Tämä on kyllä asia, josta ei taida olla ennakkotapausta. Siis siitä, että joku LHPK:ssa vihitty haluaisi Ev.-lut. kirkon papiksi. Kirkkojärjestyksen 5 lk 8§
Toisen evankelis-luterilaisen kirkon tai muun kristillisen uskonnollisen yhdyskunnan papin oikeuttamisesta toimittamaan pappisvirkaa Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa päättävät piispa ja tuomiokapituli. Hakijan on annettava tämän luvun 4 §:ssä mainitut näytteet ja 6 §:ssä oleva lupaus. Lisäksi on noudatettava, mitä papiksi vihkimisen edellytyksistä on edellä määrätty. Jos häntä ei aikaisemmin ole vihitty papiksi evankelis-luterilaisessa tai sellaisessa kirkossa, jolla on ehtoollisyhteys Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kanssa, hänet on vihittävä pappisvirkaan.
Kyse on siis siitä, katsottaisiinko ko henkilö sellaiseksi, joka on vihitty papiksi evankelis-luterilaisessa kirkossa. LHPK:n erikoinen ja osin epäselvä kirkollinen asema pitäisi silloin selvittää. Mikä vaatii teologiseerausta.
LHPK:ssa saatua pappisvihkimystä ei tietenkään hyväksyttäisi ev.-lut. kirkossa, koska LHPK ei ole uskonnollinen yhdyskunta vaan säätiö. Ei ole mitään syytä suhtautua säätiöihin uskonnollisina yhdyskuntina tai kirkkoina. LHPK on kirkko ja uskonnollinen yhdyskunta vain sen jäsenien oman näkemyksen mukaan. Arvelen siis, että mikäli esim. WIlleh haluaisi päästä papiksi ev.-lut. kirkossa, niin hänet vihittäisiin papiksi niin kuin muutkin ensi kertaa ev.-lut. kirkon pappeuteen vihittävät - eikä siinä mitään vääryyttä tapahtuisi.
Teologinen ev.-lut. kirkko ja lain tarkoittama uskonnollinen yhdyskunta eivät kyllä ole keskenään sama asia. Asia ei siis ole aivan noin yksinkertainen. LHPK ei ole säätiö, vaan Luther-säätiö on. Sitä, mikä LHPK on, en oikein tiedä, noin niinkuin lainsäädännöllisesti (siis onko se rekisteröitynyt yhdistys vai rekisteröimätön yhdistys vai mikä) Aikoinaan se ei ollut mielestään kirkko, mutta sitten se alkoi sellainen olla omasta mielestään.
Joka tapauksessa rekisteröity uskonnollinen yhdyskunta on juridinen, ei teologinen käsite. Siksi asiaa pitäisi varmasti vähän pohtia. Jos asia tulisi ajankohtaiseksi, kuvittelisin, että sitä haluttaisiin pohtia laajemminkin, vaikka periaatteessa asia olisi sen piispan asia, jonka hiippakuntaan papiksi haluaisi.
Nyt jotain rotia siihen valtionkirkollisuuteen. Ei suomalainen rekisteriviranomainen määritä uskontoa. Ihan sama miten pulju on rekisteröity tai arkistoitu valtion rekistereissä.
Kirkkojärjestyksessä ei puhuta uskonnollisista yhdyskunnista vaan kirkoista. Ajatuksissa ovat varmaan lähinnä olleet henkilöt, jotka on vihitty jossain ulkomaisessa ev.-lut. kirkossa.
Lisättäköön sitten vielä se, että henkilöllä tulee olla myös teologinen yliopistotutkinto, olla konfirmoitu ja hänet tulee muuten katsoa sopivaksi pappisvirkaan sekä antaa näytteet ja pappislupaus. (Paitsi sopimuksella vastavuoroisesta hyävksymisestä, jolloin vain näytteet vaaditaan - mitä nämä kirkot ovat, en pikagooglauksella löytänyt.)
