Onpa täysin väärin ymmärretty vertaus. Viinipuussa ei ole päärunkoa.
Tässä ketjussa voitaisiin nyt vaikka keskustella siitä, mitä viinipuuvertaus oikeasti tarkoittaa:
1 "Minä olen tosi viinipuu, ja Isäni on viinitarhuri. 2 Hän leikkaa minusta pois jokaisen oksan, joka ei tuota hedelmää, mutta jokaisen hedelmää tuottavan oksan hän puhdistaa liioista versoista, jotta se tuottaisi hedelmää entistä enemmän. 3 Te olette jo puhtaat, sillä se sana, jonka olen teille puhunut, on puhdistanut teidät. 4 Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Eihän oksa pysty tuottamaan hedelmää, ellei se pysy puussa, ja samoin ette pysty tekään, ellette pysy minussa.
5 "Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään. 6 Joka ei pysy minussa, on kuin irronnut oksa: se heitetään pois, ja se kuivuu. Kuivat oksat kerätään ja viskataan tuleen, ja ne palavat poroksi.
7 "Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, voitte pyytää mitä ikinä haluatte, ja te saatte sen. 8 Siinä minun Isäni kirkkaus tulee julki, että te tuotatte runsaasti hedelmää ja niin osoitatte olevanne opetuslapsiani. 9 Niin kuin Isä on rakastanut minua, niin olen minä rakastanut teitä. Pysykää minun rakkaudessani. 10 Jos noudatatte käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen noudattanut Isäni käskyjä ja pysyn hänen rakkaudessaan.
Ongelmaksi tosiaan tulee se, että viinipuu eli viiniköynnös ei ole mikään puu, jossa olisi keskusrunko ja sitten siitä lähtevät oksat, niin kuin männyissä, koivuissa sun muissa puissa. Viiniköynnös on köynnös.
Viinipuuta tai -köynnöstä jalostetaan samalla tavalla kuin esim omenapuita. On hyvä pääverso, johon liitetään hyvää rypälettä tai lajiketta tuottava oksa. Juuriosan tulee sellainen, jolla on vahvat juuret ja esim talvenkestävyyttä. Oksa kasvaa kiinni pääversoon ja alkaa joidenkin vuosien päästä tuottaa satoa.
Me olemme oksastettuja Kristuksen runkoon ja tuotamme sitä hedelmää, jota Kristus tahtoo meidän tuottavan. Viiniköynnöksellä on vielä sellainen ominaisuus, että lähtiessään kasvamaan maata kohti se tekee helposti uudet juuret, vaikka on kiinni itse rungossa. Tällainen rypäle on kuitenkin laadultaan huono ja maultaan kelvoton.
Vertaus kuvaa hyvin ihmisvoimin tehtyä hedelmää, joka saa ravintonsa omista juuristaan Kristuksen ohi. Me olemme oksia Kristuksen viinipuussa ja tuotamme Isän viinitarhassa Kristuksen hedelmiä, joista suurin on rakkaus, mutta myös niitä luvattuja tekoja, joita Hän itse lupasi uskovilleen. Ja tähän soveltuu myös lupaus siitä, että mitä ikinä anomme Hänen nimessään, sen Hän meille antaa. Edellytyksenä on, että pysymme Hänen oksinaan, emmekä tee omia juuria.
Mulla ei ole mitään erityistä sanottavaa nimenomaan viinipuuvertaukseen, mutta tuli mieleeni, että tässä on hyvä esimerkki siitä, kun kulttuuriset erot hämärtävät ymmärrystä Jeesuksen vertauksista. Sellaisia on oikeasti paljon. Eri syistä meidän 2000-luvun eurooppalaisten voi olla vaikea hahmottaa, mitä Jeesuksen vertaukset tarkoittavat. Miten ihmisten käyttäytyminen pitäisi ymmärtää, kuka vertauksessa toimii tavanomaisesta poikkeavalla tavalla (tämä on usein tärkeää!), ja tietysti nämä entisajan elinkeinoihin liittyvät asiat. Sellaiset selitysteokset, joissa tällaiset seikat on huomioitu, avaavat usein paljon.
