Ette te [protestantit reliikkejä] käytä vaikka ne teillä olisivatkin. Kaikki reliikit pitäisi ottaa protestanteilta pois ja palauttaa kirkolle.
Tarkoititpa ortodoksikirkkoa tai katolista kirkkoa tai molempia, ei suinkaan pitäisi! Reliikit vain saattavat teikäläiset kiusaukseen harjoittaa harhoja. Sama kuin tyrkyttäisi alkoholistille kossuryyppyä.
“Klassisen kristinuskon ja ekumenian hengessä toimimisella viitataan siihen, että ns. jakamattoman kirkon aikana syntyneet opit, tavat ja instituutiot, sellaisina kuin ne ilmenevät eri kirkkojen elämässä tänä päivänä, nauttivat foorumilla suojelua.”
Henry R. Percival: The Seven Ecumenical Councils
The Decree of the Holy, Great, Ecumenical Synod, the Second of Nice
P. 689 Those, therefore who dare to think or teach otherwise, or as wicked heretics to spurn the traditions of the Church and to invent some novelty, or else to reject some of those things which the Church hath received (e.g., the Book of the Gospels, or the image of the cross, or the pictorial icons, or the holy reliques of a martyr), or evilly and sharply to devise anything subversive of the lawful traditions of the Catholic Church or to turn to common uses the sacred vessels or the venerable monasteries, if they be Bishops or Clerics, we command that they be deposed; if religious or laics, that they be cut off from communion.
1 tykkäys
Entäpä sitten? Reliikkejä voi varmasti käyttää kirkollisessa elämässä ihan säädylliselläkin tavalla, mutta teikäläisille homma on näyttänyt turhan usein lipsahtavan säädyttömäksi. Joten parasta, ettei timokoon höpinöitä kuunnella. Kyllä kunnon protestanttikin osaa esim. jonkun edesmenneen kristityn haudan äärellä muistella ko. henkilön elämää ja ottaa opiksi ja ojennukseksi.
1 tykkäys
Ei näin.
Saksassa (!) kat. & lut. sanovat yhdessä:
Die Reliquienverehrung ist als eine Form der Heiligenverehrung anzusehen. Sie geht auf die Frühzeit der Kirche zurück. Der zugrundeliegende Gedanke ist die Treue Gottes, die sich zum ganzen Menschen, also auch zu seinem Leib, bekennt. Die Verehrung der Überreste heiliger Menschen ist ihrer innersten Intention nach ein Bekenntnis dazu, daß die ganze Geschichte, auch die des Individuums, bei Gott geborgen ist. Die Reliquienverehrung wurde vor allem im Mittelalter gepflegt; dabei wurden nicht selten die Grenzen gesunder Frömmigkeit überschritten. Im katholischen Raum hat der Reliquienkult auch heute noch seinen Platz. Er findet seinen Ausdruck in dem Brauch, in jedem Altar ein „Reliquiengrab“ anzubringen. Dadurch wird das Glaubenszeugnis der Märtyrer verbunden mit dem lebendigen Zeugnis der Gemeinde, die die Eucharistie feiert (Offb 6,9). Die liebevolle Aufbewahrung von Erinnerungszeichen an Menschen, die wir ehren, begegnet uns auch im evangelischen Bereich. Sofern das ehrende Gedenken und der Dank an Gott dabei leitend sind, wird dagegen nichts eingewendet. Wo aber durch Reliquienverehrung eine Vermittlung der Gnade erwartet würde, gilt heute der gemeinsame Widerspruch.
[ - Communio Sanctorum (250-2)] (http://www.dbk.de/fileadmin/redaktion/diverse_downloads/communio_sanctorum.pdf)
1 tykkäys
Huomautus ylikuumenneeseen reliikkikeskusteluun. Minusta @timo_k n ilmaus reliikkien palauttamisesta kirkolle oli tökerö, koska antoi ymmärtää että ko. reliikit eivät ole jo nyt kirkon hallussa. @AnttiValkama n vastaus oli vastaavasti tökerö, kun viittasi reliikkien mahdollistavan vanhoissa kirkoissa harhojen harjoittamisen.
