Olisi mielenkiintoista tietää kuinka moni liittyneistä on maahanmuuttajia. Kun suomalaisten keskuudessa syntynyt trendi tulee päätökseen ja paluumuutto alkaa, niin Suomen ortodoksisen kirkon jäsenmäärän vähentyminen kiihtyy. Kastettujen suhde kuolleisiin on noin 23% (179:783) mutta liittyneiden suhde eronneisiin on noin 145% (1441:995).
Helsingin seurakunta on edelläkävija kirkkoon liitettyjen määrässä.
Voimia papistolle, jonka määrä ei kireässä taloudellisessa tilanteessa ole juuri kasvanut. Rippilapsia on tosi paljon ja katumuksen sakramentilla käydään perinteen mukaan ainakin ennen kaikkia pitempiä paastoja. Ne ovat tilanteesta riippuen pitkiäkin kohtaamisia. Yksin rukouksetkin vievät aikaa.
Kun puhutaan eri seurakuntiin muuttaneista, niin tulee muistaa kuinka suuria seurakuntamme ovat. Esim Helsingin ortodoksinen seurakunta on oikeastaan Uudenmaan ja Hämeen ortodoksinen seurakunta, koska se käsittää miltei koko Uudenmaan itäisintä Loviisan seutukuntaa lukuun ottamatta ja koko Kanta-Hämeen sekä Päijät-Hämeen
Ortodoksien vanhoilla asuinmailla Pohjois-Karjalassa ja Pohjois-Savossa, minne rajakarjalaiset ortodoksit sodan jälkeen sijoitettiin, asuu nykyisin enää vähän ortodokseja. Etenkään Savossa eivät karjalaiset viihtyneet, vaan muuttivat pääkaupunnkiseudulle.
2 tykkäystä
Kyseessä ei ole suomalainen vaan kansainvälinen ilmiö. Trendi on huono sana kuvaamaan Jumalan työtä.
Kirkkoon liitetyissä on huomattavan paljon 20-30 vuotiaita hedelmällisessä iässä olevia. Luvassa siis lähivuosina kastettujen ja mirhavoideltujen määrän kasvua.
Onkohan ainakaan viimeiseen 10 vuoteen yksikään valitus kirkkoherran valinnasta johtanut siihen, että valinta olisi vaihtunut? Valitun henkilön valitus jättää kuitenkin outoon välitilaan, kun kirkon säädösten mukaan valittu ei saa hakea muita tehtäviä kirkon sisällä ennen kuin kirkkoherran valinta on ratkaistu. Tällä on estetty muun ohella sitä, ettei lopputuloksena olisi se, että kun tuomioistuin ehkä mahdollisesti vasta vuosien päästä ratkaisunsa julistaa, valittu onkin jo uusissa töissä kirkon sisällä. Yle teki joitain vuosia sitten jutun kirkkoherran vaaleista tehdyistä valituksista, jossa tarkastelussa tulos tarkasteltujen vuosien osalta oli silloin, että yksikään henkilövalinta ei ollut valituksen johdosta lopulta muuttunut. Joskus vaali on mennyt uusiksi, mutta valinta on ollut sama.
23-sivuinen valitus voi olla joko perusteellinen, mutta pituus voi seurata myös siitä, ettei ole osattu esittää asiaa keskittyen olennaiseen. Usein kirkkoherran vaaleista tehdyt valitukset ovat olleet juridisesti merkityksettömiä asioita pyörittelemään keskittyviä spekulointeja, joista on vaikea löytää tekstin seasta tietoa siitä, että mitä hallinto-oikeuden kannalta relevantteja perusteluita tekstissä on edes esitetty. Tässä tapauksessa en ole nähnyt dokumenttia, joten en tiedä, mihin valitus on kohdistunut, enkä myöskään tiedä, kuinka iso osa tekstistä on valituksen käsittelyn kannalta relevanttia. Pituus voi toki johtua siitä, jos valitusasiakirjaan on sisällytetty otteita dokumenteista.
