Mahdollisesti, mutta kaikki ne kohdat, joita itse olen pitänyt jollakin tavoin kriittisinä, ovat olleet käännöksinä jokseenkin yhteneviä, vaikka jopa jaenumerointi on ollut vaihteleva. Suomalaista käännöstä arabian alkutekstistä (Jussi Aro, Armas Salonen, Knut Tallqvist 1957) rohkenen pitää arvossa ja riittävän luotettavana - se on oma pääasiallinen lähteeni Koraanin teksteille.
1 tykkäys
VT:ssä Jumala viitannee käytännössä aina Jeesukseen: Johannes 5:46 Sillä jos te Moosesta uskoisitte, niin te uskoisitte minua; sillä minusta hän on kirjoittanut.
1 tykkäys
Keskustelusta tuli mieleen nätti ikonityyppi.
__68746.1541619783.gif?c=2?imbypass=on)
1 tykkäys
Vastaan otsikon kysymykseen: EI TODELLAKAAN OLE. Tämän pitäisi olla jokaiselle kristitylle päivänselvä asia, josta ei ole kahta puhetta.
1 tykkäys
Historiallinen valtavirta kaikissa kirkoissa taitaa olla, että muslimit ja kristityt palvovat kovasti samaa Jumalaa.
Minä olenkin vastarannan kiiski, joka uskallan olla eri mieltä valtavirran kanssa.
2 tykkäystä
Valitsitko tämän tarkoituksellisesti uudemman Hämeen-Anttilan suomennoksen sijaan?
Tarkoituksellisesti tilasin vanhemman suomalaisen laitoksen, mutta minulle on tulossa myös tuo Hämeen-Anttilan versio. On erittäin mielenkiintoista tarkastella eri käännösten eroavaisuuksia, koska arabialainen alkuteksti ei kuulemma ole mitenkään helppo käännettävä.
Ja muslimit tietenkin väittävät, että vain arabiankielinen on “se ainoa oikea” Koraani. Ja sen tähden vain arabiaan perustuvat islamilaiset tulkinnat siitä ovat olevinaan ainoita oikeita. 
Vaan kun käsittääkseni Koraanin vanha arabia ei ole selvää pässinlihaa arabiankielisillekään. Eli tilanne olisi kutakuinkin sama kuin siinä, että Raamatun vanhan kreikan kielikään ei ole nykykreikkalaisen helposti ymmärrettävissä.
Ei Jeesuksen olemusta tarvitse perin pohjin ymmärtää (vaikka omasta mielestäni vanhojen uskontunnustusten määrittelyt sopivat minulle hyvin), mutta kyllä sillä on merkitystä kuka hän on, jottauskon kohde on oikea. Nostit esiin kohdan, jossa puhutaan Herran nimen avuksi huutamisesta. No, Paavali kirjoittaa filippiläisille näin:
“Jeesuksen nimeä kunnioittaen
on kaikkien polvistuttava,
kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla,
ja jokaisen kielen on tunnustettava
Isän Jumalan kunniaksi:
»Jeesus Kristus on Herra.»”
3 tykkäystä
Sain nyt tuon itselleni. Se onkin näköjään uudistettu laitos (2013), josta Hämeen-Anttila esipuheessaan kirjoittaa: “Uusi laitos on huolellisesti korjattu arabiankieliseen alkutekstiin sana sanalta verraten. Korjaustyöä paljasti vanhassa käännöksessä kourallisen puutteita, jotka tähän on korjattu. Sen lisäksi olen muuttanut käännöstä aiempaa sanatarkemmaksi.” (Edellinen laitos julkaistiin vuonna 1994.)
Apostolinen uskontunnustus on helppo hyväksyä - en muistanutkaan, että se on käytössä vain lännen kirkossa…! Nikean tunnustuksessa mennään määrittelyissä jo hieman epämääräisille alueille. Ja Athanasioksen tunnustus on ehdottomuudessaan jo melko riipivä: “Sen joka tahtoo pelastua, on siis ajateltava kolminaisuudesta näin… Tämä on yhteinen kristillinen oppi. Se joka ei usko sitä vakaasti ja vahvasti, ei voi pelastua.” 
Ilman muuta. Oikeana historiallisena henkilönä tai pelkkänä profeettana pitäminen ei oikeastaan sellaisenaan vielä voi olla kristillistä uskoa. Kristillinen usko on luonteeltaa nimenomaan Jeesukseen turvautuvaa ja toki hänen herruutensa tunnustavaa. Arvelen uskon kohteen suhteen silti riittävän, että ymmärretään Jeesuksen olevan syntiemme tähden ristiinnaulittu Vapahtaja, jonka kautta Jumala sovitti maailman itsensä kanssa. Näitä voi toki sanoittaa ja painottaa eri tavoin.