Molempien ilmaisut ovat siis vääriä kun kyseessä on erityisesti uskonnollinen keskustelu.
Lopetetaan siis kyseisen kaltainen nokittelu ja käsitelllään aihetta toisia kunnioittaen. Jos tuntuu vaikealta, niin purkakaa kiukkunne vaikka minuun. Olenhan kaikkien mielestä harhainen ja siksi sopiva kohde.
3 tykkäystä
On kirkkoja ja on kirkollisia yhteisöjä. Se on katolisen kirkon kanta. Ortodoksit taitavat pitää vain omaa kirkkoaan kirkkona. Näiden asioiden sanominen pitäisi olla mahdollista. Ja on myös yleensä päivänselvää, että luterilaiset saati muut protestantit, eivät anna reliikeille niin suurta arvoa kuin vanhat kirkkokunnat.
Tämä kuuluisi kai moderointikeskusteluun, mutta menköön jatkoksi tähän.
En kiellä ketään uhriutumasta. Jos ken kokee että häntä sorsitaan niin kokekoon. (Saatan kyllä pilkata välillä.) Mutta moderoinnista ajattelen, että enää tässä vaiheessa, kun foorumi ei ole erityisen uusi ilmiö, tuollaista “soo soo, tuhmat lapset” -meininkiä ei tarvita. Jos rikon sääntöjä, sopii tehdä kuten käytäntö on. Pikku silottelun hoidan itse tai olen hoitamatta. Jos olen “tökerö” niin kyse ei yleensä ole kiukunpuuskasta vaan ihan harkitusta ikävyydestä. Arvostaa sitä ei tarvitse. Koska näyttää siltä, että käytännössä ainoat moderaattorit ovat ylläpitäjä Silvousplait sekä O-N, voimia ei kannata hukata isälliseen ohjailuun. Jos tarkoituksena on sanoa mielipide yhtenä kirjoittajana niin siihen minulla ei tietenkään ole nokan koputtamista, itsehän olen leikkiin ryhtynyt. Mutta hienosäätömoderointia pidän huonona ideana. Ei täälläkään mitään suurta riitaa ole, vaikka päätitkin käyttää sanaa “ylikuumennut”.
Teidän “kirkkonnen” ne tosiaan ryösti, kuten myös Kristuksen ristin kappaleet Hattulasta. Ja nehän on kadonneet.
Uutta tutkimustietoa pyhän Nikolaoksen reliikeistä.
Nikolauksen jäännöksinä pidettyjä luita on vuodesta 1087 alkaen säilytetty Italiassa Etelä-Puglian Barissa Basilica di San Nicola -kirkossa hautaholvissa marmorialttarin alla. Pyhän Nikolauksen luiksi uskottuja jäännöksiä on myös Venetsiassa Chiesa di San Nicolo -kirkossa Lidon saarella. Lisäksi Pyhän Nikolauksen jäännöksinä pidettyjä yksittäisiä reliikkejä ovat pitäneet hallussaan lukuisat kirkot ympäri maailmaa.
Highamin ja Kazanin 300-luvulle ajoittama luunkappale on osa yhdysvaltalaisen papin Dennis O’Neillin reliikkikokoelmaa. Kyseisen luunkappaleen on tunnistettu olevan osa ihmisen lonkkaluuta, ja sen on uskottu olevan Pyhän Nikolauksen jäännös. Higham ja Kazan tutkivat luunkappaletta radiohiiliajoituksella osoittaakseen reliikin iän tarkalleen. Tulosten mukaan reliikki on 300-luvulta eli ajalta, jolloin Pyhän Nikolauksen uskotaan eläneen. Historioitsijoiden mukaan hän kuoli noin vuonna 343. Tulokset vahvistavat käsitystä siitä, että pyhäinjäännöksinä pidetyt luut saattavat olla aitoja Pyhän Nikolauksen luita.