Hebrealaiselle puu ja sen hedelmät oli keskellä elämän arkea. Luomiskertomus esittelee 2 tärkeää puuta (joista “elämän puu” ilmaantuu jälleen ilmestyskirjan lopussa ihmiskunnan keskelle). Niinpä Messiaan esittämät lukuisat vertaukset juuri puista ja niiden hedelmistä helkähteli juutalaisessa sydämessä ehkä tuoreempana kuin tämän päivän ihmisellä…
Kirjoitusten kautta esim ajatus ihmisen elämästä on kuin kedon puu. Puista on käskyjä ja säädöksiä, kuten esim että vasta viidennnen vuoden hedelmä on tarkoitettu nautittavaksi, neljäs vuosi on omistettu Jumalalle.
Puu on psalmien kirjan mukaan myös vanhurskaan ihmisen vertauskuva, ja siinäkin on kyse uudelleenistutetusta puusta virtaavien vetten ääreen, ei luonnonvaraisesta tai siirrännäisestä.
Viiniköynnös varsinkin on istutusten kautta muokattu, joten tämän mielikuvan yhdistäminen psalmin esittämään ajatukseen vie “vanhurskaan ihmisen mittaa” jälleen askeleen eteenpäin.
Oksastetut oksat tekevät oksastamisen jälkeenkin oman olemuksensa mukaisia hedelmiä - ne eivät ala tekemään uudenlaisia hedelmiä. Tämän vuoksi kilvoittelu ja pyhittyminen onkin niin tärkeää: muuten oksa tekee huonoja hedelmiä oksastuksen jälkeenkin. Sellaiset oksat puutarhuri tulee hakkaamaan lopussa pois ja heittää tuleen.
Ne jotka eivät ymmärrä agrikulttuuria luulevat usein, että huonosta puusta otettu oksa alkaa automaattisesti tehdä hyviä hedelmiä kunhan se vaan oksastetaan hyvään runkoon. Näin asia ei ole. Esimerkiksi omenapuuhun voidaan oksastaa monen eri lajikkeen oksia, jolloin yhden ja saman puun eri oksat tekevät tyystin erilaisia omenia.
Kristus-puuhun oksastettu voi tehdä huonoja hedelmiä, mikäli oma olemus on epäpuhdas. Sellainen oksa päätyy kuitenkin aikanaan tuleen. Puutarhuri on kärsivällinen mutta määrätietoinen. Siksi oma katumusaika tulee pyrkiä käyttämään tehokkaasti hyödyksi ja pyrkiä Jumalan avulla muuttumaan olemuksellisesti, että hedelmistä tulisi hyviä ja saisi pysyä rungossa ikuisesti. Jumala voi näet rungosta tulevien ravinteiden avulla vahvistaa ja uudistaa oksaa.
Pelkkä oksastus kasteen ja mirhavoitelun avulla ei takaa pysymistä. Huonoa oksaa ei lueta hyväksi juridisesti, vaan sen hedelmät oikeasti arvioidaan ja sen mukaan oksa joko jätetään tai hakataan pois.
Juuri näin, mutta Raamatun tekstin mukaan valittiin vain hyvät, puhtaat oksat, jotka oksastettiin hyvään runkoon. Huonot tekisivät todellakin huonoja hedelmiä, eikä se rungosta johdu, vaan huonosta oksasta.
Viinipuuvertauksen ymmärtämiseksi on luettava ennen kaikkea Jeesuksen omat selitykset. “Agrikulttuurin” periaatteet eivät nimittäin ole samat kuin hengellisyyden. Jeesus ei sano, että oksa voisi pysyä hänessä ja silti tehdä huonoja hedelmiä. Se, joka pysyy Jeesuksessa, tekee hyvää hedelmää, mutta vain se (Joh.15:5-6). Kyllä kristitty tekee “uudenlaista hedelmää”, sellaista joka on hänen vanhan, turmeltuneen “olemuksensa” vastaista. Ei siis ole niin, että Jeesus antaa vain jonkinlaista polttoainetta, jonka avulla ihminen itse pelastaa itsensä.
Ja kyllä pelastus eli syntien anteeksiantamus on “juridinen” asia. Siinä Jeesuksen veri pesee pois synnin, jota syntinen itse ei kykene pesemään pois.
Pysyminen edellyttää jatkuvaa kilvoittelua ja katumusta. Joillain protestanteilla sen sijaan on hieman sellaista ajattelua, että kunhan on vaan kastettu eikä ole syyllistynyt Pyhän Hengen pilkkaan, niin pelastuminen on varma - tekipä sitten hedelmää tai ei…
Tekeekö tuollainen “kristillisyys” mielestäsi hedelmää ?[quote=“Silvanus, post:1, topic:1661”]
3 Te olette jo puhtaat, sillä se sana, jonka olen teille puhunut, on puhdistanut teidät.
[/quote]
-ja tottakai, jatkuvaa kilvoittelua, sekä joka päivä ristinsä ottamista…
Joh.15.