Valitusaiheista yksi yleinen on ollut vaalisijoihin liittyvä. Sen osalta hankaluus on, että hakijoita arvioiva tuomiokapituli ei käytännössä voi kirjoittaa julkisiin asiakirjoihin auki välttämättä negatiivisia tietojaan hakijoista, jotka voivat silti olla osa kokonaisharkintaa. Jos vaikka tiedettäisiin aiempien kokemusten perusteella jonkun hakijan olevan hankala persoona, tai työllistävän tuomiokapitulia tarpeettoman paljon, ei sitä voisi viralliseen asiakirjaan näkyviin kirjoittaa. En väitä, että näin olisi tässä tapauksessa, vaan tämä vain yleisenä toteamuksena. Virallisiin papereihin pyritään kirjoittamaan yleensä lähinnä hakijoiden positiivisista puolista.
Vilkuilin hiukan, miten pöytäkirjoja Lopen seurakunnassa tehdään. Ensimmäisenä vastaan tuli tiedote joulukuulta 2025 siitä, että kirkkoneuvoston pöytäkirjassa on muutoksenhakuohjeet olleet lainvastaiset. Esittelijänä asiassa oli ollut kirkkoherra itse, ja virhe oli ollut aivan perusasiassa. Vastaava tilanne tulee seurakunnissa vastaan jatkuvasti papiston virkamääräyksiä koskevissa päätöksissä, kun kirkkoneuvosto käytännössä toimii vain lausunnonantajana päätösvallan ollessa tuomiokapitulilla.
Sivuilta löytyi kirkkovaltuuston uusin pöytäkirja. Sen mukaan kirkkoherra on vastustanut talousjohtajan päätösesitystä viime kokouksessa 9.12.2025, äänestyttänyt päätösasiasta ja äänestyksessä vähemmistöön jäätyään kirjauttanut eriävän mielipiteen pöytäkirjaan, kun kokous päätti asian talousjohtajan päätösesityksen mukaisesti. Sellainen pöytäkirjakirjaus on todella harvinainen seurakunnissa, jossa kirkkoherra kirjoittaa eriävän mielipiteen oman alaisensa päätösesityksen mukaan tehtyyn päätökseen. Yleensä aina seurakunnissa kirkkoherra ja talousjohtaja sopivat yhteisen linjansa ennen kokouskutsun lähettämistä niin, että kirkkoherra lähtökohtaisesti aina tukee alaisensa esitystä sitten kokouksen aikana. Päätösesitykset tulevat valtuuston kokouksiin puheenjohtajan eli kirkkoherran hyväksynnän kautta. Jos päätösesitys on kirkkoherran mielestä huono, tämä palauttaa esityksen normaalisti valmisteluun seurakunnan johtajana ennen kuin edes päästää asiaa esityslistalle. Jos päätösesitys osoittautuu puolestaan vasta kokouksessa ilmenevien uusien tietojen myötä huonoksi, sitten voidaan ottaa aikalisä tai vaikka vielä kokouksessa muuttaa pohjaesitystä.
On todella poikkeuksellista, että kirkkoherra kokouksen puheenjohtajana kirjauttaa eriävän mielipiteen valtuuston pöytäkirjaan silloin, jos valtuusto on päättänyt asian täsmälleen kokouksen puheenjohtajan aikoinaan hyväksymän esityslistan mukaisesti.
Perusteluna sille, että pöytäkirjoja ei enempää seurakunnan sivuilta löydy, Lopen seurakunnan nettisivuilla lukee näköjään:
Nähtävillä olevat kutsut, kuulutukset, pöytäkirjat ja päätökset
Tällä sivulla ovat nähtävillä kaikki Lopen seurakunnan julkisesti nähtävillä olevat kokouskutsut, kuulutukset, päätökset ja pöytäkirjat. Asiakirjat ovat nähtävillä sen ajan kuin kirkkolaki määrää.
Esimerkiksi kirkkoneuvoston pöytäkirjat ovat nähtävillä yleensä 21 täyttä vuorokautta: seurakuntalaisen katsotaan saaneen asiakirja tiedokseen seitsemäntenä päivänä asiakirjan laittamisesta nähtäville tietoverkkoon (KL. 10:24§). Tästä alkaa 14 vuorokauden mittainen aika, jolloin seurakuntalaisella on oikeus tehdä oikaisuvaatimus kirkkoneuvoston päätökseen (KL: 12:10§).
Kirkkovaltuuston pöytäkirjat ovat vastaavasti esillä tiedoksisaantiajan 7 vuorokautta ja valitusajan 30 vuorokautta (KL. 10:24§ ja KL 12:10§)
Huomioithan, että tämä sivu on usein tyhjä. Etenkin kesäaikaan voi olla pitkiäkin aikoja ettei seurakunnan hallinto kokoonnu eikä nähtävillä ole yhtään asiakirjaa.
