Iankaikkisuusosa, paikka kuoleman jälkeen, varma

Tämmöistä kyllä karsastan. Eiköhän Raamatussa ole tarpeeksi Jumalan ilmoitusta. Epäilen, että häneltä enää mitään ilmoituksia tulisi kenellekään.

Luin aikoinaan jonkun kirjan armolahjoista, en muista kirjan enkä kirjoittajan nimeä mutta yksi asia jäi erityisen hyvin mieleeni. Kirjoittaja puhui uskovien ikävästä tavasta projisoida näitä lahjoja. Sama lahja, joka itsellä on, pitäisi olla toisillakin. Sama hengellinen kokemus, jonka on itse saanut, pitäisi muidenkin kokea. Sellaista kaikkia samaan muottiin laittavaa kristillisyyttä on muutenkin aika paljon.

2 tykkäystä

No miksei tulisi? Pitää vaan arvioida miten uudet tiedotteet natsaavat yhteen Sanoman kanssa.
Usein nämä tiedon saajat ja jakajat taitavat kyllä kaivata huomiota ja olla omatekoisia profeetoita.

Se että vain suuret herätykset olisivat merkki Jumalan toiminnasta, on tietysti harhaa. Jumala herättää ja vahvistaa ihmisiä sanallaan missä ja milloin haluaa. Massa tai kova ääni ei ole mikään tae. Hiljaa kasvaa moni. Ja vähässä uskolliset ovat myös usein itsestään melua pitämättömiä palvelusmiehiä ja -naisia.

1 tykkäys

Yksi Hengen lahjoista on tiedon sana. Sen toiminta on usein ao. lahjan omistavan tietämättään välittämä. Ulkoisissa puitteissa ei ole kiitettävää eikä moitittavaa. Se on, itse ydin, on ilmeinen eikä sitä karsasteta. Väärä esitys ärsyttää.

Tapaus, johon viittasin oli vain mainitsemani veljen sisäisestä maailmasta tullut ääneen ilmaisu. Minä hengessäni, siinä samassa kuin veljelläni on, tunsin tekstin taivaalliseksi. Jos tätä en olisi sanonut, niin se ei olisi sinuakaan karsastanut.

Ei Hengen lahjojen toimintaa tarvi ilmoittaa, että tässä se nyt tulee ja tämä sitä on. Kohde tai kohteet hyödyntävät sen tai hylkäävät. -

Ajallisista asioista innostutaan ja möykätäänkin. On totta että taivaallisen möykän tai kuiskauksen voi ihminen pilata ja herää kysymys että, mitä se oli?

Tämä on tavallista, ja se koskee tosiaan monta muutakin asiaa. Ihmisinä olemme ahtaita ja kapeita, vaikka Jumala on rikas antaja.
Mielestäni sama vaara muottiin laittamisesta näkyy itselleni läheisessä hengellisen musiikin kentässä. Vaikka kriteerejä onkin hyvä olla, monet jyrkät lausunnot perustuvat lähinnä yksilön kokemuksiin.
Samoin ollaan aina oltu kärkkäitä luomaan sosiaalisia käyttäytymisen malleja. Milloin kunnon uskovan pitää näyttää iloiselta, milloin vakavalta ja hartaalta. Riippuu siitä, mikä on kunkin liikkeen tai ryhmän perinne! Auta armias, jos et sopeudu joukkoon…

Raamatusta kuitenkin luemme, että Jumalaa ylistetään hänen suurista teoistaan. Siis fokus on hänessä, ei siinä millaiset ihmiset ovat ylistäjiä, ja miten se ylistäminen tapahtuu inhimillisesti määriteltynä. Me ihmiset alamme rajoittaa ja säännellä, vaikka Jumala antaa armonsa henkilöön katsomatta…

1 tykkäys

Oka aloitti ajankohtaisella aiheella, joka koskee tuomiopäivän evankeliumitekstiä. Millä perusteella siis pääsee lampaiden joukkoon?

Ihmettelen Jeesuksen puheen vaikeaselkoisuutta. Kun sen lukee sellaisena kuin se on, saa ilman muuta käsityksen, että laupeuden teoilla pelastutaan.

