Kirkot -sana pitäisi poistaa, kun se kuitenkin loukkaa joitakin. Moskeijat ovat vielä sen verran outoja ainakin ateisteille, että niistä ei liene haittaa.
1 tykkäys
6 viestiä erotettiin uuteen ketjuun: Pojan syntyminen uskontunnustuksessa
3 viestiä yhdistettiin ketjuun: Pojan syntyminen uskontunnustuksessa
Tällaista. Vähemmistöuskontojen oppilaiden perheet eivät tykkää.
4 tykkäystä
Vähemmistöjen yli kävellään tässä maassa niin monessa asiassa vaikka virallisesti puhutaan niin kauniita. Taloudellahan näitä usein perustellaan mutta ideologiahan siellä taustalla lymyää.
1 tykkäys
Jutun mukaan:
Lasten ja nuorten palveluiden johtaja Anu Parantaisen mukaan avin huomautus otetaan vakavasti, mutta uusia järjestelyjä ei ehditä tekemään koulujen alkuun mennessä.
Parantaisen mukaan yhteisopetuksesta ei ole tullut perheiltä negatiivista palautetta.
Ylen saamien yhteydenottojen mukaan tämä ei pidä paikkansa.
Tuo kuulostaa lähinnä tekosyyltä, että ei “ehditä” tehdä jotain. Aiemmassa haastattelussa sama henkilö on sanonut linjan olevan strateginen valinta, ja jos hän näkee linjan strategisena tavoitteena, hän ei välttämättä halua luopua hiljattain käyttöönotetusta käytännöstä, vaikka AVI pitäisikin sitä laittomana. Hän lienee itse ollut sen linjan valmistelussa mukana aiemmassa tehtävässään (on aloittanut nykyisessä tehtävässään vasta joitain viikkoja sitten, mutta ollut pitkään Turun kaupungilla töissä; edellinen tehtävä oli muutosjohtajana, sitä edeltävä oli kasvatuksen ja opetuksen kehittämispäällikkönä).
Palautepuolen osalta pidän kummallisena sitä, jos joku hallinnollinen johtaja, joka ei työssään juuri edes näe vanhemmilta tai oppilailta itseltään suoraan tulevia palautteita, menee väittämään julkisuuteen, että ei ole tullut yhtään negatiivista palautetta jostakin muutoksesta. Eihän palautetta yleensä koulujen ulkopuolelle kaupungin hallinnollisiin esikuntiin osoiteta, vaan mahdollinen palaute menee esimerkiksi pääosin Wilma-viesteinä tai puheluina tai lähikeskusteluina lähiopettajalle. Hallinnollisilla koulujen ulkopuolisilla johtajilla ei ole siihen palautteeseen mitään näkyvyyttä, joten minkä takia edes esitetään julkisuuteen sellaisia keksittyjä valheellisia väittämiä, että negatiivista palautetta ei ole tullut?
Toki yksi muutosjohtamisen viestintästrategia on kiistää, että kukaan muutoksia vastustaakaan, ja hiljentää kritiikkiä esittämällä asioita ikään kuin toteutumassa olevat ja tapahtuneet muutokset olisivat väistämättömiä asiantiloja ja että aitoja toteutuskelpoisia vaihtoehtoja ei ole. Muissa kaupungeissa ratkaisuja kyllä on löytynyt.
Kyseinen johtaja saattaa olla sama henkilö, joka on ollut aikoinaan Petteri Orpon välitön seuraaja Turun yliopiston opiskelijapolitiikassa ylioppilaskunnan pääsihteerinä vuonna 2006, ellei kyseessä ole vain täysnimikaima.
2 tykkäystä
Välillä kyllä tuntuu, ettei meillä muita sorrettuja vähemmistöjä olekaan kuin sukupuoli vähemmistöt…
10 tykkäystä
Enemmistökin tässä kärsii.
4 tykkäystä
Koulun joulujuhlassa saisi edelleen olla “joitain uskonnollisuuteen viittaavia elementtejä”, mutta käytännössä niitä ei monessa paikassa nykyään ole. Tässä toki kysytty asiaa vain muutamalta koululta eikä yritettykään tehdä mitään edustavaa otostutkimusta.
Mun vajavaisella lapsipsykologian ymmärryksellä erityisesti huolta herättää kuitenkin tämä yhden rehtorin sitaatti:
– Satuhahmoilla olemme tuoneet kestävän tulevaisuuden asiat lapsen tasolle ja on voitu ujuttaa sitä teemaa sinne. Viime vuonna se taisi olla joku sen tyyppinen, ettei tarvitse ostaa joululahjoja.
Mun mielestä ympäristökasvatuksen paikka ei ylipäätään mielellään ole missään juhlassa, mutta joululahjojen ostamisen tuomitseminen juuri ennen tulossa olevaa joulua ja luultavasti jo valmiina ostettuna olevia lahjoja on erityisen kummallista. Ala-asteikäiselle lapselle koulu on kuitenkin vielä merkittävä auktoriteetti ja tapa suhtautua sääntöihin ja ohjeisiin aika yksioikoista.
