Muuten hyvä lista, mutta Paavali Galatalaiskirjeessään on tiukka mies sen suhteen, että pelastus on yksin uskosta, yksin ristinkuolemasta.
Tuota fraasia et kyllä löydä Paavalilta.
Ei tarvitse juuttua sanoihin. Itse tuo asia löytyy Galatalaiskirjeen opetuksesta.
Meidän “tunnustuskirjamme” on nikealais-konstantinopolilainen uskontunnustus, eikä pelkkä ristinkuolema riitä, vaan tarvitaan myös ylösnousemus. “Mutta ellei Kristusta ole herätetty, silloin meidän julistuksemme on turhaa puhetta, turhaa myös teidän uskonne.” (1. Kor. 15:14.) Me saamme uskoa syntimme anteeksi kasteessa, katumuksen sakramentissa ja ehtoollisella, mutta olisi kovin röyhkeää olla varma pelastumisestaan, ikään kuin saisi itse päättää siitä. Kristus päättää siitä pelättävällä viimeisellä tuomiolla. Myös ne, joille pelkkä usko (usko mihin?) riittää pelastumiseen, saattavat luopua uskosta.
2 tykkäystä
Teidän uskonnossanne pidetään siis Kristusta epäluotettavana?
1 tykkäys
Ei suinkaan. Siinä vain ymmärretään syvällisemmin se, mitä Kristuksen seuraaminen tarkoittaa. Usko ei yksin riitää, jos jatkaa synnin tekemistä ja jumalatonta elämää. Israelin kansakin uskoi, mutta kävi siinä ohessa varmuuden vuoksi palvelemassa Baalia.
3 tykkäystä
Kyllä. On hyvä miettiä tarkkaan sitä, kuinka moni niistä israelilaisista, jotka lähtivät Egyptistä, pääsi lopulta luvattuun maahan. Vihje: perille päässeet voi laskea yhden käden sormilla. Israelin kansan vaellusta kohti luvattua maata voi mainiosti verrata meidän omaan vaellukseemme kohti Uutta Jerusalemia. Monet ovat kutsutut, mutta harvat lopulta pääsevät portista sisään. Miten voisi pitää perille pääsemistään varmana, kun matka on vielä kesken?
2 tykkäystä
Suhtaudun erittäin nuivasti Lutheriin ja kirjoituksiinsa. Itse kun olen munkki, niin mun silmissäni hän on luopio eli petti itse antamansa munkkilupauksen Jumalalle. Ja sitten katsoo olevansa pätevä selittämään mitä ja miten Jumala meiltä haluaa. Uskoo kuka uskoo, siitä vaan, mulle ei tuommoinen kelpaa.
Ei suinkaan, mutta ihminen on häilyväinen. Olet varmasti kuullut sellaisista tapauksista, että joku kristitty on luopunut uskosta. Mielenkiintoista muuten, että sinä myönnät teidän harjoittavan eri uskontoa.
1 tykkäys
Kun kerran te sanotte, että te harjoitatte eri uskontoa, mikä minä olen sitä kieltämään.
Siitä olen samaa mieltä, että ihminen on häilyväinen. Siksi Kristukseen pitääkin luottaa ja hänen sanoihinsa ja tekoihinsa. Ei itseen. Luterilaisuuteen ei kuulu opetus “kerran uskossa, aina uskossa”. Se on kalvinismin ja sen jälkeläisten oppia.
3 tykkäystä
Nämä juuri olivat niitä, jotka eivät pitäneet Jumalaa luotettavana, vaan napisivat ja epäilivät.
Luulisi kaikkien kristittyjen olevan samaa mieltä siitä, että ilman Jumalaa me emme voi tehdä mitään hyvää. Mutta Jumalan avulla me voimme.
Synnit saatiin anteeksi Jeesuksen ristinkuolemassa ja sillä tavalla Jeesus on jo päättänyt, että saat olla pelastuksestasi varma uskossa. Jeesuksen tahto ei ole, että kärsimme epävarmuudessa.
En mikä ja tuskin kukaan muukaan ortodoksi kärsi epävarmuudesta asian suhteen. Jumala rakastaa meitä kaikkia.
2 tykkäystä
Arkkipiispa Paavali, joka oli vähällä luopua munkkiudesta, piti sitä myöhemmin vakavana lankeemuksena:
“Sama sodanjälkeisessä tilanteessa muuttunut asemani ja olosuhteiden epämääräisyys lienevät osaltaan vaikuttaneet siihen, että aloin horjua luostarivakaumuksessani. Veljestöstä luopuminen ja oman perheen perustaminen näyttivät tavoitteilta, jotka olisivat saavutettavissa maallisen tehtävän yhteydessä. Kuitenkin pelkästään jo tällaisen ajatuksen hyväksyminen ja siihen taipuminen merkitsi munkkiuteen vihkiytyneelle sisäistä lankeemusta. Toteutettuna tuo aikomus olisi merkinnyt ikäni loppuun kestävää onnettomuutta.”
Samoin muutkin ortodoksit.
Mutta jos asia on niin, että Jumala on vihainen styranki, joka pihtaa pelastusta ihmiseltä, joka tahtoisi vain elää Jumalalta rauhassa. Silloin on tärkeää, että ihminen saa Jumalalta vakuutuksen, että Jumala ei enää ihmistä vainoa. Ja ihminen saa mennä pelastukseen asenteella, että “minullakin on lippu tänne, eli minullekin siis kuuluvat kaikki paikan edut”.