– Kiinnostuimme O’Neillin hallussa olevasta luunkappaleesta, koska se on vasemmasta häpyluusta, lonkkaluun alemmasta osasta. Barin kokoelmassa taas ei ole kokonaista lonkkaluuta, vaan vain vasen suoliluu lonkkaluun yläosasta. Tämä herätti huomioni ja antoi alkusysäyksen tutkimuksellemme. Vielä on vahvistamatta, pitääkö Venetsian kokoelma sisällään jäännöksiä lonkkaluusta, mutta kokoelma täydentää Barin jäännöksiä niin, että molempien kokoelmien voidaan olettaa olevan yhden ja saman yksilön luuta, kertoo Turun yliopiston Turku Institute for Advanced Studies -tutkijakollegiumissa tutkijana työskentelevä Kazan.
1 tykkäys
Pyhällä Nikolaos Ihmeidentekijällä, Lyykian Myrran arkkipiispalla, on kaksi muistopäivää. 9.5. muistellaan reliikkien siirtoa Myrrasta Italian Bariin ja 6.12. on varsinainen muistopäivä.
Anekdootin mukaan pyhä Nikolaos ja pyhittäjä Johannes Cassianus kävelivät kerran tiellä, kun he kohtasivat talonpojan, jonka rattaat olivat juuttuneet mutaan. Cassianus kulki ohi, mutta Nikolaos meni auttamaan talonpoikaa, ja he saivat rattaat nostetuksi taas tielle. Siksi pyhä Nikolaos sai kaksi vuosittaista muistopäivää ja Cassianuksen muistopäivä määrättiin 29. päiväksi helmikuuta (karkauspäivä), joka on vain noin joka neljäs vuosi.
Reliikkien siirrosta (yritin panna tämän spoilerin taakse, mutta se ei onnistunut):
Pyhän Nikolaos Ihmeidentekijän, Lyykian Myrran arkkipiispan, reliikkien siirto Bariin vuonna 1087
Myrran kaupunki Lyykiassa joutui vuonna 1036 muslimien käsiin ja tuhottiin monien muiden kaupunkien ja kylien tavoin. Monet ortodoksit pakenivat turkkilaisten tieltä. Jumalan sallimuksesta kirkko ja siellä säilytetyt pyhän Nikolaos Ihmeidentekijän, Lyykian Myrran arkkipiispan pyhäinjäännökset säästyivät kuitenkin tuolloin hävitykseltä. Ne siirrettiin Italiaan, Barin kaupunkiin, jotta uskovat voisivat edelleenkin kunnioittaa niitä ja kokea niiden avulla parantumisia ja muita ihmeitä. Reliikkien siirrosta kirjoitettiin useita kertomuksia heti sen tapahduttua.
Pyhä Nikolaos ilmestyi eräälle hurskaalle ja arvostetulle Barissa asuvalle papille ja sanoi: ”Nouse ja käske kirkon koko papiston lähteä Lyykian Myrraan. Ottakaa sieltä mukaanne minun pyhäinjäännökseni ja tuokaa ne tänne Bariin. En halua enää jäädä siihen lohduttomaan paikkaan. Tämä on Herran tahto.” Pappi lähti heti kertomaan näystä toisille papeille, jotka riemuitsivat kuullessaan siitä. He varustivat kolme laivaa ja valitsivat kunnioitettuja, hurskaita miehiä, jotka lähtisivät yhdessä pappien ja diakonien kanssa noutamaan pyhiä reliikkejä. Laivoihin lastattiin vehnää, jotta ne näyttäisivät tavallisilta kauppalaivoilta. Samaan aikaan kallisarvoisia reliikkejä lähti pelastamaan myös venetsialaisten laivojen retkikunta. Barilaiset ehtivät kuitenkin Myrraan ensimmäisenä.
Pyhän Nikolaoksen kirkon kryptasta barilaiset löysivät sarkofagin, jota vartioi neljä kreikkalaista munkkia. Muut kristityt olivat paenneet vuorille. Munkit olivat vuotta aiemmin nähneet näyn, jossa heille oli ilmoitettu reliikkien siirto ulkomaille. Pyhäinjäännökset olivat maatumattomat ja niitä ympäröi ihanan tuoksuinen mirha. Reliikit annettiin retkikunnassa matkustavien pappien Lupuksen ja Grimalduksen kannettavaksi, ja mirha kaadettiin astioihin. Kun Myrran kreikkalaiset saivat tietää asiasta, he vaativat barilaisia jättämään edes osan reliikeistä Myrraan. Niin sinne jätettiin sarkofagi, mirha ja ikoni. Tämä tapahtui 1.4.1087. Kaksi reliikkejä vartioinutta munkkia lähti retkikunnan mukana Bariin, jossa asui noihin aikoihin paljon kreikkalaisia.