Siis jos joku roomalaiskatolinen tai ortodoksinen pappi haluaisi vaihtaa kirkkokuntaa ja ryhtyä luterilaiseksi papiksi Suomen evlut kirkossa, niin hänet täytyisi vihkiä papiksi niin kuin kuka tahansa maallikko? Näin kai se on, mutta vähän erikoiselta tuntuu. Näitä tapauksia ei tosin varmaan hirvittävän paljon ole…
Teologiseerausta evlut kirkon kirkkojärjestykseen liittyvässä päätöksenteossa? Are you kidding me…
Ortodoksisia ja katolisia pappeja on siirtynyt ev.-lut. kirkon papeiksi ja tietääkseni heidät on vihitty uudestaan. Samahan on toisinkin päin. Tosin, minusta tässä on teologinen ongelma olemassa. Miten muuten on, jos ortodoksi tai katolinen kääntyy ja on konfirmoitu omassa kirkossaan, pitääkö heidät konfirmoida uudestaan luterilaisessa kirkossa? Luterilainen käännynnäinenhän konfirmoidaan noissa kirkoissa.
Ja kyllähän tällaisissa asioissa on teologiseerattu. Ainakin joskus.
No jos tässä ajatellaan ulkomaisia kirkkoja myös, niin eihän Suomen ev.lut. kirkko voi pysyä perillä siitä, millainen juridinen asema jollain tuntemattomalla kaukomaan evlut-porukalla kotimaassaan on, ja millaisia kategorioita sikäläinen lainsäädäntö edes tuntee. Joten kyllä sen määritelmän jostain muusta täytyy olla kiinni. LHPK on kyllä silti vähän erikoistapaus, mutta ei juridisen asemansa takia, vaan siksi että se on toimittanut vihkimyksensä tietyssä mielessä omavaltaisesti. Tavallaan ev.lut. kirkon sisäisenä kapinana ja tavallaan omana kirkkokuntanaan. Jotenkin tuntuisi siltä, että eri kirkkokunnan (oli sen juridinen kategoria mikä tahansa) vihkimys olisi pätevä, kirkon sisäinen kapinavihkimys (tyyliin vastapaavi) ei. LHPK ei oikein ole selkeästi kumpaakaan. Vaikka toki koko kysymyksen merkitysarvo riippuu aika paljon siitä, kuinka korkeakirkollinen virkanäkemys ylipäätään on. Onko pappeus jotain olemuksellista vaiko vain valtuutus tiettyyn tehtävään? Luterilaisuudessa on vähän erilaisia näkemyksiä tästä, ja se vaikuttaa siihen, miten vihkimyksiin suhtaudutaan.
Taitaa olla olemassa sellainen toimitus kuin kirkon yhteyteen ottaminen, joka olisi muussa kirkkokunnassa kastetuille ja konfirmoiduille. Varmaan aika harvinainen toimitus kuitenkin, kun ort/kat kirkoista ei taida olla kovin vahvaa virtausta evlutin suuntaan. Evluttiin liittyvistä, aiemmin toiseen kristilliseen kirkkokuntaan kuuluneista iso osa taitaa olla entisiä vapaiden suuntien jäseniä, jotka liittymisen yhteydessä konfirmoidaan, kun vapaissa suunnissa ei sellaista toimitusta sinänsä ole.
Ev.-lut. kirkon kanta on kuitenkin, että se on “olemuksellista”, jos näin halutaan sanoa. Esimerkiksi pappeudeta luopunutta ei vihitä uudelleen, vaan otetaan pappeuteen hallinnollisella päätöksellä. Mutta hahmotat muuten kysymyksen ihan oikein. Jonkinlainen ratkaisu on tietysti pakko tehdä, jos joku LHPK:ssa vihitty pappi pyrkisi ev.-lut. kirkon papiksi. Silloin on asiaan pakko etsiä jokin ratkaisu, sitä ennen se voi olla “ilmassa”.
