Huomaatko, että minä puhun siitä millaisista suhteista voi syntyä lapsia. Lapsia syntyy, luonnollisesti, siitä kun mies ja nainen ovat “silleen”. Sinä puhut siitä että mies ja nainen ovat yhdessä seksuaalisesti, ja sitten lapsi syntyy johonkin suhteeseen.
Mutta aina kun lapsi syntyy luonnollista kautta, osapuolina on 1 mies ja 1 nainen. Avioliitto on tukenut sitä ideaalia, että nämä 1 mies ja 1 nainen olisivat myös lapsen huoltajat. Ja ettei liiton ulkopuolella olisi muita vanhempia.
Huomaan. Tässä näkökulmamme avioliiton perusteisiin eroavat toisistaan. Minusta perusta avioliitolle on kahden(tai erikoistapauksessa useamman ihmisen) sitoutuminen elämään yhdessä.
No, kertoisitko lisää siitä mitkä sinusta ovat ne avioliiton perusteet ja ylipäätään syy sen olemassololle.
Kirja oli suunnattu ortodokseille ja katekumeeneille, joten juuri ortodokseista ainakin puhuttiin. Myönnän että tuo on toisen käden lähde.
Kai kodinsiunausta pyydettäessä yleensä tulee puheeksi, keitä huushollissa asuu?
Kyllä, lisäsin tuonne viestiin juuri.
Minusta avioliiton tärkein peruste on se että jokin lukumäärä ihmisiä sitoutuu elämänkumppanuussuhteeseen, olemaan yhdessä ja pitämään huolta myötä- ja vastoinkäymisissä kunnes kuolema erottaa. Lapsia ilmaantuu milloin mistäkin ja kun suhde voi hyvin, lapset kasvavat siinä turvallisesti.
Tiedostan oikein hyvin että ihmiset ovat erittäin erimielisiä tästä asiasta.
Kristinuskon alkuaikoina kristityt erottuivat yhteiskunnasta juuri siinä, että he eivät hylänneet lapsiaan, olivat uskollisia yhdelle eri sukupuolta olevalle puolisolleen sekä rakastivat toisiaan ja perheitään. Hyvin paljon vastoin sitä, mitä yhteiskunta ympärillä oli, varsinkin juutalaisuuden ulkopuolella.
Isän ja äidin tarve, varsinkin biologisen isän ja äidin tarve on meissä ja pysyy meissä. Ei sitä voi korvata lukumäärällä 2.
D
Eriävät mielipiteet Yhdysvaltojen korkeimman oikeuden päätökseen ovat aika hyvä lähtökohta. Tuomarit Roberts, Scalia, Thomas ja Aliton esittivät sellaiset. Samoin kannattaa lukea Eduskunnalle aiheesta annetut asiantuntijalausunnot.
Moraalisemman pohdinnan pohjaksi sopii hyvin vaikkapa Vatikaanin toisen kirkolliskokouksen konstituutio Gaudium et Spes.
Siis tarkoitin, että mikä on mielestäsi perusta sille, että yhteiskunnassa ylipäätään tarvitaan avioliittoinstituutiota?
Aikuiset ihmisethän voivat sitoutua elämään yhdessä ilman valtion ohjausta ja säätelyäkin, ja erityistä instituutiota.
@Diakoni , ongelmallista mielipiteessäsi on se, että se ohjaa ajattelemaan että muuten kuin kristittyjen mallia noudattaen ei ole mahdollisuutta kohdella toisia hyvin ja perustaa turvallista perhettä. Pidän täysin mahdollisena että perhesuhteet ovat sekä turvallisia että rakastavia ja rakentavia muissa kuin kristillisissä perhemalleissa.
Useimmiten ehdottomasti näin! Mutta onko järkevää ja johdonmukaista, että mahdollisesti eri maassa asuva biologinen isä velvoitetaan kasvattamaan lasta? Vai onko lapsen alulle saattaja keinohedelmöityksessä se, joka työnsä puolesta operaation tekee?
Keinohedelmöitys ei sinänsä liity avioliittoon, eikä varsinkaan aiempina aikoina liittynyt. Lainsäätäjä voi sallia avioliiton ja kieltää keinohedelmöityksen.
Lähinnä tällaiset yhteiskunnan itsensä määrittelemät toimintatavat tulevat mieleen. Esimerkiksi jo mainitsemani perimys ja lähin omainen -asia.