Noin varmasti tulee joskus käymään, ja kristityt tietävät hänen nimensä olevan jo nyt korkein:
“Jumala… asetti hänet oikealle puolellensa taivaissa, KORKEAMMALLE kaikkea hallitusta ja valtaa ja voimaa ja herrautta ja JOKAISTA NIMEÄ, mikä mainitaan, ei ainoastaan tässä maailmanajassa, vaan myös tulevassa.” (Ef 1:19-22)
On todettava, että Jeesuksen nimi on erittäin tärkeä - aivan äärimmäisen tärkeä.
Jeesuksen elämä ja kuolema ristillä oli niin järisyttävä, että Isä Jumalakin melkein meni polvilleen.
Apostolinen on myös idässä, sitä ei tosin käytetä liturgiassa. Nikeaa on kaksi käytössä olevaa, idässä toisenlainen. Athanasios oikeastaa määrittelee kristinuskon kolminaisuusopin ytimen. Anateema on luonnollinen osa historian taistelun tulosta.
1 tykkäys
Mielenkiintoinen ja läpi Vanhan testamentin toistuva teema on, että esikoisuus ei olekaan se, mikä ratkaisee, Kain ja Abel, Ismael ja Iisak, Eesau ja Jaakob, tässä muutama.
Juutalaisuudesta (nyky-) täytyy todeta, että se ei suinkaan ole se sama, mikä oli olemassa Palestiinassa Jeesuksen aikaan. Pikemminkin on niin, kuten usein sanotaan, että tuosta kannosta on versonnut sekä nykyinen kristinusko että nykyinen rabbiininen juutalaisuus.
Islamia on pidetty esim. tunnustuskirjoissa harhaoppina. On tietysti määrittelykysymys, mikä on uskontokunnan raja. Uskonnonhistoriallisesti islam kuuluu samaan ns. abrahamilaiseen perheeseen. Kristinuskon käsitys kolmiyhteisestä Jumalasta on kuitenkin aivan erilainen kuin juutalaisuuden tai islamin. Itse olen ajatellut, että ne edustavat aikalailla luonnollista uskoa, sellaista alku-uskoa, joka vallitsi ennen polyteismiä.
2 tykkäystä
Aihe saa laajemman viitekehyksen, kun pohditaan saman aikaisesti onko mormineilla ja jehovantodistajilla sama Jumala kuin kristityillä. Lisäksi voimme ottaa tarkasteluun kultuuri kristilliseen materialismin ta humanismin ja viime mainittuun teemaan liittyvän peruskysymyksen: loiko Jumala ihmisen va ihminen Jumalan.
Minusta on vaikea ajatella että kyseessä ei olisi ihan sama Jumala - maailman Luoja - mutta merkittäviä eroja on olemassa, ja vakavimmat niistä liittyvät pelastusoppiin.
Eli kyseessä on näissä kaikissa tapauksissa hereesia, ei niinkään pakanajumalien palvonta.
Minusta niin voi ajatella, jos puhutaan Raamatun Jumalasta ja halutaan häntä palvella:
“Minä todistan heistä, että heillä on kiivaus Jumalan puolesta, mutta ei taidon mukaan.” (Room 10:2)
Samaa sanoisin myös muslimeista.
Kristinuskossa pelastusoppi pohjautuu Jeesukseen, ja merkitsevää on se, kuinka häneen uskotaan ja suhtaudutaan. Eri kirkoissa on asian ympärillä toki erilaisilla opin hienosäätöjä.
Rooman kirkon katekismus määrittelee taivaaseen pääsijät, mitä RKK:n ulkopuolisiin tunnustuksiin tulee. Ensimmäisenä mainitaan idän katolisuus ja toisena islamilaisuus, jotka saman Aabrahamin pohjalle rakennetun opinmuotonsa vuoksi ovat ensimmäisten joukossa, joille paikka paratiisiin, Rooman kirkon, järjestetään. Tämä on koko lailla alkuperäinen ilmaisu.
Jos tähän RKK:n tunnustuksen kantaan voi yhtyä, niin täytyy opiskella paljon teologiaa.
P.S. Samassa yhteydessä helluntalaiset luokitellaan hyvinkin yksityiskohtaisesti suuntaukseksi, keillä ei ole taivaaseen pääsyä. Asia ei ole noussut puheenaiheeksi esim. Italian helluntailiikkeessä, niinkuin ei RKK:n vainotkaan, kuin vasta viime aikoina niistä on mainittu joissakin lehtiartikkeleissa.