" 16. Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät, että te menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi: että mitä ikinä te anotte Isältä minun nimessäni, hän sen teille antaisi.
17. Sen käskyn minä teille annan, että rakastatte toisianne"
Voisi jatkaa Jeesuksen sanoin tuohon 17, tämähän ei kuitenkaan näy missään ?
Tärkeä, mutta Jeesuksen sanoin,“mutta joka ei usko, joutuu kadotukseen”.
-en etsi paikkaa, ilmeisemmin viittaat samaan paikkaan, ehkä Luukas.
_anyway usko tietenkin ensisijainen.
-kasteesta kannattanee(?) avata oma ketju, tai sitten ei.
Mark. 16. Jatko on juuri niinkuin sanot. Uskoa korostetaan. Mutta molemmat ovat mukana ja apostolitkin opettavat kasteen merkityksestä useassa kohdassa. Tuo kohta liittyy Jeesuksen antamaan kastekäskyyn kun hän ilmestyi ylösnousseena oppilailleen.
Usko Kristukseen sisältää tietenkin niitä asioita mitä tässä ketjussa on tuotu esiin. Ei se ole välinpitämätöntä eikä jumalatonta elämää.
Jos kuitenkin joku kysyy yksinkertaisesti miten voi pelastua ja mihin voi turvautua synnin ja kuoleman hädässä, ei ainakaan minulla ole muuta vastausta kuin armo. Kilvoituksemme jää aina vajaaksi mutta Jumalan teko Kristuksessa on täydellinen.
Yleensä viiniköynnös kasvaessaan juurestaan käsin jaetaan kahdeksi haaraksi ylhäältä käsin, jolloin se saa alussa T-kirjaimen kaltaisen muodon. Olen tätä itse mieltänyt allegorisesti Golgatan ristin typologiaan myös.
Sivurungoista sitten kasvatetaan satoa tuottavat versot, joita leikataan ja puhdistetaan. Kesän aikana vahvaksi kasvaneet versot jätetään. Pitkää versoa kutsutaan juoksijaksi.
Hienosti tuolla edellä sanottiin, että oksa ei saa koskettaa maata. Siksi viinitarhurit tekevät ns. “sateenvarjomallin”, kasvattessaan köynnöksen kahdesta päähaaroista hedelmää antavia sivurunkoja.
Niin, emme ole kaukana toisistamme tässä.
Ristin rosvo on hyvä muistutus Jumalan rakkaudesta, mutta ei se saa johtaa vähättelemään kastekäskyä ja Raamatussa olevia kasteen merkityksestä puhuvia kohtia. Et sinä varmasti vähättelekään kastetta sinänsä, mutta oma pointtini oli että pelastuminen armosta ja ylipäätään se että suhteemme Jumalaan tulisi olla luottavaista kuin lapsilla isäänsä, armolliseen isäänsä, on vaarassa jäädä (niinikään tärkeiden) kehotussanojen alle.
Kastamattomuus ei siis merkitse automaattisesti kadotusta, mutta kasteessa (jo) Jumalan lapseudesta osattomasta tehdään Jumalan lapsi. Samaa lapseutta on uskoa ja elää Jumalan yhteydessä, Jeesukseen turvautuen elämänsä.
On kaksi päävaihtoehtoa: Pyrinkö tulemaan hyvällä elämälläni kelvolliseksi Jumalalle (ja siten toivon pelastuvani ja pääseväni taivaaseen) vai turvaudunko armoon joka on syntisellekin täydellinen, ja josta muistuttaa myös henkilökohtainen kasteeni?
Jälkimmäinen ei johda synnin hyväksymiseen eikä kilvoittelun loppumiseen, vaan antaa sen aidon motivaation elää kristittynä, ja pyrkiä noudattamaan Raamatun ohjeita. Lapsi tottelee mielellään, orja pelosta.
Viinipuuvertaus on ymmärtääkseni yksi kuva uskossa elämisestä ja myös seurakunnasta. Pysytään yhteydessä Jumalaan Kristuksen omina. Se tapahtuu varmimmin seurakuntaruumiissa eläen.