Tunnen ihmisiä, jotka ahkerasti harjoittavat hyväntekeväisyyttä, mutta eivät esim.pidä tarpeellisena lukea Raamattua. En tietenkään tiedä, onko heillä pelastava usko vai ei.
Toisaalta tunnen uskovia, joille tiettyjen traumojen vuoksi ei onnistu vankien tai sairaiden luona käyminen ym. puheessa mainitut asiat. He kokevat tämän tekstin todella ahdistavana, vaikka uskovat Raamatun ilmoitukseen ja Jeesukseen Vapahtajanaan.

Luin juuri luterilainen.net -sivustalta lyhyen selityksen tähän tekstiin. Niin outoa tulkintaa en ole ikinä kuullut eikä teksti anna mielestäni edes viitteitä siihen.

Tuon selityksen mukaan Jeesuksen vähäiset veljet ovat hänen opetuslapsiaan ja heille tehdyt hyvät teot sitä, että uskotaan heidän julistuksensa. Mistä ihmeestä voi vetää tällaisen johtopäätöksen, kun Jeesus luonnehtii hyvät teot aivan muunlaisiksi?

Vaimollani ja minulla on ollut erinomaisen antoisat vuodet Suomeen paluumme jälkeen. Helluntaiseurakunta, jonka yhteydessä muuttomme jälkeen elimme, toimimme ja olimme soi vuosittain mahdollisuuden toimia kerran viikossa, neljän kuukauden ajan Tammelan torilla. Pidimme muiden muutaman muun kanssa kahvitelttaa ja kävijöitä oli noin 250 päivässä. Hyvin harva tule pelkän ilmaisen kahvin ja pullapalan vuoksi. Jokaisella oli asia tai asiaa, joka tuli esille joskus melkein sanoitta ja joskus paljolla puhumisella. Paikka iankaikkisuudessa oli yleisin asia, joka oli myös huoli. Tähän liittyi ihmettelyä, että miksi oloni on ankea, vaikka kuuntelen aamuhartauden ja rukoilen nukkumaan mennessäni. Lisäksi käyn ainakin kerran viikossa piirissä, mikä harjoittaa hartautta ja aamumessussa olen aina.

Telttakatoksemme kahdella sivulla on selkeä ilmoitus, että kysymyksessä on helluntaiseurakunnan kahvittelupiste. Poikkeuksetta kaikki tietää ketä ja mitä me olemme ja Ketä edustamme.

Innokkaimmat ja uskollisimmat kävijät eivät uskaltautuneet kokouksiimme, vaikka jopa, yksikin mainitsi telttakatoksessamme käymisistään kirjassaan.

Mielestäni on kysymys “yksi sinulta puuttuu ja sen mukana kaikki, …”. Tätä seppä Högmannin sanomaa ei sakramenteilla höystetty tai jatkettu (ei ainakaan tiedossa). Totuus on aina “on, on tai ei, ei”. Sisäinen Kristuksen tunteminen, mihin Högman viittasi, Jeesus meissä ja me Jeesuksessa.

Ei ole outo selitys että nuo vähäiset ovat veljiä ja sisaria uskossa. Aika hyvä ja mahdollinen tulkinta.
Jeesus puhuu nimenomaan niin että kyseessä ovat hänen omansa. Ja niinhän uskovia vangittiin ja köyhiä olivat jne.
Toki Raamattu on tässä kohtaa hiukan vaikea ymmärtää. Juuri tekojen ja armon ja uskon suhde onkin herättänyt monenlaista pärinää…

Ihminen on Luojalleen vastuussa. Tämä on ainakin selvää Raamatun perusteella. Teemme ja jätämme tekemättä niin että toiset kärsivät.

Moni myös turvautuu siihen että tuomarilla on lopulta hellä katse. Jeesuksen silmät. Siitä on virsikin. Sun silmäis eteen, Jeesus… Sanoitti Lars Stenbäck.

Tuo sana “veljet” todella viittaa uskoviin ihmisiin. Enemmänkin ihmettelin sitä, että hyvät teot olisivat sanoman vastaanottamista, kun Jeesus kuitenkin puhuu vaatettamisesta, ruokkimisesta ja sairaiden ja vankien luona käymisestä. Siis konkreettisista teoista. Se oli täysin uusi tulkinta, jota ennen en ole kuullut, vaikka lukemattomia tuomiosunnuntain saarnoja olen kuunnellut.

Mielenkiintoista kuulla, että helluntailaisten kahviteltalla rohjetaan ottaa pelastuksen asia esille. Isommissa kirkoissa sitä huolta ei juuri tuoda esiin.

