Jos syyte nostetaan ja menee läpi, niin todennäköinen rangaistus voisi olla 50 päiväsakkoa, Halla-ahon ja Sebastian Tynkkysen vastaavien tuomioiden tapaan (“kiihottaminen kansanryhmää vastaan”). Jos Räsänen kieltäytyisi maksamasta, hän kai joutuisi istumaan vastaavaksi ajaksi vankilaan - tai ensikertalaisena vain puolet eli 25 päivää - mikä toisi tapaukselle maksimaalisen kansainvälisen julkisuuden.
2 tykkäystä
Ei sitä voi Suomessa ihminen yleensä itse valita, suorittaako päiväsakot rahana vai vankeutena. Vankeutena päiväsakot voi suorittaa vain, jos sakkoa ei saada perittyä rahana. Jos kieltäytyy maksamasta, maksu menee ulosottoon. Vain silloin, jos ulosotto toteaa henkilön varattomaksi, päiväsakot voivat muuntua vankeudeksi. Vankivuorokausi maksoi vuonna 2018 yhteiskunnalle keskimäärin 214 euroa. Karkeasti laskettuna esimerkiksi 25 päivän vankeusajasta tulisi valtiolle 5350 euron lasku. Päiväsakot sen sijaan ovat valtiolle tuloa. Valtio ei halua maksaa rikoksesta tuomituista ylimääräisiä menoja, eikä päästä sakkoja vankeudeksi muuntamaan muita kuin sellaisia henkilöitä, jotka eivät ole saatavan ulosottoon menemisestä huolimatta päiväsakkoja maksaneet.
2 tykkäystä
Kiitos linkistä. Tämä menee nyt meikäläisellä lukulistan kärkeen!
2 tykkäystä
Poliittinen valtakunnansyyttäjä.
Itsestään selvää sinänsä, koska tiedämme ihmiskunnan historian. Oikein paljon kiitoksia muuten niille “hyvää” tarkoittaville, jotka ruokkivat näitä pidemmälle.
Hyvin erikoiselta valtakunnansyyttäjän toiminta ainakin nyt vaikuttaa. Esitutkinnan aloittamisesta tiedotti tänään 4.11.2019 syyttäjälaitos. Syyttäjälaitos noudattaa normaalisti periaatetta, jonka mukaan esitutkinnan aloittamisesta tiedotetaan vain, jos päätös aloittamisen määräämisestä on negatiivinen. Epäilyistä ei tavata tiedottaa. Esitutkintojen valmistumisista ja tuloksista molempiin suuntiin syyttäjä kyllä tapaa tiedotella, missä vaiheessa syyteharkinnan jälkeen syyttäjä joko jättää nostamatta syytteen tai nostaa syytteen. Tuo on ainoa kerta koko vuonna 2019 kun syyttäjälaitos julkaisee tiedotteen esitutkinnan aloittamisen määräämisestä. Vuonna 2018 sellaisia tiedotteita ei näytä julkaistun ensimmäistäkään syyttäjän tiedotelistauksen perusteella, eikä myöskään vuonna 2017. Sen pidemmälle en alkanut tiedotteita kahlaamaan. Tuollaisen tiedotteen lähettäminen on hyvin poikkeuksellista toimintaa syyttäjältä.
Näköjään Turun yliopiston eduskuntatutkimuksen johtajakin on nyt ilmaissut, että:
"Minulla on vaikeuksia hahmottaa, mikä on se painava yhteiskunnallinen peruste, joka sai valtakunnan syyttäjän tarttumaan tähän asiaan, josta poliisi jo aiemmin oli päättänyt olla aloittamatta esitutkintaa.”
Hän on ilmaissut tulkitsevansa, että vuonna 2004 julkaistun kirjan kirjoittajaa kohtaan syyteoikeus on vanhentunut vuonna 2009 eli noin 10 vuotta sitten.
En ymmärrä, miksi syyttäjälaitos on lähtenyt asiassa sille poikkeukselliseen julkisuuspeliin. Jos tutkitaan, niin sitten tutkitaan, ja kun tuloksia on tiedossa, sitten tiedotetaan sen mukaan, mitä on tiedotettavissa. Syyttäjällä ei normaalisti ole tapana nostaa ihmisiä julkisen rikosepäilyn kohteeksi ennen kuin esitutkintaa on edes aloitettu.
