Kuopion ja Karjalan metropoliitta Arseni on tänään sovinto sunnuntaina vihkinyt papiksi Valamon luostarissa munkkidiakoni Viktorin. Pyhä luostari on siis saanut uuden pappismunkin. Monia vuosia! Multos Annos!
Isä Viktor on kilvoitellut Valamossa 80-luvun loppupuolelta alkaen. Muistan hänet kuuliaisuusveljenä, kun samoihin aikoihin olin luostarissa talkoolaisena…
2 tykkäystä
Muistanette pastori Dennis Svenfeltin, josta täällä kirjoitettiin useammassakin ketjussa?
Ainakin näissä ja parissa muussakin:
Naispappeuden vastustaja sai piispalta potkut - Ajankohtaista - Usko ja rukous
Rauhansanalestadiolainen kirkko? - Ajankohtaista - Usko ja rukous
Kyrkpressen kertoo Svenfeltin olevan tällä hetkellä Etiopiassa opettamassa raamattukoulussa Slefin kautta. Svenfelt ei ole varsinainen lähetystyöntekijä, vaan toimii vapaaehtoisena. Etiopian lähetystyöntekijät evakuoitiin syksyllä Keniaan. Raamattukoulussa opettaneen lähetystyöntekijän perheeseen syntyi neljäs lapsi evakuointiaikana ja perhe on edelleen Keniassa. Svenfeltillä on kolmen kuukauden viisumi. Kurssi jatkuu kesäkuuhun asti. Mikäli viisumia jatketaan, Svenfelt opettaa kurssiin loppuun asti.
Kyrkpressen.fi - Nyheter - Dennis Svenfelt undervisar i Etiopien
4 tykkäystä
Amerikkalaisella bysanttis-katolisen sivuston keskustelupalstalla törmäsin ketjuun, jossa pyydettiin esirukouksia kansanedustaja Päivi Räsäsen ja piispa Juhana Pohjolan puolesta. Viitattiin syytteisiin heitä vastaan. Yksi keskustelija veti johtopäätöksen, että kristinusko on käytännössä laitonta maallistuneessa Euroopassa…
Melkoisia julkkiksia nämä Päivi ja Juhana.
5 tykkäystä
Tässäpä vielä kaunis video eiliseltä:
2 tykkäystä
Kirjoitin syksyllä, että Tammerfors svenskan kirkkoherra jää eläkkeelle ja uusi on haussa.
Nykyisen kirkkoherran valintaa edelsi melkoinen prosessi. Virka oli ollut ilman vakinaista kirkkoherraa viisi vuotta, kunnes Matias Roto haki virkaa. Seurakunta ei häntä hyväksynyt, eikä neuvosto esittänyt kunnollisia perusteluja ainakaan julkisuudessa tälle ratkaisulle. Lopulta virkaa haki kaksi muutakin; toinen oli Ruotsista eikä muodollisesti pätevä Suomen kirkon kirkkoherran virkaan, toinen ei päässyt ensimmäisellä kerralla ruotsin kielikokeesta läpi. Hän sai uuden mahdollisuden ja piispan kanssakin käytiin neuvotteluja ja prosessi päättyi siihen, että Roto veti hakemuksensa pois ja nykyinen kirkkoherra valittiin. Tästä on nyt 13 vuotta.
Nyt on siis virka taas auki. Ensimmäisessä haussa oli yksi hakija, Korsnäsin kirkkoherra Janne Heikkilä, jota en yhtään tunne. Virka laitettiin uudestaan hakuun, hakuaika on nyt 1.4. asti. Kiinnostuneena seuraan, miten tilanne etenee.
Edit. Eipä tarvinnut paljon etsiä, kun löytyi artikkeli, jossa kerrotaan, että Janne Heikkilä on jossain artikkelissa kirjoittanut, että hänen mielestään naisten ei pitäisi olla pappeja, mutta hän tekee silti yhteistyötä myös naispuolisten pappien kanssa. Tuossa vuoden 2018 artikkelissa silloinen piispa toteaa, että hän täyttää vaatimukset: mielipide saa olla, mutta yhteistyöhön on kyettävä. Taitaa tämä selittää sen, että Tammerfors svenska halusi virkaan lisää hakijoita…
Kyrkpressen.fi - Nyheter - Kyrkoherdes frispråkighet i tidningsintervju fick mothugg
1 tykkäys
Noin 850 jäsenen yksipappinen ruotsinkielinen seurakunta alueella, jossa ruotsinkielisiä ja ruotsinkielisiä palveluita on kovin harvassa, jossa kirkkoherravalinnat voivat kestää hyvinkin pitkään, ja jonka tulevaisuuskaan ei ole välttämättä pitkälle tulevaisuuteen taattu pienentyvän jäsenmäärän takia, ei liene ruotsinkielisten pappien näkökulmasta kaikista houkuttelevin työpaikka. Tällä hetkellä seurakunta näkyy järjestävän messuja joka toinen viikko. Osallistujamäärä näkyy seurakunnan oman ilmoituksen mukaan olevan 10-20 henkeä per jumalanpalvelus. Tuo on Wikipedian mukaan Suomen ainoa ruotsinkielinen seurakunta, joka sijaitsee sisämaassa ja rannikon ruotsinkielisten yhteisöjen ulkopuolella.
