Minusta tuo ei ole ollenkaan huono uutinen. Jos se nyt onkaan uutinen, vaan lähinnä faktaa. Tämä on tilanne, nämä ovat realiteetit. Kurinpitorangaistuksia pitäisi seurata, jos alkaa toimia kirkon järjestystä vastaan. Kirkon linjasta vastaa kirkolliskokous, ei mikään muu. Kun kapinapapit toimivat omilla valtuuksilla, he myös joutuvat siitä vastuuseen. Toki kun on näitä kapinapiispojakin, esim Helsingissä, piispan kaitsenta on mitä on ja todennäköisesti kirkolliskokouksen ja yhteisen piispainkokouksen linjaa vastaan tullaan rikkomaan. Tämä ei kuitenkaan ole legitiimi käytäntö kirkon organisaatiossa. Kalliala tuo hyvin faktat esiin ja näyttää osoittavan halunsa uskoa, että kirkon virallista linjaa noudatetaan.
En oikein usko, että on olemassa ihmisiä, joiden mielestä säännöt on tehty rikottaviksi. Johonkin niillä tähdätään, kommentoi Kaarlo Kalliala optimistisena kirkkokuriin luottaen Radio Dein kysyessä mitä seuraamuksia kirkon virallisesta linjasta poikkeaville papeille tulisi, jos he alkavat vihkiä kirkollisesti samaa sukupuolta olevia pareja.
Ylläoleva katkelma on se “fakta”, niinkö? Mielestäni jutusta jää lähinnä käteen vain itse kysymys: “Mitä seuraamuksia…?” Ei Kalliala halua siihen vastata, vaan perääntyy “optimismiinsa”.
Ne faktathan on jo selvästi tuotu aiemmin esille, että kirkolla ei ole olemassa mitään vihkimisen toimitusta ko. pareille, jolloin ei sellaista pitäisi voida kenenkään ilmoittaa tekevänsäkään. Sekin fakta on kerrottu, että muutamat papit aikovat tästä huolimatta “vihkiä”. Ja se, että kirkolliskokous näitä asioita päättää.
Eli kritiikkini kohdistuu nimenomaan jutun teon tavoitteeseen. Miksi piispaa on haastateltu? Ei aukene kyllä mitenkään tuosta.
Koskeeko tämä keskustelu enää piispainkokouksen selontekoa? Olisiko syytä siirtyä uuteen ketjuun?
Tämä nyt ei koske selontekoa, joten jos joku katsoo, että kirkolliskokouksen pohdinnat samasta aiheesta vaativat eri ketjun, jaettakoon.
Sammeli Juntunen kirjoittaa varsin kiinnostavasti aiheesta yleensä, arkkipiispan puheesta kirkolliskokouksessa ja myös B. Vikströmin aihetta käsittelevästä kirjasta.
4 tykkäystä
Hyvä juttu tosiaan tuo Juntusen artikkeli. Tässä poiminta:
On selvää, että kirkon virallista kantaa ei pidä tuoda kärkevästi esiin silloin, kun sielunhoitaja yrittää auttaa ihmistä, jota se loukkaa henkilökohtaisesti. Sana ”pastoraalisuus” tarkoittaa juuri tätä: kahdenkeskisissä kohtaamisissa kirkon virallinen oppi ei silloin voi olla ainoa johtotähti. Tässä mielessä Niilo ja Päivi Räsäsen kirja voi monesta tämän ajan kristitystä tuntua turhan suoraviivaiselta. Ehkä sen vuoksi kirjaa on arvioitu mediassa vain sivulla 82 olevan lauseen verran: ”On julmaa ja rakkaudetonta, jos homoseksuaalisuuden harjoittamista ei sanota synniksi.” Omasta mielestäni kirja on oikein hyvä, vaikka en sielunhoitotilanteessa tai edes televisioväittelyssä lähtisi liikkeelle sen sinänsä selkeästä ja periaatteessa oikeasta opetuksesta.
Ehkäpä paavi Franciscus tarkoitti jotain tällaista sanoessaan, että ”kuka minä olen heitä tuomitsemaan?” Pastoraalisesta näkökohdasta huolimatta hän ei kuitenkaan ole lähtenyt muuttamaan Katolisen kirkon katekismuksen virallista opetusta, jonka mukaan samaa sukupuolta olevien välinen seksi on moraalinen pahe, kaikissa tilanteissa. Vähintään yhtä kova ajatus kuin mikä käy ilmi Räsästen kirjasta.
2 tykkäystä
Kun olin vielä ev.-lut., eräs kaveri suositteli minulle Juntusen kirjoituksia. Lueskelinkin niitä jonkin verran, ja hän vaikutti minusta asialliselta ja tarkalta kirjoittajalta, jolla oli vilpitön pyrkimys totuuteen ja ev.-lut. kirkon hyvään. Osallistuin jopa hänen kotisivuillaan olleen foorumin keskusteluihin aika ajoin. Silloin ajattelin, että jos vain hänen kaltaisiaan suht nuoria, teräviä ja koulutettuja tyyppejä nostettaisiin ev.-lut. kirkossa enemmän esiin ja johtaviin asemiin, niin tilanne voisi kääntyä vielä paremmaksi. En ole vuosikausiin seurannut Juntusen(kaan) tekemisiä mutta nyt luin tuon kursorisesti läpi. Se oli uuvuttava suoritus. Paljon tekstiä, vähän antia. Loputtomasti sanoja, mutta ei se siitä miksikään muutu. Mitään ratkaisua tai vastausta tuossakaan ei ollut.