Ymmärrän että tuo lukemasi selitys tarkoittaa että Jeesuksen ja hänen lähettiläittensä vastaanottaminen sisältää konkreettista huolehtimista. Se on sitä että usko ja diakonia kuuluvat yhteen. Kristus on läsnä kärsivissä.

Mielestäni voi myös tulkita laajemmin. Maailman kärsivät ihmiset ovat meille haaste tehdä uskomme Jeesukseen konkreettiseksi.

Minä olen kuullut tuohon selityksen, että se joka turvautuu Jeesuksen pelastustyöhön, niin sen pahoja tekoja ei muistella. Vuohiin taas luetaan ne, jotka yrittävät pelastua omilla hyvillä teoillaan, mutta jotka eivät turvaudu Jeesuksen sovitukseen.

1 tykkäys

Kyllä. Tämä on mielestäni paras selitys, johon itsekin olen päätynyt. Mutta monet jäävät tämän edessä silti levottomiksi. Ja jotkut ovat varmoja, että pelastuvat osallistumalla hyväntekeväisyyteen piittamatta muuten uskosta. Siinä sen ongelmallisuus.

Tuo luterilainen.net selitys vaan tuntui kovin oudolta. Jos kärsivät ovat nimenomaan opetuslapsia, ovatko nämä muut sitten jotain muuta? Mutta enpä usko, että kukaan tähän täydellitä selitystä osaa antaa. Kuunnellaan, mitä papit huomenna selittävät.

Jeesus kohtaa omansa, hautausstatuksestaan taivasta varten muuttuneet, ja niiltä jalansijoiltaan pilviin nouseet, mutta muuttuneet Jeesuksen kohtauskuntoon. Sitten on toinen haudattujen muuttuminen. Ensin he muuttuvat siihen tilaan, että voivat kohdata ja kuulla Jeesuksen sanat:
“Sitten hän myös sanoo vasemmalla puolellaan oleville: 'Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä.” Matt. 25:41.

Kun ihminen kuolee, hän poistuu ajallisuudesta ajattomuuteen. Ei ole kuolleitten kohdalla kyse odottelusta.

Joutessani jatkan kirjoittelua, kun olen flunssassa, eikä voi mennä ulos, ei juuri kummempaa puuhailla sisälläkään. Ei ymmärtääkseni koronaa, eikä onneksi leviä netin välityksellä :slight_smile:

Ymmärrän hyvin Okan ihmettelyn, että emme murehdi kadotukseen joutuvien kohtaloa. Onhan tulinen järvi sen vertauskuvana karmea. Mutta onko kadotus niin etäinen ja abstrakti asia, että emme pysty eläytymään siihen? Ja pelastumisen kriteerit osittain aika vaikeatajuiset. Ajatellaanpa vaikka Paavalin predestinaatio-opetusta Room.9ssä. Tai Paavalin sanoja:“Koko Israel on pelastuva.” Toisaalla kuitenkin selviää, että eivät kaikki juutalaiset ole “oikeita” juutalaisia.

Omien läheisten puolesta voi kokea hätää, mutta ei monienkaan tuntemattomien. Riippuu tietysti, miten altruistinen on.

Mutta pakko kai on ajatella, että Jumala tuntee sitä murhetta paljon syvemmin kuin me ja siksi myös toimii saadakseen vedetyksi kaikki yhteyteensä. Vaikea, hyvin vaikea ja yli ymmärryksen menevä asia.

Onko Totuus niin suuri, vai vain hankalan tylppä, niin ettei sitä voi sellaisena ilmaista. Vai onko Totuus väärin tulkittu?

Eli oikea tulkinta on, että helluntalais-amerikkalainen evankeliointi on kartettava.

On huomioitavaa mitä huomioit. Minä puoleltani tuon esiin sen, että asiat on kohdattava niinkuin ne on esiin tuotu ja siksi tämä evankeliointi ilmiö, kahdella viittauksella, on joko ymmärrettävä ilmaisuna miellyttää kirkolliskokousta, koska sellaista Pekka ei kannata tai sitten hän vain ei ota huomioon, että juuri helluntailaisten yhteydessä ja omissa evankeliointitilaisuuksissaan hän on omalla panoksellaan ollut mukana helluntalaisessa evankeliointihengessä. Puhumattakaan erittäin amerikkalaista käyttäytymistä, tilaisuuksissaan Afrikassa. Mielestäni Pekka on ollut rakentavalla tavalla mukana niin helluntalisessa kuin amerikkalaisessa evankeliointi-tunnelmissa.