Vuonna 1900 ruotsinkielisiä asukkaita Tampereella oli väestöstä 6 %, vuonna 1950 noin 2 % ja nyt noin 0,5 %. Ottaen huomioon sekä ruotsinkielisten osuuden kehityksen Tampereella että ruotsinkielisen väestön kirkkoon kuulumisen vähenemisen ja seurakunnan jäsenistön ikääntymisen, on mahdollista, että tuo seurakunta ei enää tulevina vuosikymmeninä ole itsenäinen seurakunta.
Vuosikymmenistä on paha alkaa arvailemaan, mutta tuskin seurakunnan lakkautus kovin lähellä on. Kun suomenkielisiä seurakuntia Tampereella yhdistettiin 8 vuotta sitten, oli ymmärtääkseni yhtymässä täysin selvää, että ruotsalainen seurakunta jatkaa itsenäisenä. Mutta mikään houkutteleva seurakunta Porvoon hiippakunnan papeille tämä ei tietysti ole, ihan jo senkin takia, että lähimmät oman hiippakunnan kollegat ovat kaukana ja työympäristö on pitkälti suomenkielinen. Varsinkin perheellisille voi myös kynnys olla korkea muuttaa näin suomenkieliseen ympäristöön.
Toisaalta vaikka seurakunta on pieni, sillä on hyvä kontakti ja yhteistyö muiden alueen ruotsinkielisten toimijoiden kanssa, kuten koulun, päiväkodin, Svenska klubbenin ja ikäihmisten asuintalon kanssa. Positiivisena voi joku pappi kokea pienenkin seurakunnan, eikä Tammerfors ole edes Porvoon hiippakunnan pienin seurakunta. Isommaksi ongelmaksi arvelenkin nimenomaan seurakunnan sijainnin niin suomenkielisessä ympäristössä kuin pienen koon.
Sanoin “tulevina vuosikymmeninä” siksi, että en odota asiassa tapahtuvan muutoksia tällä vuosikymmenellä. Tällä hetkellä seurakunta on elinkelpoinen, ja ruotsinkieliselle yhteisölle voi olla tärkeä asia, että on itsenäinen seurakunta omalla kielellä. Kastettujakin vuonna 2021 oli yhdeksän. Katoavan seurakunnan merkki olisi se, jos seurakunnassa on lähinnä vanhenevaa väestöä, ja kasteita ei ole juuri lainkaan. Ajatukseni oli se, että jos joku miettisi pitkäaikaista eläkevirkaa, niin silloin ei ole niin automaatio, että onko tuota seurakuntaa nykymuodossa itsenäisenä seurakuntana olemassa viran loppupuolella. Porvoon hiippakunnassa kirkon jäsenmäärä tippuu nykyisin keskimäärin vähän toista prosenttia vuodessa, painottuen jäsenosuuksien vähenemiseen nuoremmissa ikäluokissa.
Kyllä Tampereella perheellisiäkin ruotsinkielisiä asuu. Ammatinvalintakysymys tietysti osittain - monilla aloilla on aika itsestäänselvää, että työpaikat sijoittuvat lähinnä isoihin kaupunkeihin, joista osa on hyvinkin suomenkielisiä. Papin taas on mahdollista työllistyä myös ruotsinkieliseen kuplaan. En silti tiedä, onko tämä monellekaan se isoin kysymys.
On alueen kieli aika monelle sellaiselle perheelliselle iso kysymys, joka toivoo lastensa kasvavan saman kielen käyttäjäksi. Alueilla, joissa oman kielen edustajien osuus on selvästi alle 1 %, on vähemmistökielisissä kouluissakin välituntikieli monilla lapsilla alueen valtakieli. Vastaavasti esim. monilla ulkomailla asuvilla suomalaisilla lasten tosiasialliseksi käyttökieleksi ja pääkieleksi muodostuu vähitellen usein alueen valtakieli. Osa perheistä ei näe siinä ongelmaa, että lapsi voi omaksua eri pääkielen, mutta osa perheistä ei toivo sellaista tilannetta, vaan huomioi myös kielitilanteen osana asuinpaikkavalintojaan.
1 tykkäys
Totta kai täällä asuu ruotsinkielisiä perheitä. Mainitsin itsekin ruotsinkielisen koulun ja päiväkodin. Ei niitä olisi ilman perheitä, samoin kuin ei kasteitakaan. Silti monille (mutta ei varmasti kaikille) ruotsinkielisille kynnys muuttaa pääasiassa suomenkieliselle alueelle on suuri.