Matkan varrella miehistö jakoi pyhän Nikolaoksen siunausta kaikissa satamissa, joihin laivat poikkesivat. Kun retkikunta lopulta saapui Bariin, uutinen levisi nopeasti. Kaupungin asukkaat kiiruhtivat piispojen, pappien ja munkkien johdolla kynttilöitä ja suitsutusastioita kantaen vastaanottamaan pyhäinjäännöksiä. Kaikki lauloivat ja ylistivät Jumalaa ja Hänen pyhäänsä. Reliikit saatettiin pyhän Johannes Edelläkävijän kirkkoon meren rannalle.
Vammaiset, sokeat, kuurot, riivatut ja kaikenlaiset sairaat turvautuivat uskossa Nikolaos Ihmeidentekijän armon täyttämiin pyhäinjäännöksiin, ja monet parantuivat ihmeellisesti. Niinpä Barin asukkaat päättivät rakentaa suuren basilikan ja valmistaa hopeisen pyhäinjäännöslippaan, joka kullattiin ja koristeltiin jalokivillä. Paavi Urbanus II oli vihkimässä uutta Pyhän Nikolaoksen kirkkoa, ja reliikit siirrettiin kirkon kryptaan.
Muutamia vuosia myöhemmin pyhä Nikolaos ilmestyi eräälle munkille ja käski siirtää reliikkinsä kryptasta alttaripöydän alle. Näin tehtiin, ja pyhän kantapäistä alkoi joka vuosi hänen muistopäivänään jumalallisen liturgian aikana virrata vuolaasti mirhaa, joka paransi kaikki sairaudet Jumalan kunniaksi. Jumalallinen liturgia toimitettiin niin hitaasti, että se kesti kolme tuntia, jotta mirhaa ehtisi vuotaa pitempään ja siitä riittäisi mahdollisimman monelle pyhiinvaeltajalle. Mirhan tuoksu täytti koko kirkon. Liturgian päättyessä mirha lakkasi valumasta, ja sitä jaettiin pienissä pulloissa kaikkialle Italiaan ja ulkomaillekin. Lukemattomat ihmiset, jotka uskossa voitelivat itsensä mirhalla, paranivat. Vielä nykyäänkin pyhän Nikolaoksen pyhäinjäännöksistä tihkuu pieniä määriä mirhaa, joka kootaan ja sekoitetaan veteen jaettavaksi pyhiinvaeltajille. Sitä on nimitetty myös mannaksi.
Reliikkien siirto oli osaltaan vaikuttamassa siihen, että pyhästä Nikolaoksesta tuli koko Euroopassa ja kaikkialla maailmassa yksi kaikkien aikojen kunnioitetuimmista ja kuuluisimmista pyhistä. Hänestä on kerrottu enemmän hänen varsinaisen muistopäivänsä (6.12.) kohdalla.
1 tykkäys
Etelä-Italiassa on paljon reliikkejä, joihin liittyy mannaihme.
Nikolaoksen luiden jäljittäminen on oma tarinansa.
Keskiajalla italialaiset ryöstivät pyhäinjäänteet Myrasta Italiaan Bariin. Barilaisten retkikunta vei suurimman osan luurangosta ja venetsialaiset loput luunpalaset.
Sittemmin on tutkittu, että sekä Barissa Pyhän Nikolaoksen basilikassa että Venetsiassa nykyään säilötyt luut ovat todella kuuluneet samalle ihmiselle.
Nyt Oxfordin yliopiston tutkijat ovat saaneet Yhdysvalloista palan lantioluuta, joka näyttää kuuluneen Pyhälle Nikolaokselle. Palasen hankki eräs amerikkalainen pappi Ranskasta.