6 tykkäystä
Minusta on tärkeää että nimenomaan saadaan oikeusoppineiden malli sille miten uskonnollinen teksti ja uskonnonvapaus ja toisaalta kiihottaminen kansanryhmää vastaan voivat toimia yhdessä - - vastaavia tulee vielä esiin vaikkapa islamin kohdalla ja siksi on hyvä, että ennakkotapaus ja tulkinta on olemassa - -
(Lihavointi minun.) Pohdintasi ovat kyllä sympaattisia, ja voisihan näistäkin keskustella… Mutta palataanpa vuoden 2019 todellisuuteen: Et kai vakavissasi usko, että joku nyky-Suomen syyttäjä rupeaisi puuttumaan islamin uskonnonvapauteen?? Näethän itse: jos kristitty sanoo jotakin “epäeettiseksi” luokiteltavaa, hän saa syytteen; jos islaminuskon epäeettisiä piirteitä arvostelee, arvostelija saa syytteen, ei kukaan muslimi. Tästähän on olemassa ennakkopäätös: 9-vuotiaaseen lapseen suoritettu vaginapenetraatio on teko, jota ei saa arvostella, kun islam pitää teon tekijää pyhänä.
5 tykkäystä
Sinänsä en oikein tykkää kristillisdemokraateista. Toimivat ikävästi sen välissä, että Jeesuksen seuraajia alettaisiin syöttää leijonille aiheuttaen massiivisen herätyksen.
Onko nyt todellakin niin, että Suomen evankelis-luterilaisen kirkon johto ei ole ottanut tähän mitään kantaa?
Kielletystä kirjasta (2004): “Parisuhdelain käsittelyn aikana [1997-2001] kirkolle ja seurauksista huolestuneille kristityille vakuutettiin, että kirkko saa pitää omat arvonsa ja näkemyksensä homoseksuaalisuudesta.” 
4 tykkäystä
Arkkipiispa kommentoi Radio Deissä asiaa joitain viikkoja sitten. Siitä lausunnosta on kuitenkin voinut olla vaikea ymmärtää, että mitä hän mahtoi tarkoittaa. Ensin arkkipiispa sanoi, että hän ei voi pitää realistisena sitä, että Raamatun lukeminen, levittäminen tai siteeraaminen voisi olla rikollista. Sitten hän sanoi, että asia riippuu siitä, missä kontekstissa ja missä sävyssä se tehdään. Toimittajan tarkentavan kysymyksen jälkeen hän sanoi, että hänen lausuntonsa voi hämmentää monia, ja korosti, että tärkeintä on se, mitä Jumala Raamatussa puhuu ja mitä Hän haluaa meille sanoa. Seurakuntalainen.fi -sivusto siteerasi lausuntoja tähän tapaan:
– Tämä asia on juuri se, mitä oikeuslaitos tutkii ja pohtii, joten en halua siihen ottaa kantaa. Totean vain sen, että en pidä mitenkään realistisena ajatusta, että jossakin vaiheessa Suomessa Raamatun lukeminen olisi rikollista – tai Raamatun levittäminen tai julkinen siteeraaminen. Minusta kyse on ennen kaikkea siitä, missä kontekstissa, missä sävyssä ja millä tavalla sitä tehdään.
– Se mitä sitä kontekstia tunnen, niin luulen ymmärtäväni jotakin siitä tulokulmasta. Kun kesällä tätä sanailua tässä oli, niin tulin myöskin itse todenneeksi, sen minkä olen sanonut jo kauan sitten seurakuntavuosinani omissa raamattuopetuksissani, että Raamattu ei ole Herra vaan Jeesus Kristus on Herra – ja juuri hänestä Raamattu kertoo.
– Vaikka ymmärränkin, että tällainen lausuma saattaa hämmentää monia, niin siitä huolimatta tämä on se ymmärrys, minkä minä olen saanut Raamatusta ja ylipäätään kristillisestä uskosta. Tulemme tähän kysymykseen, miten Raamattua luemme, miten sitä tulkitsemme – ja ennen kaikkea, muistammeko sen, että kyse ei ole siitä, miten me Raamattua käytämme, vaan miten se Jumala, joka Raamatussa meille puhuu, näkee meidät ja mitä Hän haluaa meille sanoa.