Ruotsinkielisellä puolella on ollut yleensä papeista enemmänkin pulaa kuin ylitarjontaa. Muistan jossain vaiheessa, kun suomenkieliset teologian maisterit odottivat ensimmäistä työpaikkaa ja vihkimistä todella pitkään, ruotsinkielisiä virkoja oli täyttämättä ja töitä sai heti valmistumisen jälkeen. Tällaisessa tilanteessa ei ole tarvetta hakeutua töihin itselle vieraalle alueelle, mitä Tampere monille ruotsinkielisille on. Helpommin haetaan virkaa oman tai puolison kotiseudun läheisyydessä.
(Olisi muuten kiinnostavaa tietää, kuinka monessa Tampereella asuvassa perheessä molempien vanhempien äidinkieli on ruotsi ja kuinka monessa toinen on ruotsin- ja toinen suomenkielinen. En tiedä, tilastoidaanko tällaista.)
1 tykkäys
Onko Inkerin kirkolta kuulunut mitään liittyen Venäjän aloittamaan sotaan? Miten he ovat joutuneet suhtautumaan tähän? Entä muut Venäjän vähemmistökristyt
1 tykkäys
Entäs Venäjän enemmistökirkko:
Inkerin kirkon piispa Laptevin rukous rauhan puolesta oli 23.2. päivätty.
Ei ole kuulunut sen jälkeen! Olen miettinyt tätä viime päivinä myös. Sleyn sivuilla ei ole ajankohtaista tietoa, en ainakaan löytänyt. Inkerin Kirkkoa palvelee lähetteinä kolme Sleyn pappia, jotka olen Suomessa tavannut. Ville Melanen perheineen on käynyt Jyväskylässä muutamia kertoja. Hänen seurakuntansa on Siperiassa, niin laajalla Inkerin kirkko toimii.
Luulisin että työntekijät toimivat nyt Suomesta käsin.
Rukoillaan heidänkin ja koko Inkerin kirkon puolesta.
4 tykkäystä
Syytä on muistaa Inkerin kirkkoa ja muitakin Venäjän vähemmistökirkkoja, jotka ovat varmasti aika vaikeassa tilanteessa. Ymmärrettävää on, että haluavat pitää matalaa profiilia kannanotoissaan sotaan. Myös Venäjän ort. kirkolle tulisi rukoilla parannuksen armoa, etenkin sen johtajille.
4 tykkäystä
Kyllä. Venäjä on valtava ja sen kirkkojen ja kristittyjen historia kärsimyksen tietä hyvin paljon.
Meille suomalaisille inkeriläiset ovat erityisen rakkaita koska heidän kohtalonsa kommunismin vainoissa tuli lähelle. Muistan että vanhempani olivat hyvin vaikuttuneita pappi Aatami Kuortista kun hän kertoi elämästään vainojen keskellä. Hän kävi varmaan meilläkin, jo ennen syntymääni, kuten monet matkapapit ja kolportöörit. Kuortin kirjat ovat tallella ja pitäisikin lukea niitä uudelleen.
Sittemmin tuo Venäjän työ Inkerin kirkon yhteydessä on tietenkin tuonut uuden näkökulman. Kirkkojen rakentaminen ja avustusmatkat Suomesta Inkerinmaalle oli suurta innostuksen aikaa. Tosin olin vain ns hengessä mukana. Venäjän luterilaisuudesta en nykyisin paljoa tiedä Inkerin kirkon lisäksi. Valtavat on rovastikunnat…
90-luvulla ja myöhemminkin tuli usein esiin se että esim Inkerin kirkon työssä ja muutenkin kristinuskon vapaassa harjoittamisessa naapurimaadsamme sanottiin olevan “armon aika” jolloin on hyvä panostaa kaikin tavoin - koskaan ei tiedä milloin tuuli kääntyy… Ja nyt kukaan ei tiedä mitä tapahtuu niin ylipäätään kuin myös kirkkojen kannalta. Viranomaisten kiristynyt ote luterilaista toimintaa kohtaan on ollut tiedossa jo jonkin aikaa. Mihin suuntaan sota ja sen seuraukset vievät, se on yksin Jumalan tiedossa.
2 tykkäystä
Katsoin myös Sleyn sivuilta ja myös lähettikirjeistä, löytyisikö jotain. Yksi läheteistä oli julkaissut lähettikirjeen sodan alkamisen jälkeen, mutta siinä ei ainakaan suoraan mainittu sotaa tai kerrottu Inkerin kirkon ajatuksista asiassa. Keskittyi aivan muihin asioihin.
1 tykkäys
Mistä tämä on peräisin? Ihmettelin sitä jo, kun ensimmäisen kerran luin, mutta ajattelin, että ehkä sitten koronan takia on nyt näin. Mutta kyllä ainakin nyt seurakunnan sivulla olevassa ohjelmassa on messu 13.3., 27.3. ja 3.4. ja tuosta välistä puuttuvana 20.3. on radioitava jumalanpalvelus ilman ehtoollista.
Myös vuositilastoista ennen koronaa näkyy, että messuja ja jumalanpalveluksia on lähes joka viikko (2018: 57, 2019: 49).
Varmaan ihan syystä ei mainittu sotaa. Parempi on pitää matalaa profiilia tässä tilanteessa.
1 tykkäys