Ihmisen on hyvä saada määrittää se miten haluaa hautajaisensa järjestää ja kellä on sananvaltaa siihen. Jos ei ole laillista aviopuolisoa, biologinen perhe voi jättää huomiotta puolisolle uskotut toiveet.
Myöskään kaikissa yhteiskunnissa ei saa julkista pariterapiaa jos ei ole virallisesti naimisissa ja joissakin muissakin sosiaalipalveluissa ja tukimuodoissa avioliiton virallistaminen voidaan tarvita.
Lasten aseman turvaaminen ei vaadi välttämättä avioliittolakia, sen voi varmistaa erillisellä lasten ja vanhempien oikeuksia ja velvollisuuksia koskevalla lainsäädännöllä.
Minusta avioliiton tulisi olla heteropareille pakollinen ja keinohedelmöitys muuten kuin puolisoiden omilla sukusoluilla tulisi kieltää.
Huomaathan kuitenkin, että Suomessakin lainsäädäntö on pitkälti pohjautunut sille oletukselle, että lapsen huoltajat ovat hänen biologiset vanhempansa. Tätä mm. Jani Toivola kritisoi blogissaan, hankittuaan lapsen naispuolisen kaverinsa kanssa. Että yhteiskunta on rakennettu “puusilmäisesti” heteroydinperheen oletukselle.
Kyllä näin on, ja tämän näkisin itsekin mielelläni korjattavan.
Olemme siis eri mieltä. Mutta eikö tämä osoita, että avioliitolla miehen ja naisen välisenä, on ollut osuutta siihen, että yhteiskunta on rakennettu heteroydinperheen oletukselle ja ideaalille. Ja tästä poikkeavia perhemuotoja on tuettu myös tältä pohjalta.
Kerroin miten tilanne oli kristinuskon alkuaikoina. Yhteiskunnan perheideaali ja kristittyjen perheideaali eivät aina täsmää. Hyvn toimivia perhemalleja on muissakin, jopa ei-kristillisissä yhteisöissä ja oli varmaan jo 2000 vuotta sitten.
Hyvin toimivat ei-kristilliset perhemallit eivät ole kristillisiä perhemalleja. Kristillinen perhemalli ei tarkoita ensisijaisesti perheen struktuuria. Se tarkoittaa ensisijaisesti sitä, että perhe on sitoutunut kristillisyyteen: lukee Raamattua, siunaa ruokansa, osallistuu seurakunnan kokouksiin, syntiä tehdessään sitoutuu parannukseen jne.
D
En näe kyllä tätä noinkaan että perhemalli pohjautuu heterosuhteeseen. Perhemalli pohjautuu mielestäni siihen että ihmiset elävät toistensa kanssa, kuuluvat sukuunsa, omistavat asioita, ja että heidän toimeentulonsa perustuu yhdessä elämiseen. Tämän länsimäisen sivistyksen hedelmät usein unohtavat, että ihmiset eivät aiemmin ole tulleet toimeen sinkkutaloudessa. Lasten syntyminen näihin tilanteisiin on luonut uusia toimintatapoja tähän järjestelmään.
Tämä on kyllä erinomaisesti sanottu.
Ei kai. Äidin aviopuoliso on aina ollut oletus-isä, vaikka se olisi biologisesti mahdotonta.
Biologiset vanhemmat ovat myös aina saaneet antaa lapsensa pois ilman sanktiota.
Aikamoisia hurskastelua puhua jostain elämänkumppanuudesta, jos luokkaa 70-80% niistä homojen saati useamman kuin kahden ihmisen parisuhteesta loppuu seuraavan kymmenen vuoden aikana.
Ei välttämättä. Ruokakunnan ortodoksi tilaa toimituksen kirkkoherranvirastosta. Kanslisti tai päivystävä pappi kysyy haluaako hän jonkun tietyn papin toimittamaan. Jos tilaaja ei halua ketään erityistä, määrätään toimittajaksi se, joka silloin on toimitusvuorossa. Kun seurakunta ei enää pidä väestörekisteriä, ei rekisteritietojen tarkistaminenkaan ole kovin helppoa. Papeilla on ainainen kiire. Näin ollen pappi voi mennä toimittamaan kodinsiunausta ilman, että on keskustellut kodinsiunauksen tilanneen elämäntilanteesta tämän kanssa.