Eli kun Pekan epä-luterilaista toimintaa joku arvostelee, niin se voidaan kompensoida näillä huolenilmaisuilla koskien vähenevää lasten kastamista ja kielteistä kantaa helluntalais-amerikkalaiseen evankelioimistyyliin.

Ihmisten suosio ei ole pyrkimisen arvoista, vaan, vain Jumalan suosio takaa todellisen menestyksen, mikä ei useinkaan liity yleiseen ihmisten kiitokseen.

Raamattu kehottaa perkaaman pois sen mikä on väärää ja pitämään sen, mikä on oikeaa. Oikean ja väärän kriteeri ei ole tutkimisen tai opiskelun tulos, vaan, kysymys on vain sekunneista, kun sen huomaa.

Ei varmaankaan näin Pekan mielestä, vaan enemmänkin vain esitystapana Kirkolliskokoukselle. Kyseessähän oli aloite ja sanoman kohderyhmälle perilleviemisen takaamiseen tarvitaan oikeaa retoriikkaa, sillä kirkossa ei yleisesti hyväksytä amerikkalais-, tai helluntailaistyyppistä evankeliointia, vaikka monet sen yksilöt ja tietyt herätysliikkeet hyväksyisivät.

Hyvä että sanot näin. Tässä hän teki aloitteen Kirkolliskokoukselle, jossa ei lämmetä amerikkalais- tai helluntailaistyyppiselle evankelioinnille. Hänellä itsellään tuskin on mitään sellaista vastaan., kuten ei minullakaan kun pysytään terveessä opissa, päinvastoin. Amerikasta löytyy paljon huonoakin, epätervettä menestysoppia tai äärikarismaattisuutta esimerkiksi, mutta kaikki siellä ei ole sellaista. Billy Graham evankelikaalina tai David Wilkerson helluntailaisena edustavat raitista ja tervettä evankeliumia ja oppia. Eikä Simojoki ole tässä suhteessa milloinkaan esiintynyt kriitikkona, enemmänkin yhteyksiä luovana. Eikä muista vikojen etsiminen olekaan yleensä kovin rakentavaa.

Pekka Simojoki on luterilaisen kirkon jäsen ja kirkolliskokousedustaja muusikkouden ja evankeliuminjulistajan roolin lisäksi. Hänen on otettava huomioon paikka, missä hän puhuu. Ei niin että olisi olemassa kaksi eri totuutta, vaan että sitä ymmärretään ja tulkitaan eri paikoissa erilailla. Luterilaisessa kirkossa hän puhuu huolestaan jäsenien ja kasteiden vähenemisestä, koska kirkosta eroavat nyt sekä uskovaiset että uskomattomat. Kastekiistoihin en halua mennä mukaan, sillä vaikka suhteeni lapsikasteeseen ei olekaan kovin vahva, pidän silläkin lailla kastettuja kuitenkin Jumalan omina, jos he ottavat uskon vastaan myöhemmin ja saavat sitä ennen kristillistä kasvatusta. Pelkkä kaste ilman uskoa ei riitä kuin lupaukseen saada tulla Jumalan lapseksi myöhemmin.

Kieltämättä outo ilmaisu Pekalta. Mielestäni sitä ei voi puolustella eikä selitellä, oli kohdeyleisö mikä vain. Mutta täällä sen puimisesta ei ole hyötyä. Kannattaisi ihan suoraan ottaa yhteyttä.Pekkaan ja kysyä asiaa. Yhteystiedot ovat netissä.

En minä tätä täällä ihmettele ja tunnen kyllä hänen ajattelunsa oikeinkin hyvin. Minusta asia on päivänselvä tuntien hänen työtään, taustaansa ja toimintaansa kaikenkaikkiaan.

19 viestiä yhdistettiin ketjuun: Kaste, usko ja lapset

Minäkin olen tulkinnut, että sitä täällä ihmetellään ja pohditaan, mitä hän oikein tarkoitti. Onhan se ristiriitaisen kuuloista, jos pitää tarpeellisena varoa amerikkalais-helluntailaista evankeliuointia ja itse on mukana sellaisesa toiminnassa. Hyvä olisi kulla Pekan oma perustelu. Tai jospa kok puheenvuoron kuunteleminen/lukeminen selventäisi.