Minusta olennainen kiteytyy siihen, että teologiaa ei ole se, että jäsennellään, määritellään, lähiluetaan tekstejä tarkasti, vertaillaan kirkkoisien kirjoituksia jne. Ei sellainen ole teologiaa, se on tekstien eikä Jumalan tutkimista. Teologiaa on se, että etsitään rukoillen ja paastoten vastausta siihen, miksi ja miten kirkon elämäntapaan kuuluvat asiat kuten kristillinen miehen ja naisen välinen avioliiton sakramentti on jumalallinen ja pyhä. Sillä tavalla opitaan tuntemaan Jumalaa.
Luterilainen (eikä vain luterilainen) akateeminen teologinen puhe - olipa se sitten akateemisesti tarkasteltuna hyvää tai huonoa - tekee teologiasta paperinpyöritystä ja inhimillistä toimintaa. Mutta ei kirkon avioliittokäsitystä tarvitse perustella eikä sille tarvitse keksiä oikeutusta. Se pitää vain ottaa vastaan ja kilvoitella rukoillen, jotta oppisi ymmärtämään ja hyväksymään sen sellaisena kuin se on, yhtymään siihen ilolla ja kunnioituksella ja oppisi näkemään sen Jumalan tahtona ja pyhänä sakramenttina, joka on annettu ja asetettu ihmisille, jotta nämä oppisivat tuntemaan Jumalan, välttäisivät synnin ja pelastuisivat. Teologia ei siis asetu edeltämään kirkon elämäntapaan sisältyviä asioita ikään kuin oikeuttamaan ne, vaan sen paikka on siinä, että pyhien asioiden ja käytäntöjen kautta pyritään tuntemaan luomatonta todellisuutta.
Kun kohtaa homon, niin ei pidä alkaa keskustelemaan siitä, että onko kirkon avioliitto-opetus tasa-arvoinen vai ei. Pitää kertoa, että miten homokin voi hyötyä hengellisesti yhtymällä kirkon avioliitto-opetukseen ja omaksumalla sen sellaisena kuin se on. Pitää opettaa, että se on tarkoitettu hyödyttämään koko ihmiskuntaa - myös niitä, jotka eivät ikinä pääse naimisiin. Pitää kertoa, että aivan kuten kaste ja ehtoollinen, myös kirkon avioliitto on annettu koko ihmiskunnalle hengelliseksi aseeksi pahaa vastaan.
Luterilaisessa teologiassa puheessa kaikki on ikään kuin auki: ikään kuin kirkolle ei olisi annettu mitään armonvälineitä, pappisvirkaa, rukoustapoja, avioliittoa jne., vaan kaikki pitäisi väitöskirjoja tekemällä valita ja arvioida ja siten inhimillisen tutkimustyön kautta rakentaa kirkollisen elämän peruspalikat. Tämä puuhastelu ajatellaan sitten “teologiaksi”, vaikka siinä ei ollenkaan pyritä luomattoman todellisuuden tuntemiseen, vaan inhimillisesti koherentin kirkollisen elämän ja oppikokonaisuuden muodostamiseen niin, että se olisi maallisen rationaalisuuskäsityksen ja arvojen kuten työoikeuden ja tasa-arvon näkökulmasta moitteeton ja eheä paketti. Tämän takia en usko, että tilanne olennaisesti olisi erilainen, vaikka Sammeli Juntunen kloonattaisiin ja hänen klooninsa istuisivat kaikilla ev.-lut. yhteisön vastuullisilla vakansseilla. Vaikka olisi niin, niin silti “teologia” keskittyisi aivan samoihin kysymyksiin ja samalla tavalla kuin nyt, kun niillä palleilla istuvatkin karimäkiset ja irjaaskolat. Juntuset eivät pelasta luterilaista kirkkoa.
2 tykkäystä
Ehkä en osaa löytää mutta miten kirkolliskokous käsitteli piispojen lausuntoa?
Taisi merkitä tiedoksi. Keskustelupöytäkirjat löytyvät netistä kirkolliskokouksen sivuilta.
1 tykkäys
Ilman sitä, että perusteellisesti tutkitaan tekstejä ei voida tietää kirkon opetusta. Se on edellytys sille, että kirkko voi opetusviran kautta opettaa.
3 tykkäystä
Sielunhoidollisessa tilanteessa ei toki voi ottaa kärkeävää suhtautumista, mutta totuuden esittäminen on aina sieluhoitajan velvollisuus. Totuus tekee vapaaksi.
5 viestiä siirrettiin uuteen ketjuun: Askolan ohjeistus avioliittolain muuttuessa
4 viestiä siirrettiin uuteen ketjuun: Kirkon jäsenyys ja pelastus
Ketju suljettiin automaattisesti 13 päivän kuluttua viimeisestä viestistä. Uusia vastauksia ei voi enää kirjoittaa.
A post was merged into an existing topic: Homoliitot tulee - oletko valmis