisia saarnoja, ja sudenkuoppia on monessa suunnassa. Mun mielestä kristityille kuuluu saarnata myös lakia, eikä sitä tule vesittää sillä, että heti suoraan hypätään lain noudattamisen mahdottomuuteen ja syntien anteeksi saamiseen. Mutta en pidä hyvänä myöskään tänään kuulemani (en puhu tuosta radiojumalanpalveluksesta vaan omasta kirkkoreissustani) tyyppistä ratkaisua, jossa armosta ei puhuta yhtäkään sanaa. Kaikki kirkossa kävijät eivät välttämättä ole kovin hyvin perehtyneitä kristilliseen oppiin, jolloin sellaisesta saarnasta saa helposti aivan vinoutuneen käsityksen kristinuskosta.
1 tykkäys
Kenelle saarnat sitten suunnataan paitsi näille? Ei toki varmaan maisterin tutkintoa vaadita, mutta eikö saarnan oletusarvo ole, että on käynyt rippikoulun jne.
Minä olen ajatellut, että saarnat suunnataan kaikille sanankuulijoille, olivatpa he perehtyneet Raamattuun hyvin tai huonosti.
No minä en kyllä ole minkään sortin papistoa, joten ei varmaan pitäisi huudella, mutta itse ajattelen jumalanpalveluksen olevan suunnatun seurakuntalaisille. Esimerkiksi kun itse ole orto, niin en oleta luterilaisen jumalanpalveluksen saarnan avaavan luterilaisuutta nimenomaan meille.
Sanankuulijoilla tarkoitin kirkon penkissä jumalanpalveluksessa olijoita ja tietysti myös netin, radion tai TVn kautta seuraajia.
1 tykkäys
Minusta näyttää siltä, että tekoja painottava @oka ei haluaisi sallia ihmisille lahjaa palkkänä lahjana.
Olen tätä paljon miettinyt ja yhä enemmän huolestunut siitä, että lain ja tekojen ja kuuliaisuuden korostajat ovat vaarassa luisua kokonaan pois Kristuksesta. He esittävät yksi toisensa perään pelkästään riuduttavia eivätkä laisinkaan rohkaisevia lausuntoja. Näyttää siltä, että heiltä ei löydy sydäntä hyväksyä pelkkään armoon turvaavia kristittyjä. Meitä, jotka ihan tällaisinamme uskomme olevamme Jumalan lapsia uskon kautta Jeesukseen. Onneksi pelastuksen rajan vetää Jumala.
“Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa.” (Matt 10:8)
“Te olette langenneet pois armosta.” (Gal 5:4)
2 tykkäystä
Apt. 1:8 vaan, kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani …
Luvattu Pyhän Hengen Voima, eli Pyhän Hengen kaste aktivoi jo uskoon tulleet. Tämän “vyöryn” todistus on koko maailman evankeliointi. Ydinsana on esomai, suom. tulette- olemaan- teonsana, tulevassa aikamuodossa.
Eli olla-sanaksi suomennettu kuvaa Jumalan toimintaa uskovassa, joka on yhtä kuin lepoa Herrassa.
Hieman pilkunviilausta. Tekstissä (Apt 1:8) esiintyy εἰμί (eimi) verbin mediumin futuuri ἔσεσθέ (esesthe), ei ἔσομαι (esomai). Kreikan kielessä verbeillä on kolme pääluokkaa, passiivi, mediumi ja aktiivi. Aktiivissa subjekti on tekijä, passiivissa teon kohde. Mediumi on tältä väliltä; subjekti tekee ja on samalla teon kohde. Kohdan suomennos kuuluisi kankeasti “Oma olemisenne tulee olemaan todistus Jumalasta”. Ihminen elää ja on ja se tulee olemaan Pyhän Hengen vaikutuksesta todistus Jumalasta.
Tämä on tietenkin mielenkiintoinen tulokulma tekojen pohtimiseen. Kun peseydyn, niin oma hinkkaamiseni ei hirveästi hyödytä ilman vettä (sic!). Kun teen hyvän työ, niin oma tekemiseni ei ole mitään ilman Jumalaa joka tekee siitä hyvän, vaikka ulospäin näyttää siltä, että puuhastelen kovastikin.
D
2 tykkäystä
Totta kai Pyhä Henki on kaiken evankeliumin levittämisen voimana. Eivät vanhat kirkot olisi voineet pitää ilosanomaa esillä ja levittäneet sitä maailmaan paria tuhatta vuotta ilman Jumalan Henkeä.
Uskovat kuitenkin pääsevät taivaaseen Jeesuksen siivellä. Mauri Vikstén ilmaisi asian niin, että pelastuakseen ei uskovan ja mielenmuutoksen kokeneen ja Jumalan puoleen kääntyneen ihmisen tarvitse tehdä yhtään mitään, ja sekin pääsee joka vain “olla möllöttää”.
“Hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi,” (1.Kor 1:30)
Olisi hyvä jos helluntailaisetkin kalibroisivat oppinsa Raamatun mukaan ja tulisivat pelastusasiassa selkeästi Viksténin linjoille. Se on: vanhurskaus uskon kautta.
1 tykkäys
Tähän tulokseen olen minäkin tullut. Uskovan ei tarvitse evankelioida ollakseen osallinen iankaikkisesta elämästä, sillä silloinhan evankeliumin julistaminen olisi lain teko. Muistan itse kuinka 80 luvun alussa helluntaiseurakunnassa ollessani pelin henki oli se, että jos et evankelioi, niin asiasi eivät ole kunnossa, eli toisin sanoen usko käsitettiin tekona. Siksi minultakin kysyttiin tämän tuosta “onko veli vielä uskossa”, ikään kuin usko saattaisi yht’äkkiä huomaamatta valahtaa torille. Pidin sitä hyvin ahdistavana lainalaisuutena. Olen joskus ehkä kertonutkin, että sain tuolloin luterilaisen Olav Valen-Sendstadin kirjan “Uskosta vanhurskas” ja se teki heti “sileän pinnan” ja erosin helluntaiseurakunnasta.
5 tykkäystä
Tosi erilaista on nykyään siellä missä minä olen. Ei ole jäänyt epäselväksi että armon vaikuttama usko tekee vanhurskaaksi.
Joskus olen jopa ajatellut että aika luterilaista tämä suomalainen helluntailaisuus. Espanjassahan se on katolisilta vaikutteita saanutta. Tämä foorumi tarvitsisi enemmän nykyhelluntaiseurakunnissa aktiivisia ihmisiä, sillä olkiukot ja omat muistot yleistäen esitettynä hämärtävät todellisuutta.
Lähes joka kokouksessa myös muistetaan muistuttaa että usko koskee jokaista hetkeä elämässä, olemista. Ja jos siltä tuntuu, kaupan kassajonossa jutellessa voi tuoda uskonasiat esille. Paino sanoilla jos siltä tuntuu. Tärkeintä on elää oma elämä tehden kristillisiä valintoja.
Varsinainen evankeliointi on joidenkin kutsumus.
1 tykkäys
Selittäisitkö lyhyesti mikä on se oppi joka pitäisi kalibroida, se on minulle vähän epäselvää.
Niin se on. Ja kansanluonnekin vaikuttaa. Ja Mauri Viksténkin viittasi usein juurikin luterilaiseen uskonvanhurskausoppiin.
Se on ennen kaikkea uskonvanhurskausoppi, josta on oma ketjukin. Liian paljon on tekojen korostusta, jota mm @oka viesteissään jaksaa painottaa. Oppi vanhurskaudesta uskon kautta helpottaa myös hyväksymään Jumalan lapset muissakin kirkkokunnissa ja hyväksymään esimerkiksi ne jotka ovat lapsikasteen kannalla. Joka on asian ymmärtänyt, sille ei erilainen kastenäkemys ole minkäänlainen ongelma, josta pitäisi muita neuvoa ja oikaista.
Mutta myös pneumatiikassa eli Pyhän Hengen alueella olisi viilattavaa Viksténin osoittamaan terveeseen suuntaan. Kun uskova on saanut Pyhän Hengen, Henki asuu hänessä ja hänen tulee vain täyttyä Hengellä - eli Henkeä ei tarvitse tavoitella ulkopuolelta.
Sanoisin tähän, että Pyhän Hengen saaminen ei ole teoriaa vaan kokemuksellinen asia, vaikkapa tähän tapaan:
Jumalan valtakunta on “vanhurskautta ja rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä.” (Room 14:17)
“‘Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niinkuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat.’ Mutta sen hän sanoi Hengestä, joka niiden piti saaman, jotka uskoivat häneen.” (Joh 7:38-39)
Voisin sen ehkä sanoa niinkin, että Pyhä Henki ei virtaa ihmisen sisään vaan ihmisestä ulos, sitten kun hän kerran on Pyhän Hengen saanut. Ja tässä kohden helluntailaisilla olisi siis todellakin teologiansa korjaamista!
Sanoisin että on kummankinlaisia helluntailaisia, niitä vähän kokemattomia ja ymmärtämättömiä jotka vain seuraavat alttarikutsuja ja näyttää siltä että he tavoittelevat ulkopuoleltaan Henkeä, koska ei ihan tiedä mitä ovat tekemässä, ja sitten niitä jotka tietävät olevansa Pyhän Hengen temppeleitä joissa aika ajoin Henki erityisesti kuohahtaa ja suorastaan purskahtaa.