1 tykkäys
Voi tehdä isojakin talouspetoksia, ja pysytellä joitakin vuosia ulkomailla, niin rikos on vanhentunut. Toki voi vielä välillä pistäytyä maassa kaverien juhlissa.
Mutta lausua jotain siteerauksia Raamatusta puoli sukupolvea sitten ja joutua nyt tutkintaan! Hei haloo?
Taisin 1960-luvulla käyttää sanaa neekeri…
3 tykkäystä
Minäkin pidän Laajasalon näkemyksiä Jumalan tahdon, kristinuskon ja lähimmäisenrakkauden vastaisina, mutta en missään tapauksessa halua että yhteiskunta ryhtyy pitämään niiden ilmaisemista rangaistavana rikoksena.
12 tykkäystä
Mietiskelin tätä. Mielestäni molemmat ovat väärässä.
Jos Laajasalo ja Räsänen vaihtaisivat kommenttinsa päittäin molemmat olisivat oikeassa.
Totuus on, että homoseksin harjoittaminen on synti. Syntiä aktiivisesti harjoittaen et pysty näkemään Jeesusta kasvoista kasvoihin. Jonka pitäisi ainakin olla uskonelämän pyrkimys. Näinollen hyväksymällä minkä tahansa synnin kirkkoon estät ihmisiä kohtaamasta Jumalaa. Joka on syvää rakkaudettomuutta.
Räsänen taas on väärässä, koska on poliitikko. Kun tarkoitus on maallinen pitäisi jokainen ihminen olla samalla muodoin läheinen. Eikä ihmistä tulisi tuomita heidän synneistään kohdatessaan. Samoin yhteiskunnan pitäisi kohdella tasa-arvoisesti.
1 tykkäys
Plääh. Eipä varsin innostusta löytynyt.
Minusta on muuten ikävää jos keskustelu menee siihen meta-asiaan, onko 15 vuodella merkitystä. Olisi olennaisempaa kysyä saako samanlaisen tekstin kirjoittaa nyt.
(Vaikka en kiistä, etteikö juridiikalla ja vanhentumisella olisi oma kiinnostavuutensa.)
2 tykkäystä
Kirkolliskokousedustaja Himanka osuu maaliin kommentoidessaan Hiilamon mielipidettä Hesarissa.
" EDUSTAJAKOLLEGA Kirsi Hiilamo (HS Mielipide 1.11.) on huolissaan kirkon maltillisten hankalasta tilanteesta parisuhdekysymyksessä. Polarisaation vahvistuessa keskikentän pelaajilla on hankalat oltavat niin kirkossa kuin muuallakin yhteiskunnassa.
Toisin kuin Hiilamo olettaa, keskialueella kaartelee myös paljon kaltaisiani, jotka eivät näe samaa sukupuolta olevien kirkollista vihkimistä oikeana ratkaisuna.
Samaan hengenvetoon totean, että seksuaalivähemmistöistä puhutaan kirkossa aivan liikaa ylätason ilmiönä. Sielunhoidollinen ja ihmisen tasalle tuleva puhe on valitettavan vähäistä. Tämä lieveilmiö on ymmärrettävää, koska mistä muusta me olemme puhuneet kuin lakipykälistä, virkamiesten tehtävistä ja sakramenttiteologian detaljeista?
Seksuaalivähemmistöjen asemaa tulisi kirkossa kohentaa, mutta tämä arvovaltakysymykseksi jumittunut sota vie hapen kaikelta muulta, epäilemättä oleellisemmalta.
En olisi Hiilamon kanssa yhtä optimistinen mahdollisen vihkimisratkaisun seurauksista. Polarisaatio on tehnyt tehtävänsä. Kirkkohallituksen Pride-kohu on tästä kirkas esimerkki. Ihmiset ovat virittyneet korkealle valmiustasolle. Kirkon ulko-oven kulmilla liikuskelee jo pelottavan paljon seurakuntien ydintoimijoita. Alustavia rakenteitakin on jo hahmoteltu kulisseissa.