Lopen seurakunnan sivuilla olevan kyseisen tekstin kirjoittaja vaikuttaa ymmärtäneen lain sisällön suoraan sanottuna olennaisesti väärin. Tekstissä väitetään, että “Asiakirjat ovat nähtävillä sen ajan kuin kirkkolaki määrää”, mutta ei kirkkolaissa ole säädetty, että tiedot pitäisi poistaa 21 päivän jälkeen saatavilta. Hyvän hallinnon ja avoimuuden periaatteiden mukaisesti pöytäkirjat pyritään nykyään päinvastoin yleensä seurakunnissa pitämään pitkään saatavilla, eikä vain siihen asti, milloin valitusoikeus päättyy. Kuinka esimerkiksi muut kuin seurakunnan työntekijät ja luottamushenkilöt voivat verrata tämän vuoden päätöksiä viime vuoden vastaaviin, jos vanhoja pöytäkirjoja ei ole missään esillä? Se estää pöytäkirjojen lukemisen pääosalta mahdollisista lukijoista, jos jokaisen, joka jonkun pöytäkirjan haluaa nähdä, pitää paikallisesti käyttöön otetun 21 päivän tai 37 päivän rajan täytyttyä tehdä julkisuuslain mukainen tietopyyntö, ja erikseen pyytää, että voisiko jonkun aiemman pöytäkirjan saada nähtäväksi. Pyytämistä hankaloittaa vielä se, ettei tuon seurakunnan kotisivulla ole edes luetteloa siitä, mitä pöytäkirjoja viime vuosina edes on laadittu ja tietopyynnöllä pyydettävissä.
Sitä en tiedä, kuka tuon tekstin on kirjoittanut seurakunnan sivuille, mutta tuollainen käytäntö ei mielestäni ole hyvä.
Rovasti Kaarlo Hirvilammi 96v, on saanut iäisyyskutsun 22.12.2025. Hän on toiminut mm. Etiopiassa Mekane Yesus -kirkon Kambatan työn neuvonantajana ja Suomen Lähetysseuran Etiopian työalan esimiehenä. Afrikassa hän toimi yhteensä 12 vuotta. Hän on kirjoittanut useita kirjoja, joista toiseksi viimeinen, veteraaniaiheinen, on tullut painosta viime marraskuussa ja viimeinen, Kertomuksia Saaban kuningattaren maasta, on parhaillaan kirjapainossa. Nämä tiedot ovat Kalevassa olevasta poikansa Matti Hirvilammin tekstistä.
En tuntenut Kaarlo Hirvilammia henkilökohtaisesti, mutta olen lukenut hänestä ja hänen pojistaan ja minulla on hänestä hyvin positiivinen käsitys.
2 tykkäystä
Perusteluja valitukselle löytyy tämän blogin linkeistä.
D
2 tykkäystä
Pahoittelen epäsopivasta viestistäni, saa poistaa, ei ollut tarkoitus mitenkään.
Vilkaisin. Linkeistä jälkimmäinen sisälsi ihan asiaa. Jos todella arviointiperusteet ovat muuttuneet asiakirjoissa matkan varrella, se on ongelmallista. Kyllähän ne aika useinkin varmaan tosiasiassa muuttuvat, kun kyse kokonaisarviosta, mutta yleensä ansiovertailuasiakirjat kuitenkin laaditaan alkuperäisten kriteerien mukaisina. On mahdollista, että vaali menee uusiksi, jos valitus on perustunut siihen, että vaalisijoja määritettäessä on käytetty olennaisesti erilaista kriteerien kokonaisuutta kuin mitkä arviointikriteerit olivat etukäteen julkisesti tiedossa. Tosin jos tällaisen virheen katsottaisiin syrjineen lopulta vain valituksi tullutta, sitten vaalia ei todennäköisesti määrättäisi uusimaan. Tuollaisesta asiasta on käyty oikeutta ennenkin, ja valintapäätöksiä on oikeudessa kumottu, jos kriteerit asiakirjoissa ovat menneet liian olennaisesti muuttumaan. Tuossa varsinainen valinta on tehty kansanvaalissa, mutta käytännössä menestymisen mahdollisuus kirkkoherranvaaleissa on vain niillä kolmella, jotka tuomiokapituli on tavallaan esivalinnut.