Kun tässä ketjussa on nyt pitkän aikaa keskusteltu siitä kuka pääsee taivaaseen niin on ehkä hyvä antaa Jeesuksen vastata Martti Lutherin selittämänä.
Joh. 3: 13. Kukaan ei ole noussut taivaaseen, paitsi hän, joka on taivaasta tänne tullut: Ihmisen Poika.
Herra itse tahtoo selittää mitä hän tarkoittaa nousemisellaan ja laskeutumisellaan. Tässä hän puhuu yleisesti, kuolettaakseen ihmisviisauden ja murskatakseen hengellisen ylpeyden ja meidän ajattelemattoman luottamuksemme omaan vanhurskauteemme. Sillä maailma vilisee kiihkohenkiä, jotka hyökkäävät tätä tekstiä vastaan ja yrittävät väkisin tehdä tiensä taivaaseen meidän Jumalamme luo ilman, että sanoisivat niinkään paljon kuin ”hyvää huomenta” Jumalallemme ja Kristukselle. Juutalainen esimerkiksi uskoo, että hän varmasti menee taivaaseen jos hän on ympärileikattu ja noudattaa Mooseksen lakia. Turkkilainen vaatii pääsevänsä taivaaseen, pitäytymällä Koraaniin. Niin myös paavilla on omat tikapuunsa ja oma polkunsa johtamassa taivaaseen. Jokaisella luostarisäännöllä on oma tiensä myös nousta; Fransiskaanit tahtovat pelastua sääntöjensä kautta ja Augustinolaiset tahtovat mennä taivaaseen omillaan.
Kumouksena kaikille näille Herra Kristus sanoo tässä, ”ei kukaan nouse taivaaseen paitsi hän joka laskeutui taivaasta.” Kuten hän tahtoisi sanoa: ”älköön kukaan kuvitelko että hän nousee taivaaseen, vaikka jokainen voi toivoa tekevänsä näin; sillä on ainoastaan yksi joka on noussut taivaaseen, nimittäin Kristus.” Näin hän oli sanonut myös aikaisemmin, että hän valaisee jokaisen ihmisen joka tulee maailmaan (Joh. 1: 9), ja hän oli tullut sanoakseen, etteivät ne, jotka ovat syntyneet verestä tai lihan tahdosta pelastu, vaan ne, jotka ovat syntyneet Jumalasta. Sillä jokainen syntymä osoittautuu hyödyttömäksi, jopa syntymä suurista ja pyhistä vanhemmista, ei myöskään mikään laki, teko, tai into osoittaudu avuksi. Sellaiset ihmiset luulevat nousevansa taivaaseen pyhän elämänsä johdosta. Mutta ainoa tie, portaat ja silta taivaaseen nousemiseen on Kristus, Ihmisen Poika, joka on ainoa koskaan taivaaseen noussut. Kaikki muut tiet, portaat tai silta ovat keksityt ja uneksitut, ovat hyödyttömiä ja turhia, esimerkiksi Pyhän Fransiskuksen ja muut valinnat. Sen tähden on hyvin pantava merkille tämä teksti, joka sivaltaa salamaniskun kaikkia tekopyhiä vastaan. Se vaikuttaa poissulkemisen ja negaation mieluummin kuin vahvistamisen kautta ja kumoaa kaikki muut tiet, niin ettei kukaan voi etsiä porsaanreikää, aukkoa, halkeamaa tai jotain muuta veruketta.
Martti Luther, LW 22, s. 330-331.
Katolisen kirkon katekismus, kohdat 838 - 848 puhuvat ortodoksisuudesta, (sitten, kohdassa 839) juutalaisista ja (vasta sitten, kohdassa 841) muslimeista. Ei siis Islamista vaan
Pelastussuunnitelma käsittää nekin, jotka tunnustavat Luojan, niiden joukossa ennen kaikkea muslimit, jotka tunnustavat pitävänsä kiinni Abrahamin uskosta ja yhdessä meidän kanssamme palvovat yhtä ainoata, laupiasta Jumalaa, joka on tuomitseva ihmiset viimeisenä päivänä.”
Noista kohdista ei kuitenkaan löydy mitään tuomitsemista helluntailaisuutta kohtaan. Lisäksi noissa, etenkin muslimeista puhuttaessa, puhutaan pelastussuunnitelmasta, ei taivaasta. Kohdassa puhutaan suhteessa olemisesta Jumalan kanssa. Siinä ei oikeastaan puhuta mitään siitä kuka pääsee taivaaseen ja kuka ei.
Missä tämä kohta on. Ei ole mukavaa jos tällainen väite esitetään ja sille ei löydy katetta väittämästäsi Rooman kirkon katekismuksesta.
D
2 tykkäystä