Väkisin runnottu ratkaisu iskisi kipeästi monen seurakunnan elämään, työhön ja talouteen. Lyhytnäköinen voitontavoittelu tässä asiassa tuottaa helposti laukauksen omaan jalkaan, josta kirkko ei toivu koskaan. Sitkeälle, ihmisen tasalla jatkettavalle keskustelulle kristillisen uskon lähtökohdista ei ole hyviä vaihtoehtoja.
Mikko A. Himanka
kirkolliskokousedustaja, Ylivieska
3 tykkäystä
Kyllä tässä tulee minulle nyt vähintäänkin sellainen vaikutelma, että Suomen evankelis-luterilainen kirkko ulkoistaa oman suuntaussensitiivis-sakramenttiteologisen keskustelun juristien ja poliitikkojen ratkaistavaksi. Kirkon teologian sijasta “tulkinnallista” ratkaisua on lähdetty hakemaan oikeustieteen kautta. Näin keskustelu kuitenkin politisoituu entisestään; jokaisella kirkkoon kuuluvalla tai kuulumattomalla poliitikolla, toimittajalla, tubettajalla, bloggarilla, twiittaajalla jne. on tällöin yhtä painava (tod.näk painavampi!) äänensä kuin kirkon piispoilla, papeilla ja teologeilla.
4 tykkäystä
Henkirikos ei vanhene, mutta lievemmät rikosmuodot yleensä vanhenevat kohtuullisissa ajoissa.
Jos samalla seulalla aletaan tutkia poliitikkojen ja pappien lausumia ja kirjoitelmia läpi elämiensä, niin meille tulee aika paljon kuulusteltavien ja tutkittavien jonoja poliisille tuon poloisen Päivi Räsäsen lisäksi, josta nyt kai yritetään tehdä jonkinlaista rikollista ja huonoa esimerkkiä - poliittisin perustein.
Politiikka on likaista peliä ja on kovin ikävää, että erilaiset liberaaliaktivistit ovat aloittaneet sillä aseella kirkon sisällissodan.
Vielä ikävämpää on, jos oikeuslaitos saastutetaan politiikalla, ja tärkeitä pätöksiä aletaan tekemään poliittisin painoituksin. Tällainen 50/50 tilanne on juuri esimerkiksi syyttäjän päätös poliisitutkinnan
aloittamisesta.
Suomen oikeuslaitos menettää kasvonsa ja kunniansa tällaisella toiminnalla. Siitä tulee poliitikkojen pelinappula siinä kuin kirkostakin, ja tällainen on tuhoisaa kansalaisten laillisuuskäytytymiselle.
Mikä ei ole oikeus ja kohtuus ei voi olla lakikaan.
1 tykkäys
Mikä tässä tapauksessa on maltillinen ratkaisu? Hyväksytään erilaiset mielipiteet ja annetaan niiden olla?
1 tykkäys
En ota kantaa siihen, että onko tutkinta oikein tai ei, mutta minusta on turha sanoa asiaa poliittiseksi ellei sitä voida sellaiseksi toteen näyttää. Oikeuslaitos on irrallaan politiikasta juuri siksi, että se voi puolueettomasti tutkia mahdollisia rikoksia. Eduskunta on säätänyt lain jonka valvonta kuuluu poliisille ja oikeuslaitokselle. Ymmärrän hyvin että voidaan olla huolissaan siitä että missä ja miten Raamattua saadaan lukea ääneen, mutta turha on itku siitä että taas on kyseessä vihervasemmistolainen takaa-ajo. Eikö ole kristittyjenkin etu, että asiasta saadaan nyt kenties mahdollisimman korkealta jonkinlainen selvyys ja sen pohjalta voidaan sitten Raamattua lukea ja julistaa tai sitten tietää, että millainen tapa kenties onkin kiihottamista kansanryhmää vastaan? Jos mitään rajoja ei ole, niin kohta saamme kaikki olla kaikenlaisen loan ja vihan kohteina. Siksi on vain hyvä että rajoja valvotaan ja ne määritellään mahdollisimman selvästi. Kyllä sananvapaudellakin tulee olla jonkinlaiset rajat. Kaiken salliminen sotii jo kansainvälisiä sopimuksia ja ihmisoikeuksia vastaan.