Pyhäinjäänteet osoittautuvat harvoin aidoiksi. Lupaavaa on, että juuri tämä lantioluun palanen puuttuu Barissa säilötystä Pyhän Nikolauksen luurangosta.
”Monet tutkimamme pyhäinjäännökset osoittautuvat tuoreemmiksi kuin niiden väitetään olevan. Tämä luunkappale sen sijaan vaikuttaa siltä, että se todella olisi kuulunut Pyhälle Nikolaokselle”, sanoo professori Tom Higham Oxfordin yliopiston tiedotteessa.
Oxfordissa tehty radiohiiliajoitus osoittaa, että luunpala on peräisin 300-luvulta eli piispa Nikolaoksen elinajalta. Seuraavaksi luusta löytyvää dna:ta aiotaan verrata muihin Nikolaoksen jäänteinä pidettyihin luunkappaleisiin.
Lännen kirkko joutaisi palauttamaan nuokin reliikit niiden oikealle omistajalle. On surullista, että kirkko vieläkin kärsii paavilaisten tekemistä rikoksista.
http://www.ortodoksi.net/index.php/Pyhän_Johanneksen_reliikkien_siirto_Konstantinopoliin
Eilen oli pyhän Johannes Krysostomoksen reliikkien v. 438 Konstantinopoliin siirtämisen muisto. Rukoile puolestamme, pyhä isä esipaimen!
Linkin takana päivän lyhyt synaksaari.
1 tykkäys
Ajattelin kysyä: mikä on nykytila, onko pyhä Henrikin reliikit Turun tuomiokirkossa? Olen käymässä pikana Turkussa tulevina päivinä. Tiedän, että Hemmingin reliikkiarkku on siellä.
PS. yksi pappi kehoitti aikoinaan lukemaan lut.-kat- dialogi: Communio Sanctorum kohdat 250-252 .
Pyhän Henrikin reliikkejä on ainakin Helsingissä pyhän Henrikin katedraalin alttarissa.
1 tykkäys
Reliikit palautettiin Turun tuomioseurakunnalle kymmenisen vuotta sitten, ne oli toimitettu 1920-luvulla Helsinkiin tutkittavaksi ja jääneet sille tielleen museoviraston haltuun.
Henrikin pääkallo ja kyynärluu ovat säilyneet. Kyynärluu on deponoituna Helsingin P. Henrikin katedraaliin. Muut reliikkit ovat käsitääkseni Turun tuomioseurakunnan hallussa, mutta en tiedä, missä niitä säilytetään.
1 tykkäys
Kiitos vastaus! Se on surullista, että emme tiedä asiasta. Hemmingin kirstun lisäksi en löytänyt ainakaan maininta. Ei edes Turun tuomiokirkon museossa, jossa nyt kävin.
Kiitos! Suomalaistaustainen koska olen, minulle ne ovat tärkeä. Toki Uppsala domkyrkanissa myös monen minulle tärkeä pyhän reliikit. Joskus H:forsisssa käydessä kävin niiden äärellä rukoilemassa Jumalaa. On hienoa, että pidätte ne esillä. Toivoisin, että Åbo domkyrkanin pääalttarin laitettaisiin myös Henrikin reliikit, meille kaikille esille ja rukousten äärelle.
1 tykkäys
Turun tuomiokirkon reliikeistä on ollut tutkimusprojekti meneillään pitkään. Niitä on ajoitettu nykyaikaisin tutkimusmenetelmien avulla. Esimerkiksi pääkallo on todella ensimmäisen ristiretken ajoilta. Tutkijat kertovat myös sulotuoksusta, jota reliikeistä on voitu havaita!
http://skr.fi/toden-ja-tarun-rajamailla
Kysyitkö reliikeistä museon henkilökunnalta? Voi varmaan olla niin, että ne ovat tutkijoiden hallussa tällä hetkellä.
Suurin osa P. Henrikin luista katosi isonvihan aikana, kun niitä oltiin kuljettamassa Venäjälle. Mitähän niille on mahtanut tapahtua.
1 tykkäys