Linkeistä ensimmäinen puolestaan sisälsi välillä asiaa, ja välillä sitten taas niin epätavanomaiselta vaikuttavia tulkintoja sääntelyä koskien, että se teksti puolestaan ihmetytti. Kirjoittaja kritisoi siinä etenkin sitä, ettei arvioinnissa ole painotettu “osaamista” Johtavien viranhaltijoiden hauissa hakijoiden vahvuudet ja heikkoudet käytännön osaamisessa voivat painottua eri asioihin ja erilaisia osaamisyhdistelmiä voi olla vaikea objektiivisesti verrata, joten muilta kuin asiakirjoihin varsin suoraan perustettavissa olevilta osin osaamisen vertailut tehdään usein omassa mielessä tai voidaan niitä koskevat näkemykset vaikka valintaryhmässä kertoa näkemykset suullisestikin. Kaikkea valinnassa tosiasiassa huomioitua ja arvioitua ei yleensä koskaan kirjoiteta julkisiksi tuleviin asiakirjoihin.
Hakija korosti sitä, että perustuslain 125 § mukaan yleiset nimitysperusteet virkoihin ovat “taito, kyky ja koeteltu kansalaiskunto”, ja väitti, että "avainsana perustuslaissa ei ole opinnot ja kokemus, vaan “taito”. Perustuslain esitöissä on kuitenkin selostettu tuon pykälän merkitystä juuri niin, että: “Taidolla tarkoitetaan lähinnä koulutuksen tai työkokemuksen avulla hankittuja tietoja ja taitoja.” Eli koulutus ja kokemus eivät ole viranhaussa taitojen vastakohta, vaan tietojen suoritetuista koulutuksista ja työkokemuksista katsotaan muodostavan tietoa hakijan taidoista.
Hakija väitti kirjoituksessaan, että sellainen käytäntö, jossa kaikilla hakijoilla on etukäteen ilmoitetusti sama maksimikesto työhaastattelussa on laiton:
Menetelmä on varmaan joidenkin mielestä hyvä, mutta viranhakua ajatellen kyseenalainen, jopa laiton.
En usko. Maksimiajan asettaminen on nykyään päinvastoin ihan vakiokäytäntö monilla julkisen sektorin toimijoilla. Jos maksimiajan asettamattomuuden takia eri hakijoille on tullut merkitsevästi erilaiset aikaikkunat esittää asiaansa ja samalla mainostaa itseään, on se oikeuskäytännössä päinvastoin katsottu hakijoiden yhdenvertaisuutta potentiaalisesti loukkaavaksi. Varsin yleisesti työhaastattelut toteutetaan vaikkapa yhden tai kahden päivän aikana peräkkäin etukäteen kalenteroidulla aikataululla niin, että jokaisella hakijalla on suunnilleen sama minuuttimäärä enintään käytettävissään.
Paavi Leon ensimmäinen Maailman tilaa koskeva puhe jonka hän piti 184 eri maan lähettiläälle.
Hän puhuu vapaasta mielipiteenilmaisusta, keskustelukumppaneita ymmärtävästä kommunikoinnista ja niiden merkityksestä erilaisissa haasteellisissa tilanteissa, poliittisissa tai sotilaallisissa konflikteissa tai luonnonkatastrofien aiheuttamien tilanteiden ratkaisemisessa.
Ajattelin että kommunikointia koskeva osio saattaisi olla Foorumillekin sopiva aihe.
Koko puhe.
Vapaata yhteiskunta ja kommunikointia koskeva osio.
5:28 […]truly free society does not impose uniformity but protects the diversity of consciences, preventing authoritarian tendencies and promoting an ethical dialogue that enriches the social fabric.[…]
Toivon itse että ajat pikku hiljaa muuttuvat ja eri mieltä oleminen ei johda cancelöintiin tai turvallisen tilan vaatimiseen. Mielipiteitten väkinäinen tasapäistäminen taikka erilaisten näkemysten vahva kilpailuttaminen eli siis tietynlainen joukkuemielinen käyttäytyminen, ei valitettavasti johda omientuntojen suojelemiseen tai autoritatiivisten yhteiskuntamallien nousun ehkäisemiseen.