En usko tällaiseen pelättävään viimeiseen tuomioon. Uskon, että tuomio toteutui Kristuksen ylösnousemuksen hetkellä. Jäljellä on vain se, että ihmiset sijoittuvat sen mukaisesti. Ei tule olemaan sitä, että joku 1) haluaa pelastukseen, 2) näkee ja ymmärtää, mitä se on, 3) haluaa sinne edelleen, mutta 4) saa kuulla, että “et affirmoinut oikeita asioita” tai “et juossut tarpeeksi sinne tänne”.
Vaan paljon ennemmin on sitä, että joku 1) haluaa pelastukseen, 2) näkee ja ymmärtää, mitä se on, 3) toteaa, että se ei vastaa yhtään sitä, mitä hän haluaa pelastuksen olevan. Joten 4) hänellä palaa käämi; hän huutaa Jumalalle että “pidä tunkkisi” ja hänet ohjataan kadotukseen. Eikä tässä ole kyse hetken kiihkosta. Vaan siitä, että tällainen ihminen käsittää, ettei pelastus todella miellytä häntä pätkääkään.
Heaven offers nothing that a mercenary soul can desire. It is safe to tell the pure in heart that they shall see God, for only the pure in heart want to.
– C. S. Lewis, The Problem of Pain, sivu 93
Ihmisen käsitys pelastuksesta on se, mitä hän käsittää ylösnousemuksen voittaneen uudelle ihmiskunnalle. Kun esimerkiksi kalvinistien ja muiden vihaisten tunnustuksellisten nuorten miesten käsitystä pelastuksesta kuuntelee, niin se vaikuttaa joltain Valhallalta, johon oppikiihkoilleet soturit menevät saamaan glooriaa suurimmalta sotapäälliköltä.
Eritoten tähän liittyy ajatus siitä, että ihminen saa palkinnon jostain kovuudesta tai masokismista tai itsensä muiden yläpuolelle nostamisesta. Ne muut olivat niin velttoja ja tyhmiä, mutta sinä sentään jaksoit pitää hampaat irvessä loppuun asti. Väsymätön paremmin tietäjä, valheiden kumoaja ja harhojen paljastaja.
Oikeasti paremmin tietämisen arvo on siinä, että paljonko ihminen voi sen avulla muokata oman tahtonsa suuntaa. Pelastus tulee olemaan täynnä asioita, mitkä Jumala on luonut hyväksi ja kauniiksi. Mitä tekemistä siellä on jollain, joka käyttää tämän elämän halveksien kaikkea sitä, minkä Jumala on luonut hyväksi ja kauniiksi? Luullen vielä, että se tuo suurinta mahdollista kunniaa Jumalalle.
Seurakunnan elämään osallistuminen on ilmeisesti tätä kärsimystä epävarmuudessa. Paitsi jos siitä on tehty mahdollisimman tavoitteetonta, anonyymiä, vapaaehtoista, karua ja päämäärätöntä. Jos ei ole mitään käsitystä keskinäisen rakkauden merkityksestä tai sisällöstä, niin seurakunnan elämä ajassa ei voi olla mitään myönteistä. Jolloin jäljelle jää loogisesti vain, että se on joko täysin anonyymiä ja vapaaehtoista tai sitten ahdistavaa ja pakollista.
Jaak. 2:14 Mitä hyötyä, veljeni, siitä on, jos joku sanoo itsellään olevan uskon, mutta hänellä ei ole tekoja? Ei kaiketi usko voi häntä pelastaa? 15 Jos veli tai sisar on alaston ja jokapäiväistä ravintoa vailla 16 ja joku teistä sanoo heille: “Menkää rauhassa, lämmitelkää ja ravitkaa itsenne”, mutta ette anna heille ruumiin tarpeita, niin mitä hyötyä siitä on?
Menkää rauhassa. Olette saaneet syntinne anteeksi. Mitä te meitä enää vaivaatte? Huolehtikaa itse omista asioistanne. Etsikää joku, ketä kiinnostaa. Jokaisella on omat ongelmansa. Jumala auttaa niitä, jotka auttavat itseään. Saitte jo kuulla erinomaista oppiamme, joka kerrasta ratkaisee kaiken. Uskoa ja rakkautta ei saa sekoittaa. Se on lakihenkistä.
2 tykkäystä
Peukutin Thinkcatin viestiä, vaikka sen sarkastinen pohjavire häiritsi minua. Aistin kuitenkin sarkasmin alla vielä yhden kerroksen - vilpittömän murheen. Sitten peukutin. Sen jälkeen aloin huomata sen alla taas yhden vivahteen, ylpeyden, ja mietin peukuttamisen perumista. Sitten tiedostin oman ajatukseni ja jätin peukutuksen voimaan.
Tottahan hän haastelee; monien suhtautuminen pelastukseen lienee juuri tuollainen. Kirkkoon, kristinuskoon ja Jeesukseen happamasti suhtautuvilta olisikin hyvä kysyä, mitä he ymmärtävät pelastuksella kristillisessä viitekehyksessä. Omat väärät käsitykset pelastuksesta voivat synnyttää kirkkokielteisyyttä, kun esim. ajatellaan, että pelastuminen on kuin joutuisi autiolle saarelle miljoonan Päivi Räsäsen kloonin kanssa, joiden mielestä kaikki kiva on kiellettyä ja se on hyvä ja ihana asia. “Pelastus - ei kiitos”, on silloin looginen suhtautumistapa “pelastumiseen”.
Ajattelin vielä kolmannen kerran hioa otsikkoa, jotta ei herätä liikaa tunteita. Laitan nyt ketjun otsikoksi Ortodoksisuus ja pelastuminen yksin uskosta.