3 tykkäystä
Edustaa hyvin sitä ajatusmaailmaa, jossa suomalaiset mainitaan viimeisenä. Myös Suomen kesän ja luonnon kauneus häivytetty kokonaan pois.
Koko tuotos on erikoisilla niiskuttaa-verbeillä kuorrutettu latteus.
2 tykkäystä
Nykyisin, kun ainakaan lut. Uskonnon opetus ei saa olla milläön tavoin tunnustuksellista vaan jotain yleisuskonnollista kuraa, niin kannatan koko oppiaineen lopettamista. Osallistukoot sit ET-tunneille.
1 tykkäys
Suvivirsi on 17. vuosisadan lopulta. Ottaen huomioon ihmiskunnan yleisen tyhmentymisen, joka lähestyy äärettömästi ÄO nollaa, täytyy sen alkuperäisten sanojen olla paremmat, kuin mikään nykyaikainen sanoitusyritys voi olla.
3 tykkäystä
Juttelin Sleyllä tänään uskonnon opetuksesta koulussa. Foorumilla on erillinen uskonnonopetusketju, mutta se on mennyt kiinni kun siiihen ei kukaan ole kirjoittanut pitkään aikaan, joten kirjoitan tähän.
Osaako joku vastata voisivatko luterilaiset vaatia laillisena oikeutenaan järjestää tunnustuksellista luterilaista uskonnonopetusta niille lapsille joiden perheet ovat aktiivisia harjoittavia kristittyjä. Tunnustukselliseen opetukseen ovat kristityistä lapsista oikeutettuja ortodoksit ja katolilaiset, jos heistä muodostuu riittävän suuri ryhmä. Miksi eivät luterilaiset?
Mielestäni on aivan selvää että nykyinen ns. uskonnon opetus ei ole kristinuskon opetusta vaan lähinnä uskonto- ja elämänkatsomustiedettä. Luterilaisten harjoittavien perheiden lapset tarvitsevat tunnustuksellista opetusta kouluissa. Miten sen järjestämistä voisi alkaa ajamaan?
2 tykkäystä
Lähetyshiippakunnalla on ainakin aiemmin ollut pääkaupunkiseudulla ja Mikkelissä omaa uskonnonopetusta. Tämän on ilmeisesti mahdollistanut se, ettää he ovat de facto oma kirkkokuntansa. Tässä vanhassa Studio Kryptan jaksossa LHPK:n pastori Juuso Mäkinen on puhunut aiheesta:
1 tykkäys
Virallisesti kyse ei ole “tunnustuksellisesta opetuksesta” vaan “oman uskonnon opetuksesta” niin katolilaisten ja ortodoksien kuin luterilaistenkin tapauksessa. Pedagogiset käytännöt voidaan kuitenkin määritellä eri tavoin. Opetushallituksen “Pyhät perinteet” -sivuilla kerrotaan ortodoksisen uskon opetuksesta näin:
Oman uskonnon opetus koulussa ei ole uskonnon harjoittamista. Opetus perustuu oman uskonnon opetuksen pedagogiikalle. Pedagogisista syistä opetuksessa käytetään kirkkoveisuja, ikoneita tai rukouksia havainnollistamaan ja syventämään käsiteltävää aihetta sekä osoittamaan niiden yhteys kirkon elämään.
Onkohan niin, että jos luterilaisen uskonnon tunnilla (ainakin jossain Etelä-Suomen kaupungissa) käytettäisiin virsiä tai rukouksia “havainnollistamaan aihetta” sillä tavoin kuin ortodoksisen uskonnon tunneilla tehdään, niin sekulaarimmat vanhemmat laittaisivat saman tien kantelun ja korvausvaatimuksen vetämään?
Mutta (@Stieleiche :n vastauksen suuntaisesti) konservatiivisemmille luterilaisille oman, riittävän suuren rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan perustaminen ja ehkä sen opin muodollinen eriyttäminen evlfi-kirkon tunnustuksesta jollain pienellä muutoksella olisi tie omien opetusryhmien saamiseen julkisiin kouluihin. (Ellei yhteinen et/uskontotieto ehdi sitä ennen.)
2 tykkäystä
Kouluajan ulkopuolella? Tottakai. Voisiko sillä korvata koulun uskonnon/elämänkatsomustiedon opetuksen? Ilman muuta, koska niin jehovantodistajienkin katsotaan toimivan; tosin arvosanaa ei todistukseen tule.
Seuraisiko tästä oppilaalle hyppytunteja keskelle päivää? Ei ole varmaa, mutta luultavasti seuraisi.