1 tykkäys
Opetusministeri Anders Adlercreutz on vieraillut katolisessa piispantalossa. Piispa Raimon mukaan keskustelua oli käyty mm koulujen uskonnonopetuksesta…
3 tykkäystä
Suomen katolisen kirkon piispa ja evankelis-luterilaisen kirkon arkkipiispa matkustavat yhdessä korkeasti pyhitetyn arkkipiispa Elian kanssa torstaina Roomaan tapaamaan paavia.
Isä esipaimen on pyytänyt muistamaan veljeskolmikon matkaa rukouksissa.
Katolisella kirkolla on Suomessa vain piispa, ei arkkipiispaa.
1 tykkäys
Piispa Raimo ja arkkipiispa Tapio Luoma ne kaksi muuta piispaa. Harvemmin on tainnut matkassa olla 2 arkkipiispaa…
1 tykkäys
Niinpä…Lähin arkkipiispa taitaa löytyä Kööpenhaminasta.
.
.
.
.
.
Eikös Kööpenhaminan katolinen piispa, jonka hiippakunta käsittää koko Tanskan, ole ihan tavallinen piispa?
1 tykkäys
Edes ennen reformaatiota, nykyisen Tanskan alueella ei ollut minun muistaakseni arkkipiispakuntaa, koska se arkkipiispa jota usein kutsutaan “Tanskan arkkipiispaksi” piti katedraansa Lundissa. Tätä ennen alueen metropoliitta oli Hampuri-Bremenin arkkipiispa joka vastusti henkeen ja vereen niin Nidarosiin kuin Lundiin perustettavia arkkipiispakuntia. Kiinnostavaksi nämä asiat tekee se, että ajankohta osuu juuri myyttisen engelsmannin, Henrikin, tuloon nykyisen Ruotsin alueelle, ja myöhemmin Suomeen.
Tässä on siis yksi syy miksi Uppsalaan haluttiin perustaa hiippakunta. Lundin kohottua arkkipiispakunnaksi Uppsala perustettiin Lundin alaiseksi, jolloin koko syntyvä yhtenäinen Ruotsi, sekä Henrikin aloittamana Uppsalan yhteyteen organisoitu Suomen puoli siinä mukana, saatiin järjesteltyä Hampuri-Bremenin ulottumattomiin. Motiivi tähän oli se, että Saksalais-Roomalainen keisarikunta oli yhä enenevässä määrin vastapaavien tukija. Tanskan ja Norjan maallisempi motiivi saada omat arkkihiippakunnat oli se, että vahva Saksan keisarikunta oli niille vaarallisempi uhka jos ne olivat myös kirkollisesti keisarikunnan alueen määräysvallassa. Saksassa oli jo vuosisatoja ollut tapana yhdistää kirkollinen ja maallinen valta. Pohjoismaissa taas oltiin juuri tuolloin perustamassa pohjaa nykyisille itsenäisille valtioille.
Henrikin aikalainen Lundin arkkipiispa Eskil joutui jopa Hampuri-Bremenin piispan vangitsemaksi näissä valtaväännöissä, ja lopulta maanpakoon omasta katedrastaan Ranskaan, koska Tanskan kuningas Valdemar alkoi myös vastapaavin kannattajaksi. Kyllä siihen Henrikin Suomeen tuloon ja hänen murhaansa jotain tiettyä säpinää liittyi.
1 tykkäys
Totta! Se arkkipiispan titteliä kantava Köpiksessä on Vatikaanin nuntius eli Pyhän Istuimen Pohjoismaiden suurlähettiläs.
1 tykkäys
En olekaan seurannut ketä siellä Pohjoismaiden Nuntiatuurissa nykyään istuu.
Reformaatiosta seurasi ainakin sellainen jopa ihan mukavalta tuntuva asia, että Pohjoismaiden alueista ei kiistele enää ympäröivien maiden arkkipiispat tai metropoliitat vaan Pohjoismaiden hiippakunnat ovat ainakin toistaiseksi suoraan alisteisia Pyhälle istuimelle.
Köpiksen minäkin muistelin nuntiuksen paikaksi, mutta onko siellä enää ketään, kun internetti näyttää että Nuntiatuuri olisi muuttanut Ruotsiin, Djursholmiin.
Lisäys: Voi apua, nykyisen nuntiuksen nimi on Murat. Syntyisin Izmiristä. No, monia vuosia hänelle.