On olemassa luterilainen maailmanliitto ymv. Kyllähän Suomen ev.-lut. kirkolla on aika paljon yhteyksiä maailman eri luterilaisiin yhteisöihin, joten ei tuo minusta noin sekavaa ole. Mutta ero LHPK:n ja niiden välillä on juuri se, että LHPK ei ole järjestäytynyt uskonnolliseksi yhteisöksi samalla tavalla kuin ne yhteisöt, joiden kanssa Suomen ev.-lut. kirkko tekee yhteistyötä.
Lieneeköhän ihan oikeasti vaikkapa jossain sisällissotivassa Etelä-Sudanissa olemassakaan sellaista asiaa kuin “järjestäytyä uskonnolliseksi yhteisöksi”? Ja yhteistyötä kuitenkin tehdään.
Ero tuskin on järjestysmuodossa tai Suomen lainsäädännössä. Ero on siinä, että the Säätiö pitää Evl.fitä harhaoppisena eikä ole sen kanssa ehtoollisyhteydessä
@cymbus ,ihanko ordinoitu uudestaan? En sinänsä loukkaannu, mutta olen kyllä äärettömän yllättynyt. Voi tietysti ollla että tässä elää joku tosi vanha käytäntö ja Evl.fi ri ole tässä suhteessa vielä ekumenian hapattama.
Arvaa vain, mikä ongelma on, kun sieltä tulleet tahtovat täällä saada vahvistuksen tai solmia avioliiton? Katolisen kirkkolain mukaan silloin on saatava kaste- ja esteettömyystodistukset kasteseurakunnasta…
Pointti on se, että LML:n kirkkoihin ei ole haluttu rajata luterilaisen kirkon määritelmää. Voi olla ev.-lut. kirkkoja, jotka syystä tai toisesta eivät ole LML:n jäseniä. Ja tosiaan, kaikkialla maailmassa ei ole kirkoilla mahdollisuutta rekisteröityä juridiseksi henkilöksi. Eikä sellainen rekisteröityminen ole mitenkään välttämätöntä sille, että on kirkko. Onko se sitten jotenkin sine qua non, jos se olisi mahdollista? Minusta ei. Kirkkojärjestyksessä on haluttu nimenomaisesti välttää tällaiset LML kytkennä yms. LHKP on kuitenkin monella tapaa epäselvä tapaus. Onko se ev.-lut kirkko vai ei? Selvää on, että se ei ole Suomen lain tarkoittama uskonnollinen yhdyskunta, mutta onko se silti teologisesti jotain ja jos on niin mitä. Vanhassa kirkossa oli vastaavia liikendintöjä. Aina ei vaadittu uutta vihkimistä.
Näin toki. Mutta meidän kirkko-oppimme on patavanhoillinen ja nurkkakuntainen. Ymmärtääkseni Evl.fin kirkko-oppi on huomattavasti suvaitsevaisempi. Siksi kiinnostaa, että miten ihmeessä uudelleenordinointi perusteellaan. Ei niinkään poleemisesti kuin uteliaisuudesta.
Tuo on ihan hyvä kysymys, jonka itsekin taisin tuoda rivien välissä vähintään esille. Ainakaan itse en kyseen alaista roomalaisten piispojen vihkimisen validiteettia. Eikä sitä ole taidettu luterilaisuudessa muutenkaan kyseenalaistaa, kun meikäläiset papit ja piispat ovat heidän vihkimiään ollleet silloin pre.reformatorisena aikana. Ajatuksena taitaa olla se, että vaaditaan jonkinasteista vastavuoroisuutta.
Itse tietämäni tapaukset, ei uutta ordinaatiota kat tai ort. Vapaat suunnat ja jotkut kalvinistit kyllä. Käsittääkseni Ruotsissa MP - papit hyväksytty ilman uudelleen vihkimys. Onhan piispallinen seuranta Ruotsin kirkosta.