En ole oikein koskaan ymmärtänyt ajatusta siitä, että uskontojen opetus tulisi olla jokaiselle oppilaalle hänen oman taustansa mukaista. Koulun tarkoitus on mielestäni opettaa hyväksymään ja ymmärtämään toistenkin ajattelua ja uskomista tai uskomattomuutta. Nykyinen toisistaan erotettu opetus erottaa oppilaat toisistaan eikä taata sitä että oppilaat alkaisivat ymmärtämään ja suvaitsemaan toisella tavoin uskovia tai uskomattomia. Kotien tehtävä on opastaa sitten johonkin yhteen uskontoon tai ei-uskomiseen ja niiden harjoittamiseen ja tapoihin, jos niin perheessä hyväksi nähdään.
Johtuuko tiukka vaatimus eriytyneestä uskonnonopetuksesta siitä, että pelätään että oppilaat näkevät muidenkin uskomisen tai uskomattomuuden mahdolliseksi ja perustelluksi jos oppilaat saisivat vain opetusta siitä mitä kukin maailmankuva pitää sisällään mutta ei sanottaisi että vain tämä uskonto on totta ja vain näin me uskomme ja muut ovat vääriä elämänkatsomuksia? Minun lapsuudessani uskonnonopetus oli jotenkin perusteltua mutta nyt elämme aina vain enemmän vuorovaikutuksissa täysin eri tavoin uskovien ihmisten kanssa jolloin lasten tulisi kasvaa ymmärtämään näitä erilaisia näkemyksiä avoimesti eikä käpertyen siilipuolustukseen kaikelta ulkopuoliselta. Pelkäävätkö kristityt että heidän sanomansa on niin heikkoa ettei se kestä vertailua ja avoimmuutta jos opetus olisikin yhteistä elämänkatsomusopetusta.
Näitä aina mietin. Toivottavasti ajatuksiani ei koeta liian aggressiiviseksi. Jos, niin saa toki poistaa tämän tain voin itse poistaa. Herää vain aina nämä mietteet mieleen kun katsoo kiivasta uskonnon opetuksen keskustelua.
Minun käsittääkseni isommilla paikkakunnilla ortodoksinen uskonnonopetus ja esim. Helsingissä katolinen uskonnonopetus järjestetään koulussa kouluajalla. Mikä estää luterilaisten saavan samanlaista omaa opetusta?
Ei, ei, ei ja ei kaikkiin epäilyihisi.kaikkien uskontojen vakavammat harjoittajat haluavat siirtää lapsilleen tietoa ja kokemuksia uskonnonharjoittamisesta. Koulussa tulee joko olla uskonnonopetusta tai uskonto-/elämänkatsomustiedettä, tai molempia. Ne ovat kaksi eri asiaa. Toisella ei oi korvata toista. Tällä hetkellä kaikkien tasavertainen mahdollisuus uskonnonopetukseen ei toteudu. Edes isoissa kouluissa isoilla paikkakunnilla.
Juuri tämän takia tarvitaan eriytettyä uskonnonopetusta, ja kahta erillistä ainetta uskontotiedettä ja uskonnonopetusta. Koska nykyisessä yhteiskunnassa nimenomaan uskonnon ulkopuoliset eivät enää pysty osallistumaan varsinaiseen uskonnonharjoittamiseen opetustarkoituksessa. Uskonnon harjoittamisen elementtejä ei tule mielestäni poistaa uskonnonopetuksesta vaan eriyttää ryhmät ja erityyppinen opetus toisistaan. Tarvitaan myös seurakuntiin lasten ja nuorten toimintaa joka paikkaa tunnustuksellisen uskonnonopetuksen puutetta yhteiskunnassa.
Luterilaisten, uskoaan harjoittavien vanhempien lapsille on taattava tunnustuksellinen opetus, tavalla tai toisella.
Sleyllä pappi kommentoi nykytilannetta niin että kun konfirmaatio-opetuksen pitäisi olla syventävää kasteopetusta niin konfirmaatio-opetuksen tunneilla ollaankin nykyään lähetyskentällä.
Tämän opetuksen paikka ei ole varsinaisesti uskonnon tunnilla vaan jossain filosofian tunnilla tai elämänkatsomustunnilla.
Sitä paitsi kun tuntee oman uskonsa hyvin ja tietää missä seisoo, on aina helpompi suhtautua toisenlaisiin ihmisiin.
Kaikilla ei tarvitse olla uskonnollista vakaumusta yhteiskunnassa, mutta yhteiskunnassa tulee tunnustaa uskonnonharjoittaminen osana järkevän ja modernin ihmisen elämää johon jo lapsille opetetaan valmiuksia.
Kyllä se onnistuu. Jos on kolme samaan rekisteröityyn uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluvaa oppilasta, saa vaatia ko. uskonnon opetusta.
Mutta ainakaan paperilla opetus ei saa olla tunnustuksellista, ja käsittääkseni tässä haettiin juuri sitä.